Salzillo-museo
Murcian Semana Santan sydän. Reilu tunti, ja varaa erikseen aikaa pelkälle Belénille.

Espanjan barokin suurimmalla kuvanveistäjällä on oma museo, kotelon tavoin suunniteltu pyöreä kirkko ja kulkue, joka lähtee liikkeelle aamuyöllä joka pitkäperjantai.
🎧 Reitillä Salzillo, Jesús ja Santa ClaraFrancisco Salzillo veisti maalattuun puuhun kasvot, joiden edessä Murcia rukoilee joka pitkäperjantai, ja hän teki sen sellaisella eleiden tajulla, että hän kuuluu Espanjan kirkkokuvanveiston kolmen tai neljän huipun joukkoon. Hänen teoksensa ovat yhä kaupungissa, rakennuksessa, jota varten ne tehtiin, ja ne lähtevät yhä kaduille.
Jesús-kirkko, joka rakennettiin vuosien 1675 ja 1696 välillä, on yksi Espanjan harvoista pyöreistä kirkoista. Eikä sen muoto ole päähänpisto: laivan ympärille avautuu säteittäisiä kappeleita kuin pyörän puolat, ja kussakin lepää paso (kuvaelmalava).
Toisin sanoen koko rakennus suunniteltiin veljeskunnan Semana Santan (pääsiäistä edeltävä hiljainen viikko) pysyväksi näyttelytilaksi. Tavallisesti pasot säilytetään varastoissa; täällä arkkitehtuuri valjastettiin riitin palvelukseen, mikä tekee kokonaisuudesta oppikirjaesimerkin.
Tästä ovesta lähtee pitkäperjantain aamuyönä Salzillojen kulkue, jossa kulkevat purppurakaapuiset katumusharjoittajat, ”los moraos”. Se on kaupungin kalenterin tärkein tapahtuma ja se, joka selittää Murcian parhaiten.
Sisäkierros johtaa Salzillon verstaalta ja hänen Belénistään eli seimiasetelmastaan kaduille lähteviin pasoihin: ”Rukous puutarhassa”, ”Vangitseminen”, ”Ruoskiminen”, ”Kaatuminen” ja tuo ”Nasaretilainen”, jolla on risti olallaan ja katse, joka särkee sielun.
Murcian Semana Santan sydän. Reilu tunti, ja varaa erikseen aikaa pelkälle Belénille.
Pyöreä kirkko vuosilta 1675-1696, ja sen säteittäisissä kappeleissa lepää kukin paso. Täältä lähtevät ”los moraos” pitkäperjantain aamuyönä.
Lataa sovellus ja löydä Murcia offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Salzillo, Jesús ja Santa Clara paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Pääteos on ”Rukous puutarhassa” vuodelta 1754: siinä enkeli näyttää olevan juuri lähdössä lentoon lohduttamaan uupunutta Kristusta. Monet pitävät sitä hänen mestariteoksenaan, ja riittää katsoa viitan laskoksia ymmärtääkseen miksi.
Espanjan kulkuekuvanveisto on lajityyppi, jota Iberian niemimaan ulkopuolella tuskin on: maalattua puuveistosta, joka on tarkoitettu nähtäväksi liikkeessä, yöllä, kynttilänvalossa ja alhaalta päin. Se määrää kaiken eleestä maalaukseen.
Salzillo kuuluu tähän ensimmäiseen joukkoon Gregorio Fernándezin, Martínez Montañésin ja Alonso Canon rinnalla, ja neljästä hän on ainoa, jonka tuotannon voi nähdä lähes kokonaan yhdessä rakennuksessa hänen omassa kaupungissaan.
Ja tekninen yksityiskohta, joka selittää kaiken: pasot ovat onttoja, sisältä koverrettuja ja liimatuin kankain tehtyjä. Näin valtavaa ryhmää voi kantaa olkapäillä kapeilla kaduilla katkaisematta kenenkään selkää. Rakenne suunniteltiin alusta asti käyttöä varten.
Museon toinen helmi on Belén: yli viisisataa pikkuruista hahmoa, jotka hän muovaili vuosien 1776 ja 1783 välillä eräälle kaupungin aatelismiehelle. Kokonainen pienoismaailma paimenia, toreja ja taloja, ja jokaiset kasvot ovat erilaiset kuin edelliset.
Ja siinä piilee kiinnostava asia: vaikka seimiasetelma kertoo Kristuksen syntymästä, Salzillo puki paimenensa 1700-luvun murcialaisiksi talonpojiksi ja pani heidät kulkemaan maisemissa, jotka muistuttavat huertaa (kasteltu viljelytasanko) eivätkä Pyhää maata.
Hän muovaili maailman, joka oli hänen silmiensä edessä. Siksi siitä tunnistaa hänen aikansa Murcian asuja, ammatteja ja jopa kasvoja, ja siksi Belén on taideteoksen lisäksi ensiluokkainen kansatieteellinen dokumentti.
Yksityiskohtia voi etsiä puoli tuntia, ja aina löytyy uusi. Moni päätyy viettämään sen äärellä enemmän aikaa kuin suurten pasojen, ja se on täysin järkevä päätös.
Kaupungin toinen Salzillo on yhdessä hänen isänsä Nicolásin teoksen kanssa Carmen-kirkossa joen toisella puolella: Franciscon ”Tahraton sikiäminen” ja Nicolásin ansioksi luettu Virgen del Carmen -patsas, joka kruunattiin kanonisesti vuonna 2008.
Siellä on Francisco Salzillon ”Tahraton sikiäminen”, hänen isänsä Nicolásin ansioksi luettu Virgen del Carmen -patsas ja Nicolás de Bussyn Cristo de la Sangre -veistos vuodelta 1693.
Samalla reitillä: 1200-luvun islamilainen palatsi klarissasisarten suljetun luostarin alla. Kaupungin yllättävin vierailukohde.
Murcialainen 1700-luvun kuvanveistäjä, jota pidetään yhtenä Espanjan barokin suurimmista kirkkokuvanveistäjistä Gregorio Fernándezin, Martínez Montañésin ja Alonso Canon rinnalla. Hän erikoistui kulkuekuvanveistoon: maalattuihin puuveistoksiin, jotka on tarkoitettu kannettaviksi kaduilla Semana Santan aikana. Murcia on omistanut hänelle kokonaisen museon.
Puhtaasta käytännön syystä: monet hahmot on koverrettu sisältä, ja niissä on liimattuja kankaita ja maalattua puuta, jotta ne painaisivat mahdollisimman vähän. Näin valtavaa kokonaisuutta voi kantaa olkapäillä kaupunginosan kapeilla kaduilla ilman että kantajat loukkaantuvat. Se on yhtä paljon kulkue-insinööritaitoa kuin kuvanveistoa.
Koska se suunniteltiin pasojen koteloksi. Pyöreän laivan ympärille avautuu säteittäisiä kappeleita kuin pyörän puolat, ja kussakin lepää yksi kulkueryhmä. Se on harvinainen esimerkki arkkitehtuurista, joka on suunniteltu tietyn riitin palvelukseen.
Se, että vaikka se kertoo Kristuksen syntymästä, Salzillo puki paimenensa 1700-luvun murcialaisiksi talonpojiksi ja pani heidät kulkemaan maisemissa, jotka muistuttavat huertaa eivätkä Pyhää maata. Hahmoja on yli viisisataa, jokaisella omat kasvonsa, ja seimiasetelma on taideteoksen lisäksi kansatieteellinen dokumentti.
Useimpien mielestä ”Rukous puutarhassa” vuodelta 1754: siinä enkeli näyttää olevan juuri lähdössä lentoon lohduttamaan uupunutta Kristusta. Riittää katsoa viitan laskoksia ja hahmojen asettelua ymmärtääkseen miksi. Se on Museo Salzillo -museossa San Agustín -aukiolla.
Kulkue, joka lähtee Jesús-kirkosta pitkäperjantain aamuyönä: siinä purppurakaapuiset katumusharjoittajat, joita Murciassa kutsutaan nimellä ”los moraos”, kantavat olkapäillään veistoksia, jotka lepäävät muun vuoden museossa. Se on kaupungin kalenterin tärkein tapahtuma.
Joen toisella puolella olevassa Carmen-kirkossa säilytetään Francisco Salzillon ”Tahraton sikiäminen” ja hänen isänsä Nicolás Salzillon ansioksi luettu Virgen del Carmen -patsas, joka kruunattiin kanonisesti vuonna 2008. Samassa kirkossa on lisäksi Nicolás de Bussyn Cristo de la Sangre -veistos vuodelta 1693, toinen vaikuttava puuveistos.
Lataa Viavoy ja kävele Murcia offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



