Se on barokkinen järkäle, joka hallitsee Salamancan keskustaa kahdella kaksoistornillaan, jotka näkyvät kaikkialle kaupunkiin, ja se rakennettiin jesuiittakollegioksi kuningatar Itävallan Margareetan tilauksesta. Työt alkoivat vuonna 1617 ja venyivät yli puolentoista vuosisadan mittaisiksi. Nykyään sen suurin vetonaula on mahdollisuus nousta noihin torneihin ja kulkea korkeuksissa.
Sataviisikymmentä vuotta rakentamista ja kolme barokin tyyliä
Rakennustöiden kesto selittää rakennuksen. Se aloitettiin vuonna 1617 vielä hillityssä barokissa, joka oli El Escorialin klassismin perillinen, ja saatiin valmiiksi 1700-luvun puolivälissä julkisivulla ja torneilla, joiden barokki oli jo riehakasta, paljon liikkuvampaa ja koristeellisempaa.
Rakennuksella työskenteli peräkkäin useita mestareita, muun muassa Churrigueran suvun jäseniä, ja juuri tämä suvun jatkuvuus antaa yhtenäisyyden eri sukupolvien rakentamalle kokonaisuudelle. Kirkossa on yksi hyvin korkea laiva ja tukipilarien välissä kappeleita.
Eniten yllättää luostaripiha: kaksi kerrosta kaarikäytäviä parittaisten pylväiden varassa ja monumentaaliset kiviportaat, kaikki huomattavassa mittakaavassa. Se rakennettiin vasta 1700-luvulla, ja se on Kastilian merkittävimpiä barokkipihoja.
Scala Coeli, nousu torneihin
Vierailun nimi on Scala Coeli, ja siinä nouset sisäportaita tornien ja kupolien korkeudelle, kuljet kirkon ylälehtereitä pitkin ja tulet sen jälkeen ulos kellokerroksiin. Se on Salamancan vanhankaupungin paras näköala.
Ylhäältä hallitset koko kokonaisuutta: Plaza Mayor -aukion suljettuine suorakaiteineen, kaksi katedraalia, aivan vastapäätä olevan Casa de las Conchas -talon ja Tormesiin asti ulottuvat kultaiset katot. Iltapäivän viimeisessä valossa Villamayorin kivi tekee tehtävänsä.
Reitti kulkee myös kupolin sisäpuolelta, ja näet huipukkeet ja kivityön läheltä, mitä alhaalta ei voi havaita. Askelmia on noin kaksisataa osuuksiin jaettuina ja välitasanteineen, ja osittainen hissi helpottaa osaa reitistä.
Älä ohita
Puolitoista vuosisataa rakentamista
Vuodesta 1617 pitkälle 1700-luvulle, joten se alkaa hillitystä barokista ja päättyy riehakkaaseen barokkiin.
Scala Coeli
Nousu kulkee ylälehterien, kupolin sisäosan ja kellokerrosten kautta. Vanhankaupungin paras näköala.
1700-luvun luostaripiha
Kaksi kerrosta kaarikäytäviä parittaisten pylväiden varassa ja monumentaaliset portaat. Kastilian merkittävimpiä barokkipihoja.
Valokuvatuin risteys
Vastapäätä on Casa de las Conchas -talo: siviiligotiikka barokkista järkälettä vastaan, kymmenen metrin päässä toisistaan.
Miten se sopii Salamancan-vierailuusi
Se on Calle Compañía -kadulla, suoraan Casa de las Conchas -talon vastapäätä, kolmen minuutin päässä Plaza Mayor -aukiolta. Tuo risteys, jonka toisella puolella on talon siviiligotiikka ja toisella tämä barokkinen järkäle, on kaupungin valokuvatuimpia paikkoja.
Lipun voit ostaa pelkkään kirkkoon ja luostaripihaan tai yhdistettynä torneihin nousuun. Jos teet vain yhden asian, nousu palkitsee enemmän: sisätila on merkittävä, mutta näköala on ainutkertainen.
Varaa tunti nousu mukaan lukien. Ja tee se auringonlaskun aikaan, jos aukioloajat sallivat, kun koko kaupunki muuttuu kultaiseksi ja kaksi katedraalia piirtyvät taivasta vasten.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi jesuiitat karkotettiin?
Sen päätti Kaarle III, joka yhdellä kynänvedolla ajoi koko Jeesuksen seuran pois Espanjasta ja sen Amerikan alueilta. Elettiin valistuksen aikaa, ja sääntökunnan keräämää valtavaa valtaa, rikkauksia ja vaikutusvaltaa katsottiin hyvin epäluuloisesti; jesuiittoja syytettiin jopa, ilman selviä todisteita, kuningasta vastaan puhjenneiden kapinoiden takana olemisesta. Yhdessä yössä heidän oli jätettävä kaikki ja lähdettävä maanpakoon. Koko heidän kollegioverkostonsa, tämä mukaan lukien, tyhjeni yhtäkkiä.
Entä näkikö sen rakennuttanut kuningatar sen?
Ei lähimainkaan, ja siinä piilee haikeus. Margareeta Itävaltalainen kuoli vuonna 1611 hyvin nuorena synnytykseen, jo ennen kuin työt edes alkoivat. Hänen puolisonsa otti kantaakseen tämän toiveen perustaa tänne suuri jesuiittakollegio. Mutta ei hänkään nähnyt sitä: Filip III kuoli vuonna 1621, kun tornit olivat vielä vaipoissa. Jonkin tällaisen rakentaminen oli usean sukupolven asia, eikä kumpikaan sen unelmoijista nähnyt sitä pystyssä.
