Tormes ja näköalapaikat: Salamanca auringonlaskun aikaan
Klassinen siluetti kuvataan joen vastarannalta, ja paras näköalapaikka on kirkon sisällä. Mihin asettua, mihin aikaan ja miksi kivi vaihtaa väriä valon laskiessa.
Salamanca on kaupunki, joka katsotaan auringonlaskun aikaan, eikä se ole fraasi: se on rakennettu kokonaan Villamayorin kivestä, hiekkakivestä, jonka hapettunut rauta muodostaa kultaisen kuoren, ja se tarvitsee toimiakseen matalalta osuvaa valoa. Keskipäivällä kaupunki latistuu; illan viimeisinä tunteina se syttyy. Ja paikka, josta tämä vaikutus näkyy parhaiten, on vanhankaupungin ulkopuolella, joen toisella puolella.
Klassisen siluetin saat, kun ylität roomalaisen sillan vastarannalle ja käännyt ympäri: silta etualalla, muuri ja sen yllä kaksi katedraalia taivasta vasten.
Alas joelle
Kymmenen minuuttia katedraaleilta, koko matka alamäkeä.
Vanhan katedraalin takana olevalta Patio Chico -aukiolta alkaa laskeutuminen muuria pitkin kohti Tormesia, ja se on vanhankaupungin miellyttävimpiä osuuksia, koska liikenne katoaa kerralla. Ensimmäinen pysähdys on Huerto de Calixto y Melibea -puutarha, keskiaikaisen muurin varaan rakennettu terassipuutarha.
Se on nimetty ”La Celestinan” päähenkilöiden mukaan; teoksen kirjoitti Fernando de Rojas opiskellessaan täällä, ja se julkaistiin vuonna 1499. Paikallinen perimätieto sijoittaa rakastavaisten kohtaamisen juuri tähän puutarhaan. Se on vanhankaupungin hiljaisin paikka, ja sinne kaupungin opiskelijat istuutuvat lukemaan.
Vähän alempana on Casa Lis, jugendtyylinen talo vuodelta 1905, sekin muuriin nojaava: vanhankaupungin puolella kaksi kerrosta ja joen puolella viisi, ja koko eteläjulkisivu on tehty värillisistä lasimaalauksista. Sen kahvilassa on terassi veden yllä, jonne pääsee menemättä museoon.
Ja alhaalla on roomalainen silta, joka on ylittänyt Tormesin kaksituhatta vuotta ja jonka ansiosta kaupunki on juuri tässä: se kuului Vía de la Plata -tiehen, roomalaiseen tiehen, joka yhdisti Méridan Astorgaan.
1900-luvun terassipuutarha, joka on rakennettu keskiaikaisen muurin jäänteiden päälle; siellä on puksipensasaitoja, sypressejä ja ruusupergola. Pääsy on ilmainen, aukioloajat ovat kuin puistossa, ja sen näköalapaikalta näet Tormesin ja roomalaisen sillan.
Viisitoista sen kaarista on alkuperäisiä roomalaisia; loput rakennettiin uudelleen vuoden 1626 tulvan jälkeen, kun tulva hävitti esikaupungit ja vei osan sillasta mukanaan. Muuraustavat erottaa toisistaan, kun kävelee kaiteita katsellen. Silta on kävelysilta, ja sen voi ylittää vapaasti mihin aikaan tahansa.
Vettonien graniittiveistos, joka veistettiin 300-luvun ja ensimmäisen vuosisadan eaa. välillä; se on vanhin asia, johon kaupungissa voi koskea. Ja se on se härkä, johon sokea iskee Lázaron pään ”Lazarillo de Tormesin” ensimmäisessä opetuksessa.
Sinun pitää ylittää koko silta, päästä vastarannalle ja kääntyä ympäri. Sieltä avautuu koko sommitelma: silta etualalla, muuri nousemassa ja sen yllä kaksi katedraalia taivasta vasten, Torre del Gallo -torni kurkistamassa niiden välistä.
Se on kuva, joka tiivistää Salamancan ja joka näkyy melkein kaikissa kaupungin valokuvissa, ja silti moni jää sillalle eikä mene toiselle puolelle asti – ja juuri siellä paikka on.
Oikea hetki on auringonlasku, kun aurinko laskee joen puolelle ja kivi syttyy, ja jos virtaama on tyyni, heijastus vedessä lisää vaikutusta. Väri on parhaimmillaan puoli tuntia ennen auringonlaskua.
Vastarannalla on lisäksi puiden reunustamia kävelyteitä, joilla kaupunkilaiset käyvät juoksemassa ja kävelemässä, joten se on myös arkinen Salamanca, jota ei näy matkaoppaissa. Ja vähän alempana oleva Enrique Estevan -silta antaa palata toista puolta kulkematta samaa reittiä uudelleen.
Näköalapaikat korkealla
Vanhassakaupungissa on kaksi näköalapaikkaa, ja molemmat ovat kirkollisissa rakennuksissa. Ensimmäinen on Scala Coeli, nousu Clerecían torneihin: se kulkee ylälehtereitä ja kupolin sisäpuolta pitkin kellokerroksiin asti. Siitä avautuu vanhankaupungin paras panoraama: Plaza Mayor, katedraalit ja katot joelle asti.
Toinen on Ieronimus, reitti kahden katedraalin yläosissa: se kulkee muurien paksuuteen tehtyjä huoltokäytäviä ja tulee ulos kattojen yllä oleville terasseille. Se on pidempi, sokkeloisempi ja luultavasti vaikuttavampi.
Jos aiot tehdä vain toisen, valinta riippuu siitä, mitä haet: Clerecía antaa puhtaamman panoraaman kokonaisuudesta; Ieronimus antaa täydellisemmän kokemuksen, koska näkymän lisäksi näet holvit läheltä ja romaanisen risteystornin ylhäältä.
Molemmat toimivat paljon paremmin myöhään iltapäivällä. Viimeisen nousun aika kannattaa tarkistaa, sillä se on yleensä selvästi ennen sulkemista, ja kesällä aikaa on enemmän kuin talvella.
Reilu tunti kahden katedraalin yläosissa: holvit läheltä, romaaninen risteystorni ylhäältä ja lopuksi ulkoterassit. Oma pääsylippu, noin 4 euroa. Reitillä on kapeita kohtia: se ei sovi, jos sinulla on ahtaanpaikankammo tai vaikea korkeanpaikankammo.
Sen Scala Coeli -kierros nousee ylälehtereitä ja kupolin sisäpuolta pitkin kahteen kaksoistorniin, ja siitä avautuu vanhankaupungin puhtain panoraama. Osittainen hissi helpottaa osaa reitistä. Yhdistelmälippu noin 6 euroa.
Sen kahvilassa on terassi joen yllä, jonne pääsee menemättä museoon, ja se on vanhankaupungin parhaita paikkoja pitää tauko matkalla alas sillalle. Tiettyinä vuodenaikoina rakennus on auki myös iltaisin, lasimaalaukset valaistuina.
Ylitä roomalainen silta Tormesin vastarannalle ja käänny ympäri: silta etualalla, muuri nousemassa ja sen yllä kaksi katedraalia taivasta vasten, Torre del Gallo -torni kurkistamassa. Moni jää sillan puoliväliin eikä mene toiselle puolelle asti, ja juuri siellä paikka on.
Mihin aikaan kannattaa mennä?
Puoli tuntia ennen auringonlaskua. Koko kaupunki on rakennettu Villamayorin kivestä, jonka rautaoksidikuori tarvitsee matalalta osuvaa valoa antaakseen värinsä: keskipäivällä kivi latistuu ja illan viimeisinä tunteina se syttyy. Jos virtaama on lisäksi tyyni, heijastus vedessä lisää vaikutusta.
Kumpi on parempi, Ieronimus vai Scala Coeli?
Riippuu. Clerecía antaa vanhankaupungin puhtaimman panoraaman, ja siinä näkyvät kokonaan Plaza Mayor ja katedraalit. Ieronimus on pidempi ja sokkeloisempi, ja näkymän lisäksi pääset kulkemaan muurien sisällä olevia huoltokäytäviä ja näet holvit läheltä ja romaanisen risteystornin ylhäältä.
Miten joelle pääsee alas?
Vanhan katedraalin takana olevalta Patio Chico -aukiolta lähtee muuria pitkin laskeutuva reitti, joka kulkee Huerto de Calixto y Melibea -puutarhan ja Casa Lis -museon ohi ja tulee roomalaiselle sillalle noin kymmenessä minuutissa, koko matka alamäkeä. Paluu on ylämäkeä, joskin loivaa, ja sen voi kulkea Enrique Estevan -siltaa pitkin samaa reittiä toistamatta.
Mikä on Huerto de Calixto y Melibea?
1900-luvun terassipuutarha keskiaikaisen muurin jäänteiden päällä, nimetty ”La Celestinan” päähenkilöiden mukaan. Fernando de Rojas kirjoitti teoksen opiskellessaan Salamancassa ja julkaisi sen vuonna 1499, ja paikallinen perimätieto sijoittaa rakastavaisten kohtaamisen tänne. Pääsy on ilmainen.
Onko ilmaisia näköalapaikkoja?
Huerto de Calixto y Melibea -puutarhan näköalapaikka muurin päällä, josta näkyvät Tormes ja roomalainen silta; Vanhan katedraalin takana oleva Patio Chico -aukio, josta näet Torre del Gallo -tornin; ja ennen kaikkea joen vastaranta, josta klassinen näkymä avautuu ja joka ei maksa mitään muuta kuin sillan ylityksen.
Käytännön tietoa
Klassinen näkymäYlitä roomalainen silta vastarannalle ja käänny ympäri.
Paras kellonaikaPuoli tuntia ennen auringonlaskua: kivi syttyy ja heijastus lisää vaikutusta.
Maksulliset näköalapaikatIeronimus, noin 4 euroa, ja Scala Coeli Clerecíassa, noin 6 euroa.
IlmaiseksiHuerto de Calixto y Melibea, Patio Chico, silta ja vastaranta.
LaskeutuminenKymmenen minuuttia katedraaleilta muuria pitkin, koko matka alamäkeä.
PaluuVähän alempana olevaa Enrique Estevan -siltaa pitkin, niin et kulje samaa reittiä uudelleen.
Kartalla
🎧 Viavoyn kanssa
Kävele Salamanca ja kuuntele omaan tahtiin
Lataa Viavoy ja kävele Salamanca offline-tilassa, milloin haluat.
alk, 2,99 €· kertamaksu
City Pass · 9,99 €3 päivää, kaikki kierrokset: Salamanca