Se on Espanjan vaikutusvaltaisin renessanssipalatsi, ja siitä rakennettiin vain neljännes. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli neliön muotoinen rakennus, jossa on neljä tornia ja keskuspiha; yksi siipi pystytettiin, ja hanke hylättiin. Tuosta katkelmasta – kaksi tornia, avoin yläkerran galleria ja harjakoriste savupiippuineen – tuli malli, jota kymmenet kastilialaiset palatsit sittemmin jäljittelivät.
Neljännes suunnitelmasta
Rakentamisen aloitti noin vuonna 1539 Monterreyn kolmas kreivi, ja piirustukset teki Rodrigo Gil de Hontañón, sama arkkitehti, joka suunnitteli Uuden katedraalin ja suuren osan Salamancan plateresko-rakennuksista. Suunnitelmassa oli neliön muotoinen rakennusmassa, jonka jokaisessa kulmassa on torni ja keskellä sisäpiha.
Vain pohjoissiipi ja kaksi neljästä tornista toteutettiin, ja työ pysähtyi rahan puutteeseen. Se, mikä nykyään näyttää pitkältä ja tasapainoiselta julkisivulta, on todellisuudessa rakennuksen kylki, ja palatsilta puuttuvat piha ja rakennusmassa, jotka olisivat antaneet sille merkityksen.
Paradoksi on, että katkelma toimi paremmin kuin suunniteltu kokonaisuus. Massiivisen alaosan, avoimen yläkerran gallerian ja harjakoristeen yhdistelmä osoittautui niin tehokkaaksi, että siitä tuli tyyppi, jota toistettiin kaikkialla Kastiliassa seuraavalla vuosisadalla.
Yläkerran galleria ja savupiiput
Ratkaiseva osa on ylimmän kerroksen galleria: yhtenäinen matalien kaarien sarja, joka keventää koko yläosan ja rikkoo kastilialaisen aatelisarkkitehtuurin tavanomaisen raskauden. Sen alla seinä on lähes sileä, mikä korostaa kontrastia.
Ylhäällä kulkee läpikuultava harjakoriste, joka kruunaa rakennuksen kuin kivipitsi, ja sen lomasta nousevat savupiiput, joita on käsitelty arkkitehtuurina eikä pelkkinä käyttöosina: jokainen on kaiverrettu ja sommiteltu kuin pieni temppeli.
Katon käsittely on rakennuksen italialaisin piirre, ja juuri sitä jäljiteltiin eniten. Maassa, jossa katot yleensä tehtiin sen kummemmin miettimättä, ajatus siitä, että taivasta vasten piirtyvä siluetti kuului suunnitelmaan, oli uusi.
Älä ohita
Vain yksi siipi rakennettiin
Suunnitelmassa oli neliön muotoinen rakennus, jossa on neljä tornia ja piha. Siitä toteutettiin neljännes, ja hanke hylättiin.
Katkelmasta tuli malli
Massiivinen alaosa, avoin yläkerran galleria ja harjakoriste: tätä kaavaa kopioitiin kaikkialla Kastiliassa seuraavalla vuosisadalla.
Savupiiput ovat arkkitehtuuria
Jokainen on kaiverrettu ja sommiteltu kuin pieni temppeli. Ajatus siitä, että taivasta vasten piirtyvä siluetti oli tärkeä, oli uusi.
Sen suunnitteli Gil de Hontañón
Sama arkkitehti, joka suunnitteli Uuden katedraalin ja suuren osan Salamancan plateresko-rakennuksista. Rakentaminen alkoi noin vuonna 1539.
Miten se sopii Salamancan-vierailuusi
Palatsi on nimeään kantavalla aukiolla, viiden minuutin päässä Plaza Mayor -aukiolta, ursuliinien luostarin vieressä ja aivan Casa de las Muertes -talon ja Plaza de los Bandos -aukion lähellä. Koko tämä pohjoinen alue kokoaa yhteen Salamancan aatelisrakennukset.
Palatsi kuuluu Alban suvulle, eikä siellä voinut pitkään aikaan vierailla. Muutaman vuoden ajan se on ollut avoinna yleisölle tiettyinä aikoina opastetuilla käynneillä, joilla näet joitakin saleja huonekaluineen, kuvakudoksineen ja maalauksineen suvun kokoelmasta. Aukioloajat ovat rajalliset.
Vaikka et menisi sisään, ulkopuoli palkitsee jo yksinään. Katso sitä aukion vastakkaisesta kulmasta, niin näet koko siluetin torneineen ja taivasta vasten piirtyvine savupiippuineen. Myöhään iltapäivällä kivi hoitaa loput.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka oli Rodrigo Gil de Hontañón?
Yksi Espanjan suurimmista arkkitehdeistä, toisen nerokkaan kivenveistäjän poika. Tämän palatsin lisäksi hän oli Salamancan Uuden katedraalin rakennusmestari ja pani kätensä puoleen Kastiliaan. Eikä hän vain rakentanut: hän kirjoitti tutkielman omista säännöistään holvien laskemiseen, mikä oli tuolloin äärimmäisen harvinaista. Hänen signeerauksensa talossasi oli kuin palkkaisit nykyään maailman parhaan arkkitehdin.
Entä miten se päätyi Alban suvulle?
Suuren aateliston ikuisella pelillä: häillä ja perinnöillä. Vuosisatojen kuluessa Monterreyn kreivikunta ja kaikki, mitä siihen kuului, päätyi Alban suvulle. Ja siinä onkin kummallinen ennätys: Alban herttuat ovat keränneet historian kuluessa niin monta arvonimeä, että he ovat yhä tänäkin päivänä koko maailman eniten aatelisarvonimiä kantavien ihmisten joukossa. Salamanca saa kiittää heitä yhdestä kauneimmista palatseistaan.
