Plaza Mayor de Salamanca
Pylväskäytävät antavat suojaa sateella ja varjoa kesällä, ja aukio on koko kaupungin itsestään selvä kohtaamispaikka. Illan hämärtyessä, kun valaistus syttyy, Villamayorin kullanvärinen kivi muuttuu lähes oranssiksi.

Kahdeksankymmentäkahdeksan kaarta, medaljonkeja, joiden tyhjät paikat on jätetty tarkoituksella, ja romaaninen kirkko vangittuna korttelin sisään. Miksi aukio on suljettu ja miksi se ei ole neliön muotoinen, vaikka siltä näyttää.
🎧 Reitillä Plaza Mayor, Clerecía ja Las ConchasSen vaikutus ei synny mistään yksittäisestä osasta vaan toistosta: kahdeksankymmentäkahdeksan samanlaista kaarta kiertää kaikki neljä sivua, kolme kerrosta parvekkeita samassa rytmissä, kaikki samaa kullanväristä kiveä eikä yhtäkään julkisivua ulospäin. Se rakennettiin vuosien 1729 ja 1755 välillä, eikä sitä suunniteltu kävelypaikaksi vaan härkätaisteluareenaksi.
Muoto seuraa käyttötarkoitusta.
Suunnitelman allekirjoitti Alberto de Churriguera, sen suvun jäsen, joka antoi nimensä churrigueresco-tyylille, ja hänen lähtökohtansa oli umpinaisuus: täysin suljettu aukio ilman julkisivuja ulospäin, ja sisään pääsee vain kulmien kaarista ja muutamasta sivukulkuaukosta.
Muoto ei ole esteettinen vaan käytännöllinen. Aukio suunniteltiin härkätaisteluja varten, ja ne olivat aikansa suuri julkinen spektaakkeli: keskusta aidattiin, sisäänkäynnit suljettiin ja parvekkeet vuokrattiin katsomopaikoiksi, hinnat korkeuden ja ilmansuunnan mukaan.
Sama kaava toistuu aikakauden kastilialaisilla pääaukioilla, mutta harva yltää tähän yhtenäisyyteen. Täällä kaikki julkisivut ovat samanlaisia: sama korkeus, sama määrä aukkoja jaksoa kohden ja sama moduuli, ja siitä syntyy tunne ulkoilmasalista.
Pohjoissivulla on kaupungintalo, jonka kellomuuri ja veistokset kruunaavat kokonaisuuden, ja itäsivulla on Kuninkaallinen paviljonki ja siinä työn rahoittaneen Filip V:n medaljonki. Pylväskäytävien alla ovat kaupungin historialliset kahvilat.
Pylväskäytävät antavat suojaa sateella ja varjoa kesällä, ja aukio on koko kaupungin itsestään selvä kohtaamispaikka. Illan hämärtyessä, kun valaistus syttyy, Villamayorin kullanvärinen kivi muuttuu lähes oranssiksi.

Kuninkaiden, valloittajien ja sotilaiden reliefirintakuvia, joita ei asetettu paikoilleen kerralla: sarjaa täydennettiin vuosisatojen ajan, ja osa medaljongeista on yhä tarkoituksella tyhjiä. Eri aikoina medaljonkeja on poistettu ja vaihdettu poliittisista syistä.
Lataa sovellus ja löydä Salamanca offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Plaza Mayor, Clerecía ja Las Conchas paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Kun lähdet lounaissivun kulkuaukosta, tulet Corrillo-aukiolle, pienelle aukiolle, jonka pylväskäytävät lepäävät pylväiden varassa, ja siellä on jotain hämmentävää: romaaninen kirkko vuodelta 1103, San Martín de Tours, upotettuna rakennusten väliin ja jakamassa päätyseinän asuntojen ja liikkeiden kanssa.
Sitä ei rakennettu aukion viereen: aukio rakennettiin sen ympärille kuusi vuosisataa myöhemmin, ja uudet talot muurattiin kiinni siihen. Sen ympäri ei pääse kiertämään, ja se näkyy vain kahdelta sivulta. Se on näkyvin jäänne uudelleenasuttamisen ajan Salamancasta, joka on kaikkea muuta vanhempi, eikä melkein kukaan tunnista sitä kirkoksi.
Kolmen minuutin päässä Rúa Mayor -katua alaspäin on Casa de las Conchas -talo, jonka julkisivuun on kiinnitetty yli kolmesataa kivistä kampasimpukkaa. Ja aivan vastapäätä on Clerecían barokkinen järkäle. Tuo risteys, siviiligotiikka vastaan jesuiittakollegio, on kaupungin valokuvatuimpia paikkoja.
Clerecíasta avautuu lisäksi vanhankaupungin paras näköala: Scala Coeli on reitti, joka nousee ylälehterien ja kupolin sisäosan kautta kahden kaksoistornin kellokerroksiin.
Oikea hetki on illan hämärtyminen, kun valaistus syttyy ja Villamayorin kivi muuttuu melkein oranssiksi. Silloin aukio täyttyy ihmisistä, ja silloin kahdeksankymmentäkahdeksan peräkkäin valaistun kaaren vaikutus on voimakkaimmillaan.
Aikaisin aamulla tapahtuu päinvastoin, ja se on yhtä kiinnostavaa: aukio on lähes tyhjä, voit kävellä sen keskellä ilman ketään ympärilläsi ja hahmotat tilan todellisen mittakaavan, jota ihmisten keskellä ei huomaa.
Kesällä keskipäivällä aukion keskusta on uuni ilman varjoa, mutta pylväskäytävät ratkaisevat ongelman. Ja sateella se on luultavasti kaupungin paras paikka, koska voit kiertää sen kokonaan kastumatta.
Yksi huomio: aukion kautta kuljet monta kertaa päivässä tarkoittamattasi, ja siksi se kannattaa ainakin kerran katsoa huolella sen sijaan, että vain ylität sen. Medaljongit, kaupungintalo ja Kuninkaallinen paviljonki ansaitsevat hitaan kierroksen.
Yli kolmesataa yksitellen veistettyä kampasimpukkaa, Santiagon ritarikunnan tunnus; talon rakennuttaja kuului ritarikuntaan. Simpukat eivät ole samanlaisia: niiden koko ja korkokuva vaihtelevat, koska ne veistivät eri kivenhakkaajat. Nykyään talo on yleinen kirjasto, ja sisään pääsee ilmaiseksi: sisäpiha on parasta.
Jesuiittakollegio, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1617 ja jatkui pitkälle 1700-luvulle. Sen Scala Coeli -kierros nousee ylälehterien ja kupolin sisäosan kautta torneihin, ja sieltä avautuu vanhankaupungin paras panoraama. Yhdistelmälippu noin 6 euroa.
Romaaninen, vuodelta 1103, ja vangittuna aukion korttelin sisään, sillä aukio rakennettiin sen ympärille. Sen pohjoisportaali, joka avautuu Corrillo-aukiolle, on säilyttänyt sahalaitakoristeisen arkivolttinsa, ja se on koko ympäristön vanhin näkyvillä oleva osa.
Koska se suunniteltiin härkätaisteluja varten, ja ne olivat 1700-luvun suuri julkinen spektaakkeli. Keskusta aidattiin, sisäänkäynnit suljettiin ja parvekkeet vuokrattiin katsomopaikoiksi, hinnat korkeuden ja ilmansuunnan mukaan. Siksi aukiolla ei ole julkisivuja ulospäin, ja sisään pääsee vain kulmien kaarista.
Ei, vaikka silmä ei sitä huomaa. Neljä sivua ovat eri mittaisia, eikä yksikään kulma ole suora, koska aukio piti sovittaa jo olemassa olleeseen katuverkkoon. Julkisivujen ehdoton yhtenäisyys – sama korkeus, sama aukkojen rytmi, sama kivi – peittää epäsäännöllisyyden täysin.
Espanjan kuninkaiden, valloittajien, sotilaiden ja muiden merkittävien henkilöiden reliefirintakuvia kaarten yläpuolella olevissa kaarenvälikentissä. Sarjaa täydennettiin vuosisatojen mittaan, ja osa medaljongeista on yhä tarkoituksella tyhjiä, avoimena luettelona. Medaljonkeja on poistettu ja vaihdettu poliittisista syistä.
Suunnitelman allekirjoitti Alberto de Churriguera, sen suvun jäsen, joka antoi nimensä churrigueresco-tyylille, ja työt tehtiin vuosien 1729 ja 1755 välillä. Osan rahoitti Filip V, jonka medaljonki hallitsee itäsivun Kuninkaallista paviljonkia. Kaupungintalo kellomuureineen on pohjoissivulla.
Illan hämärtyminen, kun valaistus syttyy ja Villamayorin kullanvärinen kivi muuttuu lähes oranssiksi. Vaihtoehto on aikainen aamu, kun aukio on tyhjä: silloin hahmotat tilan todellisen mittakaavan, jota ihmisten keskellä ei huomaa.
Aivan kiinni siinä on romaaninen San Martín de Tours -kirkko vuodelta 1103, upotettuna kortteliin, koska aukio rakennettiin sen ympärille. Kolmen minuutin päässä Rúa Mayor -katua pitkin on Casa de las Conchas -talo ja vastapäätä Clerecía, jonka Scala Coeli -kierrokselta avautuu vanhankaupungin paras panoraama.
Lataa Viavoy ja kävele Salamanca offline-tilassa, milloin haluat.
