Salamancan kaksi katedraalia: goottilainen, romaaninen ja astronautti
Kaksi eri aikakausien kokonaista rakennusta, kiinni toisissaan ja yhteistä muuria jakaen, yhdellä pääsylipulla. Missä astronautti on, mikä Torre del Gallo on ja miksi Ieronimus-reitille kannattaa nousta.
Salamancassa ei ole yhtä katedraalia: niitä on kaksi, kiinni toisissaan, yhteistä muuria jakaen ja yhtenä rakennuksena toimien, yhdellä sisäänkäynnillä. Vanha on 1100-luvun romaaninen; uuden rakentaminen aloitettiin vuonna 1513 ja saatiin päätökseen vuonna 1733. Molemmat säilyivät, koska vanhaa käytettiin edelleen uuden rakentamisen aikana, ja kun uusi oli valmis, kenelläkään ei enää ollut rohkeutta purkaa toista.
Astronautti on Uuden katedraalin Puerta de Ramos -portissa, joka avautuu aukiolle, vasemmalla ja melko korkealla. Sen veisti kivenhakkaaja Miguel Romero vuoden 1992 restauroinnissa.
Uusi katedraali: goottilainen myöhässä
Ja tarkoituksella, ei viivästyksen vuoksi.
Rakentaminen aloitettiin vuonna 1513, kun renessanssi oli elänyt Italiassa alle vuosisadan ja tuskin ehtinyt Espanjaan, ja silti Salamanca valitsi gotiikan. Kyse ei ollut tietämättömyydestä: gotiikkaa pidettiin katedraalille sopivana tyylinä, kun taas renessanssi nähtiin vielä palatsien asiana. Suunnitelman laati Juan Gil de Hontañón, ja työtä jatkoi hänen poikansa Rodrigo.
Tuloksena on kolme huomattavan korkeaa laivaa, hyvin taidokkaat ristiholvit, joiden ruoteet risteävät tähtikuvioiksi, ja avaruus, joka tekee vaikutuksen, vaikka tulisit muista suurista katedraaleista. Risteystorni ja kellotorni viimeisteltiin jo barokkityyliin, kaksi vuosisataa töiden alkamisen jälkeen.
Pohjoisjulkisivu, Puerta de Ramos -portin julkisivu, on viimeistä senttimetriä myöten veistetty plateresko-pinta, jossa on kärsimyshistorian kohtauksia ja niin tiheää koristelua, että katsetta on vaikea kohdistaa. Se on yksi Espanjan 1500-luvun suurista portaaleista.
Ja yhdessä sen arkivolteista on astronautti avaruuspuvussaan ja lähellä jäätelöä syövä lohikäärme. Ne eivät ole mikään selittämätön poikkeama: ne ovat vuoden 1992 restauroinnin ammattikunnan signeeraus, vanha tapa, jonka ansiosta viiden vuosisadan päästä voi erottaa, mikä osa on alkuperäinen ja mikä tehty uudelleen.
Pääsymaksu on noin 10 euroa, ja siihen sisältyy Vanha katedraali. Etsi vuoden 1755 Lissabonin maanjäristyksen jälki: maanjäristys halkaisi tornin, ja sen alaosa oli muurattava umpeen. Siksi se on nykyään paljon paksumpi kuin alkuperäinen suunnitelma edellytti.
Se on vasemmalla ja melko korkealla, ja sitä on vaikea nähdä, ellei joku näytä sitä sinulle. Restaurointien signeeraaminen nykyaikaisella aiheella on vanha ja täysin hyväksytty perinne: 1500-luvulla härkä, 1900-luvulla astronautti.
Sinne mennään Uuden katedraalin sisältä muutamia askelmia alas, ja muutos on raju: myöhäisgotiikan korkeudesta ja valosta siirryt matalampaan, hämärämpään ja paljon tiiviimpään tilaan. Se on yksi Espanjan parhaiten säilyneistä romaanisista katedraaleista.
Suurin aarre on apsiissa: 1400-luvun puolivälin alttaritaulu, jossa on viisikymmentäkolme kultapohjalle maalattua paneelia. Sen on tehnyt Nicolás Florentino, ja paneelit kertovat Kristuksen ja Neitsyen elämän kohtaus kohtaukselta. Se on yksi täydellisimmistä säilyneistä goottilaisen maalaustaiteen kokonaisuuksista.
Sen yläpuolella, apsiin puolikupolin peittävänä, on saman taiteilijan valtava viimeisen tuomion fresko, jossa helvetti on kuvattu huomattavan raa'asti. Kun näet molemmat yhdessä – järjestelmällisen kertomuksen alhaalla ja varoituksen ylhäällä –, ymmärrät, miten keskiaikainen kirkko viesti ihmisille, jotka eivät osanneet lukea.
Ja sitten on Torre del Gallo, risteystorni, jonka näet ulkopuolelta. Se on rummun varaan rakennettu ruodekupoli, jossa on kaksi ikkunariviä ja jota peittävät kivisuomut, ja siinä näkyy selvä bysanttilainen vaikutus. Sen lähimmät sukulaiset ovat Zamorassa ja Torossa.
Ieronimus, vierailu, jonka melkein kukaan ei tee
Se on reitti kahden katedraalin korkeuksissa, ja se kulkee muurien paksuuteen tehtyjä huoltokäytäviä pitkin, jotka oli alun perin tarkoitettu lasimaalausten ja kattojen kunnossapitoon. Kävelet kapeissa käytävissä, ylität lehtereitä ja katsot laivoihin korkeudesta, josta niitä ei koskaan nähdä.
Tuo näkökulma muuttaa kaiken. Ristiholvit näet läheltä ruoteineen ja lakikivineen, ja yhdeltä lehteriltä näet Vanhan katedraalin romaanisen risteystornin kulmasta, joka on maan tasalta mahdoton. Sen jälkeen tulet ulos kattojen yllä oleville ulkoterasseille.
Nimi tulee piispa Jerónimo de Perigordista, uudelleenasutetun Salamancan ensimmäisestä piispasta ja El Cidin rippi-isästä. Pääsylippu on erillinen katedraalien lipusta, se maksaa noin neljä euroa, ja kierros kestää reilun tunnin.
Ja näihin torneihin liittyy perinne, joka elää yhä. Vuoden 1755 Lissabonin maanjäristys halkaisi katedraalin tornin, ja sitä oli pakko vahvistaa. Siitä lähtien joka 31. lokakuuta eräs kaupunkilainen nousee tornin huipulle charro-asuun pukeutuneena, soittaa huilua ja pientä rumpua ja kiittää siitä, että kaupunki kesti. Häntä kutsutaan nimellä Mariquelo.
Yhdessä ristikäytävän kappelissa on keskiaikaiset piippu-urut, Euroopan vanhimpia, joita voi yhä soittaa. Mene ulos takana olevalle pienelle Patio Chico -aukiolle: sieltä näet Torre del Gallo -tornin parhaiten, ja se on vanhankaupungin rauhallisimpia kolkkia.
Reilu tunti, ja portaat on jaettu osuuksiin ja tasanteisiin, joten nousu ei ole yhtäjaksoinen. Kapeita kohtia ja muutama korkealla kulkeva osuus kuitenkin on: ei sovi, jos kärsit ahtaanpaikankammosta tai pahasta korkeanpaikankammosta. Parhaimmillaan myöhään iltapäivällä, kun kivi hehkuu.
Uutta katedraalia vastapäätä on pelkistetty uusklassinen rakennus, jonka jättimäisten joonialaisten pylväiden portiikki hämmentää kaupungissa, joka on veistetty viimeistä senttimetriä myöten. Sen puiden ja penkkien reunustama aukio on vanhankaupungin parhaita paikkoja istahtaa illan suussa.
Koska uuden rakentamisen aikana, vuosien 1513 ja 1733 välillä, vanhaa käytettiin edelleen jumalanpalveluksiin, ja kun uusi oli valmis, kenelläkään ei ollut rohkeutta purkaa hyväkuntoista 1100-luvun romaanista rakennusta. Ne jäivät kiinni toisiinsa, yhteistä muuria jakaen, ja nykyään ne toimivat yhtenä kokonaisuutena yhdellä pääsylipulla.
Missä astronautti on?
Uudessa katedraalissa, aukiolle avautuvan Puerta de Ramos -portin arkivoltissa, vasemmalla ja melko korkealla. Lähellä on jäätelöä syövä lohikäärme. Ne veisti kivenhakkaaja Miguel Romero vuoden 1992 restauroinnissa ammattikunnan tavan mukaan, jossa korjaustyöt signeerataan nykyaikaisella aiheella.
Mikä Torre del Gallo on?
Vanhan katedraalin risteystorni: rummun varaan rakennettu ruodekupoli, jossa on kaksi ikkunariviä ja jota peittävät kivisuomut. Siinä näkyy selvä bysanttilainen vaikutus, joka tuli luultavasti Akvitanian kautta. Sen lähimmät sukulaiset ovat Zamorassa ja Torossa.
Kannattaako Ieronimus?
Kannattaa, ja tärkeistä vierailukohteista se on se, jossa käy vähiten ihmisiä. Reitti kulkee kahden katedraalin korkeuksissa muurien paksuuteen tehtyjä huoltokäytäviä pitkin, holvit näet läheltä ja lopuksi pääset ulkoterasseille. Erillinen pääsylippu, noin neljä euroa, ja reitti kestää reilun tunnin.
Mikä on Mariquelo?
Joka 31. lokakuuta, vuoden 1755 Lissabonin maanjäristyksen vuosipäivänä – maanjäristys halkaisi katedraalin tornin –, eräs kaupunkilainen nousee tornin huipulle perinteiseen charro-asuun pukeutuneena, soittaa huilua ja pientä rumpua ja kiittää siitä, että rakennus ja kaupunki kestivät. Perinne katosi vuosikymmeniksi ja elvytettiin seitsemänkymmentäluvulla.
Voiko vain toisessa käydä?
Ei, pääsylippu on yhteinen ja oikeuttaa käymään molemmissa. Järjestys kannattaa kuitenkin miettiä: kun menet ensin Uuteen katedraaliin ja laskeudut sitten Vanhaan, saat täyden kontrastin myöhäisgotiikan korkeudesta ja valosta 1100-luvun romaanisen tyylin tiiviyteen ja hämärään.
Käytännön tietoa
MissäPlaza de Anaya, 5 minuutin päässä Plaza Mayor -aukiolta ja 2 minuutin päässä Patio de Escuelas -aukiolta.
LiputNoin 10 euroa molempiin katedraaleihin yhdellä lipulla. Ieronimus maksetaan erikseen, noin 4 euroa.
KestoTunti kahdelle katedraalille; toinen reilu tunti, jos kierrät Ieronimus-reitin.
AstronauttiPuerta de Ramos -portti, joka avautuu aukiolle, vasemmalla ja melko korkealla.
Älä jätä väliinTakana oleva Patio Chico -aukio, josta näet Torre del Gallo -tornin. Se on maksuton ja hyvin rauhallinen.
Paras kellonaikaMyöhään iltapäivällä Ieronimus-reitille: kullanvärinen kivi hehkuu terasseilta katsottuna.
Kartalla
🎧 Viavoyn kanssa
Kävele Salamanca ja kuuntele omaan tahtiin
Lataa Viavoy ja kävele Salamanca offline-tilassa, milloin haluat.
alk, 2,99 €· kertamaksu
City Pass · 9,99 €3 päivää, kaikki kierrokset: Salamanca