Pérez Galdósin kotimuseo
Täällä hän syntyi 10. toukokuuta 1843. Talossa ovat hänen huonekalunsa, hänen soittimensa ja hänen Santanderin-talonsa työhuone, joka siirrettiin tänne kappale kappaleelta.

Hän lähti yhdeksäntoistavuotiaana eikä palannut juuri koskaan, mutta kaupungissa hän on kaikkialla. Kolme pysähdystä, joiden avulla ymmärrät Cervantesin jälkeen tärkeimmän romaanikirjailijan.
🎧 Reitillä Triana, teatteri ja Galdósin Gran CanariaBenito Pérez Galdós syntyi Trianassa vuonna 1843, lähti Madridiin vuonna 1862 ja hänestä tuli 1800-luvun Espanjan kaikenkattava kronikoitsija. Kaupunki, joka näki hänen lähtevän, antoi hänen nimensä teatterilleen hänen vielä eläessään, säilyttää hänen syntymäkotiaan museona ja istutti hänet pronssiin katsomaan Atlanttia, jonka hän ylitti.
Tässä kanarialaisessa talossa sisäpihoineen ja puisine parvekkeineen Galdós syntyi 10. toukokuuta 1843, kymmenestä sisaruksesta nuorimpana. Täällä hän juoksenteli, luki ensimmäiset kirjansa, piirsi ja katseli merta, ja täällä hän asui yhdeksäntoistavuotiaaksi asti.
Vuonna 1862 hän lähti laivalla Madridiin, virallisesti opiskelemaan oikeustiedettä. Elämäkertojen kirjoittajat mainitsevat toisen, romaanimaisemman syyn: hän oli rakastunut serkkuunsa, jota kotona kutsuttiin nimellä ”Sisita”, eikä suku pitänyt tuosta romanssista lainkaan. Atlantti välissä tuntui parhaalta lääkkeeltä.
Asianajajana hän ei koskaan toiminut. Madridissa hän kirjoitti neljäkymmentäkuusi Episodios Nacionales -romaania – romaanimuotoisen historian koko Espanjasta – sekä teokset Fortunata y Jacinta, Doña Perfecta, Marianela ja Misericordia. Espanjalaisessa romaanissa vain Cervantes on hänen edellään.
Häntä pidettiin vahvana Nobel-ehdokkaana noin vuonna 1912, mutta hänet torjuttiin: hänen näytelmänsä Electra oli hyökännyt kirkon valtaa vastaan ja hankkinut hänelle vaikutusvaltaisia vihollisia, jotka panivat liikkeelle kaiken mahdollisen hänen ehdokkuuttaan vastaan. Hän kuoli Madridissa vuonna 1920, lähes sokeana ja yhä sanellen.
Täällä hän syntyi 10. toukokuuta 1843. Talossa ovat hänen huonekalunsa, hänen soittimensa ja hänen Santanderin-talonsa työhuone, joka siirrettiin tänne kappale kappaleelta.
Avattiin vuonna 1890 La Traviata -oopperalla. Paloi kokonaan vuonna 1918 ja rakennettiin uudelleen vuoteen 1928 mennessä; sisustuksen teki taidemaalari Néstor.
Lataa sovellus ja löydä Las Palmas offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Triana, teatteri ja Galdósin Gran Canaria paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Teatro Pérez Galdós -teatterin suunnitteli Francisco Jareño y Alarcón, rakennustyöt venyivät vuodesta 1867, ja se avattiin vuonna 1890 Verdin La Traviata -oopperalla. Se ei syntynyt tällä nimellä: ensin se oli Teatro Nuevo, sitten Teatro Tirso de Molina, ja vasta vuonna 1902 se nimettiin uudelleen.
28. kesäkuuta 1918 tuhoisa tulipalo tuhosi koko puisen sisätilan. Julkisivu hämää: sisällä kaikki on jälleenrakennusta, jonka arkkitehti Miguel Martín-Fernández de la Torre vei päätökseen vuosien 1925 ja 1928 välillä.
Ja siinä on helmi: sisustuksen signeerasi hänen veljensä, taidemaalari Néstor Martín-Fernández de la Torre. Hänen käsialaansa ovat kattofreskot, jugendtyyliset lasimaalaukset ja Saint-Saëns-salin kankaat, värien ja kanarialaisen fantasian ylenpalttinen juhla, jota ei näe kadulta.
Sali on nimetty Camille Saint-Saënsin mukaan. Ranskalainen säveltäjä rakastui Gran Canariaan ja vietti täällä useita talvia kahden vuosisadan vaihteessa, toisinaan incognito, ”Sannois”-nimen taakse piiloutuneena, ettei häntä tunnistettaisi.
Teatteri avattiin uudelleen 28. toukokuuta 1928 Aida-oopperalla, ja sen sydän sykkii yhä: se isännöi joka vuosi kaupungin oopperafestivaalia, ja vuonna 2007 siitä tuli Espanjan ensimmäinen teatteri, joka esitti Wagnerin koko tetralogian yhden viikon aikana.
Kolmas pysähdys on Victorio Machon muistomerkki, joka paljastettiin 28. syyskuuta 1930: istuva hahmo, pää kallellaan ja katse kadonneena horisonttiin. Aikalaiskirjoittajat vertasivat sitä heti Rodinin Ajattelijaan.
Kaunis yksityiskohta on suunta. Macho halusi Galdósin istuvan Atlanttia kohti ”kuin majakka”, kasvot sitä merta kohti, jonka kirjailija ylitti yhdeksäntoistavuotiaana palatakseen tuskin koskaan.
Vuosikymmenten ajan se seisoi vanhalla laiturilla, juuri siellä, missä lähtijät nousivat laivaan. Vuonna 1960 se siirrettiin San Telmo -puistoon, joka on rakennettu saman laiturin täyttömaalle: täältä tuhannet kanarialaiset lähtivät purjehtimaan Kuubaan ja Venezuelaan.
Reitti täydentyy kävelyllä Calle Mayor de Triana -kadulla. Se on porvarillinen kaupunki, jonka Galdós tunsi lapsena ja joka täyttyi jugendtyylisistä julkisivuista juuri silloin, kun hän menestyi Madridissa.
Victorio Machon teos vuodelta 1930. Istuu katse Atlanttiin ”kuin majakka”. Se oli vanhalla laiturilla vuoteen 1960 asti.
Porvarillinen kaupunki, jonka Galdós tunsi lapsena, nykyään jugendtyylinen ulkoilmamuseo. Nosta katseesi näyteikkunoista.
Talossa Calle Cano -kadulla Trianassa 10. toukokuuta 1843, kymmenestä sisaruksesta nuorimpana. Hän asui siellä yhdeksäntoistavuotiaaksi asti, kunnes lähti vuonna 1862 laivalla Madridiin. Talo on ollut museona vuodesta 1961, ja siellä säilytetään hänen huonekalujaan, henkilökohtaisia esineitään ja soittimiaan.
Virallisesti opiskelemaan oikeustiedettä Madridiin. Elämäkertojen kirjoittajat kertovat kuitenkin toisen, romaanimaisemman syyn: nuori Benito oli rakastunut serkkuunsa, jota kotona kutsuttiin nimellä ”Sisita”, eikä suku pitänyt tuosta romanssista lainkaan. Atlantti välissä tuntui parhaalta lääkkeeltä. Asianajajana hän ei koskaan toiminut.
Häntä pidettiin vahvana ehdokkaana etenkin noin vuonna 1912, mutta hänet torjuttiin. Hänen näytelmänsä Electra oli hyökännyt kirkon valtaa vastaan ja hankkinut hänelle hyvin vaikutusvaltaisia vihollisia, jotka panivat liikkeelle kaiken, ettei palkinto päätyisi julistautuneelle antiklerikaalille. Kampanja häntä vastaan oli kiivas ja tehokas.
Ei. Se avattiin vuonna 1890 nimellä ”Teatro Nuevo”, sitten se oli ”Teatro Tirso de Molina”, ja vasta vuonna 1902 se nimettiin uudelleen Galdósin kunniaksi. Hän eli tuolloin vielä ja oli maineensa huipulla Electran aiheuttaman poliittisen kohun jälkeen. Teatterin nimeäminen yhä elossa olevan kirjailijan mukaan oli paikallisen ylpeyden julistus.
Yllätys on sisustuksessa: kattofreskot, jugendtyyliset lasimaalaukset ja Saint-Saëns-salin kankaat teki taidemaalari Néstor Martín-Fernández de la Torre vuoden 1918 tulipaloa seuranneen jälleenrakennuksen aikana. Mitään siitä ei näe kadulta, joten opastetulle kierrokselle kannattaa ehdottomasti mennä.
Ranskalaisen säveltäjän Camille Saint-Saënsin mukaan. Hän rakastui Gran Canariaan ja vietti täällä useita talvia 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Toisinaan hän tuli incognito, ”Sannois”-nimen taakse piiloutuneena, ettei häntä tunnistettaisi, ja haki saaren ilmastoa, rauhaa ja valoa.
Koska kuvanveistäjä Victorio Macho halusi sen nimenomaan niin: Galdós istuu katse Atlanttiin ”kuin majakka”, kasvot sitä merta kohti, jonka kirjailija ylitti yhdeksäntoistavuotiaana palatakseen tuskin koskaan. Vuosikymmenten ajan veistos seisoi vanhalla laiturilla, juuri siellä, missä lähtijät nousivat laivaan.
Lataa Viavoy ja kävele Las Palmas offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



