Kaiken viimeistä senttiä myöten kaiverretun kiven jälkeen tämä rakennus hämmentää: se on sileä. Uusklassinen julkisivu, jossa on jättiläismäisten joonialaisten pylväiden portiikki ilman ainuttakaan groteskia tai medaljonkia, Uuden katedraalin edessä. Se on Colegio Mayor de San Bartolomé -kollegion jäänne. Kollegio perustettiin vuonna 1401, ja se on Espanjan yliopistojen colegios mayores -kollegioista vanhin.
Colegios mayores -kollegiot ja niiden valta
Colegio mayor ei ollut opiskelija-asuntola nykyisessä mielessä: se oli instituutio, jolla oli omat tulot, säännöt ja itsehallinto. Se valitsi hyvin pienen joukon stipendiaatteja ja antoi heille asunnon, ylläpidon ja koko elämän kestävän suhdeverkoston.
Näistä kollegioista tulivat vuosisatojen ajan piispat, kuninkaallisten ylioikeuksien tuomarit ja Kastilian hallinnon korkeat virkamiehet. Pääsy San Bartolomén kollegiaatiksi merkitsi turvattua tulevaisuutta, ja kilpailu paikoista oli armotonta.
Alkuperäinen keskiaikainen rakennus korvattiin kokonaan 1700-luvulla, kun uusklassinen maku oli syrjäyttänyt barokin. Siksi palatsi ei muistuta mitään ympärillään: se on toisesta ajasta ja toisesta ajattelutavasta, ja juuri tämä ero tekee siitä kiinnostavan kokonaisuudessa.
Portiikki, joka näkyy koko aukiolle
Julkisivun ratkaisevat leveä portaikko ja neljän jättiläisjärjestelmän joonialaisen pylvään portiikki, joka ulottuu kahden kerroksen korkeudelle. Se on klassisen temppelin kieltä siviilirakennuksessa, ja vuonna 1760 se oli nykyaikaisuuden ja järkiperäisyyden huippu ylenpalttisen barokin rinnalla.
Sisällä patiossa on monumentaalinen kiviportaikko ja takorautainen kaide, joka kannattaa nähdä. Rakennuksessa toimii nykyään Salamancan yliopiston filologian tiedekunta, joten se on käytössä oleva tila eikä tavanomaisessa mielessä vierailtava muistomerkki.
Sen vieressä ovat Hospedería de Anaya pihoineen ja talleineen sekä San Sebastián -kirkko. Kokonaisuus rajaa etelästä Plaza de Anaya -aukion, joka on vanhankaupungin miellyttävimpiä paikkoja: puita ja penkkejä Uuden katedraalin edessä.
Älä ohita
Sileä kaiverrusten kaupungissa
Puhdasta uusklassismia Uuden katedraalin edessä: vuonna 1760 tämä pelkistyneisyys oli nykyaikaisinta, mitä barokille saattoi asettaa vastaan.
Vanhin colegio mayor
San Bartolomé, perustettu vuonna 1401. Siitä tuli vuosisatojen ajan piispoja ja Kastilian hallinnon korkeita virkamiehiä.
Jättiläisjärjestelmän pylväät
Portiikin neljä joonialaista pylvästä ulottuvat kahden kerroksen korkeudelle. Klassisen temppelin kieltä siviilirakennuksessa.
Nykyään tiedekunta
Rakennuksessa toimii filologian tiedekunta, joten tila on käytössä. Patioon pääsee opetusaikoina, kunhan liikut hienotunteisesti.
Miten se sopii Salamancan-vierailuusi
Se on Plaza de Anaya -aukiolla, Patio de Escuelas -aukion ja Uuden katedraalin välissä, kahden minuutin päässä kummastakin. Jokainen yliopiston ja katedraalien alueen reitti kulkee väistämättä sen ohi.
Sisävierailuna se on rajallinen, koska rakennus on toimiva tiedekunta: eteiseen ja patioon pääsee opetusaikoina, kunhan liikut hienotunteisesti. Ulkopuoli ja aukio palkitsevat aina.
Aukiolla on rintakuva Unamunosta, joka oli tämän yliopiston rehtori, ja se on vanhankaupungin parhaita paikkoja istahtaa. Myöhään iltapäivällä, kun vastapäisen katedraalin julkisivu hehkuu matalassa valossa, se on luultavasti Salamancan miellyttävin paikka.
Usein kysytyt kysymykset
Oliko muita yhtä mahtavia kollegioita kuin tämä?
Neljä kaikkiaan, niin sanotut colegios mayores, ja ne olivat todellinen mahtitekijä. Tämä San Bartolomé oli ensimmäinen, ja sitten tulivat Cuencan, Oviedon ja Fonsecan kollegiot. Ajan myötä niistä tuli eräänlaisia suljettuja klaaneja, jotka jakoivat keskenään kirkon ja valtion parhaat virat, kunnes kuningas Kaarle Kolmas 1700-luvulla kyllästyi ja uudisti ne perin pohjin. Ne syntyivät kykyjen edistämiseksi ja päätyivät etuoikeutettujen kerhoksi.
Jättikö Lissabonin maanjäristys Salamancaan muitakin arpia?
Totta tosiaan. Se vuoden 1755 järistys ulottui voimalla tänne asti ja halkaisi Uuden katedraalin tornin. Siitä lähtien on ollut ihana tapa: joka vuosi ”Mariqueloksi” kutsuttu salamancalainen kiipeää tornin huipulle rumpua soittaen kiittääkseen siitä, ettei se sinä päivänä sortunut. Lupaus, joka toistuu sukupolvesta toiseen. Katso, miten katastrofista tuli juhla ja kiitollisuus.
