Kanarialainen talo sisäpihoineen ja puisine parvekkeineen Calle Cano -kadulla, ja täältä kaikki alkaa: 10. toukokuuta 1843 tässä rakennuksessa syntyi Benito Pérez Galdós, kymmenestä sisaruksesta nuorin. Hän asui täällä yhdeksäntoistavuotiaaksi asti, jolloin hän lähti laivalla Madridiin eikä juuri koskaan palannut.
Poika, joka lähti yhdeksäntoistavuotiaana
Täällä hän juoksenteli, luki ensimmäiset kirjansa, piirsi ja katseli merta. Vuonna 1862 hän lähti laivalla Madridiin virallisesti opiskelemaan oikeustiedettä, vaikka elämäkerturit kertovat toisesta, romaanimaisemmasta syystä: hän oli rakastunut serkkuunsa, jota kotona kutsuttiin nimellä ”Sisita”, eikä suku pitänyt lainkaan tuosta romanssista.
Asianajajana hän ei koskaan toiminut. Madridissa hänestä tuli espanjalaisen realismin suuri romaanikirjailija, vuosisatansa kaiken kattava kronikoitsija, ja espanjalaisessa romaanissa vain Cervantes on hänen edellään.
Hän kirjoitti neljäkymmentäkuusi Episodios Nacionales -romaania, romaanimuotoisen historian koko Espanjasta, sekä teokset Fortunata y Jacinta, Doña Perfecta, Marianela ja Misericordia, ja näytelmän Electra, joka sytytti aikansa politiikan liekkeihin.
Hänen nimensä mainittiin vahvasti Nobelin palkinnon yhteydessä, varsinkin noin vuonna 1912, mutta hänet torjuttiin: Electra oli hyökännyt kirkon valtaa vastaan ja hankkinut hänelle vaikutusvaltaisia vihollisia, jotka liikuttivat taivasta ja maata, jottei palkinto päätyisi julistautuneen antiklerikaalin käsiin. Hän kuoli Madridissa vuonna 1920 lähes sokeana ja yhä sanellen.
Mitä sisällä säilytetään
Talo on ollut museona vuodesta 1961, ja siellä ovat hänen huonekalunsa, henkilökohtaiset esineensä ja soittimensa – Galdós oli hyvä pianisti ja tunnustettu musiikin ystävä – sekä kirjasto ja asiakirjoja.
Kaksi rekonstruktiota toimii erityisen hyvin: makuuhuone, jossa hän syntyi, ja hänen Santanderin-talonsa työhuone, joka siirrettiin tänne kappale kappaleelta. Kun näet kirjoituspöydän, jonka ääressä hän työskenteli, luet hänen romaanejaan aivan toisin.
Viereisessä rakennuksessa tutkitaan hänen tuotantoaan, ja siellä säilytetään Victorio Machon tekemä veistos hänestä. Sama taiteilija teki pronssimonumentin, jonka kaupunki omisti hänelle San Telmo -puistossa.
Kierrä talo kuvitellen lasta, joka hän oli. Hänen romaaniensa syvä ja myötätuntoinen katse, kyky kuvata Madridin tavallisia ihmisiä alentuvuudetta, muotoutui osittain näiden seinien sisällä ja tällä saarella.
Älä ohita
Syntyi täällä 10. toukokuuta 1843
Kymmenestä sisaruksesta nuorin. Hän asui tässä talossa yhdeksäntoistavuotiaaksi asti.
Lähti Madridiin vuonna 1862
Virallisesti opiskelemaan oikeustiedettä. Elämäkerturit viittaavat myös suvulle kiusalliseen romanssiin.
46 Episodios Nacionales -romaania
Romaanimuotoinen historia koko Espanjasta, sekä Fortunata y Jacinta ja Misericordia.
Häneltä evättiin Nobel
Hänen näytelmänsä Electra hyökkäsi kirkon valtaa vastaan, ja se maksoi hänelle kampanjan häntä vastaan.
Miten se sopii vierailuusi Las Palmasissa
Se on Calle Cano -kadulla, keskellä Trianaa, muutaman minuutin päässä Teatro Pérez Galdós -teatterista ja Calle Mayor de Triana -kadulta.
Vierailu kestää noin neljäkymmentäviisi minuuttia. Pääsymaksu on yleensä edullinen tai sisäänpääsy ilmainen, ja opastetut kierrokset kannattavat, jos kirjailija kiinnostaa sinua.
Galdósin reitti kaupungissa täydentyy hänen nimeään kantavalla teatterilla ja Victorio Machon monumentilla San Telmo -puistossa, katse kohti merta, jonka kirjailija ylitti.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi hänet lähetettiin Madridiin 19-vuotiaana?
Virallisesti opiskelemaan. Mutta elämäkerturit kertovat toisesta, romaanimaisemmasta syystä: nuori Benito oli rakastunut serkkuunsa, jota kotona kutsuttiin nimellä ”Sisita”, eikä suku pitänyt lainkaan tuosta romanssista. Atlantti välissä tuntui parhaalta lääkkeeltä. Ja katso ironiaa: kaukana kotoa tuo nuorukainen löysi todellisen kutsumuksensa. Joskus onneton rakkaus muuttaa kokonaisen elämän ja samalla espanjalaisen kirjallisuuden.
Miksi hän ei koskaan voittanut Nobelia?
Hänen nimensä mainittiin vahvasti palkinnon yhteydessä, varsinkin noin vuonna 1912, mutta hänet pantiin mustalle listalle. Hänen draamansa ”Electra” oli hyökännyt kirkon valtaa vastaan ja hankkinut hänelle hyvin vaikutusvaltaisia vihollisia, jotka liikuttivat taivasta ja maata, jottei Nobel päätyisi julistautuneen antiklerikaalin käsiin. Kampanja häntä vastaan toimi, ja palkinto livahti häneltä. Harmillista, sillä harva on kuvannut koko Espanjan niin kuin tämä naapurimme.
