Muuriin nojaava terassipuutarha, jossa on sypressejä, ruusupensaita, pergola ja penkkejä ja josta avautuu näkymä Tormesille ja roomalaiselle sillalle. Se on nimetty ”La Celestinan” päähenkilöiden mukaan; teoksen kirjoitti Fernando de Rojas 1400-luvun lopulla opiskellessaan tässä kaupungissa, ja perinne sijoittaa tänne puutarhan, jossa kaksi rakastavaista tapasivat.
La Celestina ja miksi sillä on väliä
”La Celestina” on yksi espanjalaisen kirjallisuuden pääteoksista ja yksi sen epämukavimmista: dialogimuotoon kirjoitettuna, ilman kertojaa, se kertoo tarinan halusta, rahasta ja manipuloinnista, ja tarina päättyy huonosti kaikille. Se julkaistiin vuonna 1499, ja sen kirjoittaja Fernando de Rojas oli nuori kandidaatti, jonka suku oli kääntynyt juutalaisuudesta kristinuskoon.
Teos ei ylistä hovirakkautta vaan purkaa sen: Calixto ei ole jalo rakastaja vaan kärsimätön herraspoika, Melibea ei ole saavuttamaton neito, ja Celestina, vanha parittajaeukko, joka saattaa heidät yhteen, toimii rahan vuoksi ja joutuu lopulta omien rikostoveriensa murhaamaksi. Se on teos ilman sankareita.
Se, että tapahtumat sijoittuvat yliopistokaupunkiin opiskelijoiden, palvelijoiden ja prostituoitujen keskelle, liittyy paljon ajan todelliseen Salamancaan. Paikallinen perinne on vakiinnuttanut tämän puutarhan rakastavaisten kohtaamispaikaksi, vaikka teksti ei mainitse kaupunkia nimeltä.
Muurin päälle rakennettu puutarha
Nykyinen puutarha on 1900-luvulta; se suunniteltiin keskiaikaisen kaupunginmuurin jäänteiden päälle hyödyntäen vanhankaupungin ja joen välistä korkeuseroa. Se koostuu porrastetuista terasseista, joilla on leikattuja puksipensasaitoja, sypressejä, suihkulähde ja ruusujen peittämä pergola.
Sen paras ominaisuus on hiljaisuus. Se on viiden minuutin päässä katedraaleista ja yliopistokokonaisuudesta, eikä melu silti kanna tänne: se on luultavasti vanhankaupungin rauhallisin paikka, ja täällä kaupungin opiskelijat istuvat lukemassa.
Päädyn näköalapaikalta näet Tormesin, roomalaisen sillan ja vastarannan esikaupungit. Kun käännyt, edessäsi on kahden katedraalin siluetti kattojen yllä ja niiden välistä pilkistävä Torre del Gallo -torni.
Älä ohita
Teos ilman sankareita
”La Celestina” purkaa hovirakkauden: ei jaloa rakastajaa, ei saavuttamatonta neitoa, ja parittajaeukko murhataan.
Sen kirjoittaja opiskeli täällä
Fernando de Rojas, nuori kandidaatti kristinuskoon kääntyneestä juutalaissuvusta, julkaisi sen vuonna 1499 opiskellessaan tässä kaupungissa.
Se on muurin päällä
1900-luvun puutarha suunniteltiin hyödyntäen keskiaikaisen muurin jäänteitä ja korkeuseroa joelle päin.
Vanhankaupungin hiljaisin paikka
Viiden minuutin päässä katedraaleista ja ilman melua. Täällä kaupungin opiskelijat istuvat lukemassa.
Miten se sopii Salamancan-vierailuusi
Se on vanhankaupungin eteläreunalla, viiden minuutin päässä katedraaleista, kun laskeudut Patio Chico -aukion ja muurin kautta. Se on luonteva pysähdyspaikka laskeutuessa kohti jokea ja roomalaista siltaa, ja myös paluumatkan nousussa.
Sisäänpääsy on vapaa ja maksuton, ja aukioloajat ovat puistojen tapaan. Lähellä ovat Cueva de Salamanca, Colegio de Calatrava ja Casa Lis, joten koko tämän eteläisen alueen kierrät reilussa tunnissa.
Paras hetki on auringonlasku, kun aurinko laskee Tormesin ylle ja katedraalien kivi syttyy hehkumaan selkäsi takana. Se on harvoja vanhankaupungin paikkoja, joissa voit istua tekemättä mitään, ja luultavasti miellyttävin niistä.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä tapahtui sille opiskelijalle, Fernando de Rojasille?
Hän sai lakiopintonsa päätökseen, ryhtyi asianajajaksi ja nousi jopa Talavera de la Reinan pormestariksi, ja siellä hän eli loppuelämänsä. Hän oli kääntynyttä sukua, kastettuja juutalaisia, ja ehkä siksi hän kirjoitti niin varovasti ja signeerasi teoksensa puoliksi piilossa: alun säkeissä piti yhdistää jokaisen rivin ensimmäiset kirjaimet, jotta hänen nimensä paljastui. Yksi ainoa kirja riitti historiaan pääsemiseen. Ei hassumpaa Salamancan opiskelijalta, eihän?
