Saaren kuuluisin ostoskatu ja yli vuosisadan ajan Las Palmasin suuri näyteikkuna. Se on kävelykatu ja aina täynnä väkeä, mutta todellinen näytös ei ole näyteikkunoissa: se on ylhäällä, poikkeuksellisessa 1900-luvun alun jugendjulkisivujen kokoelmassa.
Nosta katseesi
Lasitettuja erkkereitä, koristelistoja, köynnöskoristeita, taidokkaita rautatöitä, kulmakupoleja. Kun saarten kauppa vaurastui sataman ja banaanin myötä, porvaristo halusi kadun, joka vastaisi sen kunnianhimoa, ja palkkasi parhaat pukemaan sen.
Tuloksena on ulkoilmamuseo, jonka läpi kävelee huomaamattaan. Kävele hitaasti, ylitä katu jalkakäytävältä toiselle ja vertaile parvekkeita: vain niin sen näkee, koska yhdeltä jalkakäytävältä perspektiivi ei riitä.
Siinä on Trianan sielu: kauppa ja kauneus käsi kädessä, liiketoiminta ja taide samalla jalkakäytävällä. Kaupunkilaiset tulevat tänne ostoksille, mutta ennen kaikkea näkemään ja näyttäytymään: tämä on ollut Gran Canarian asukkaiden luonteva esittelylava jo sukupolvien ajan.
Mistä rahat tulivat
Ennen banaania oli pikkuruinen ötökkä, joka teki Gran Canarian asukkaista rikkaita: kokenilli, viikunakaktuksissa elävä hyönteinen, josta saatiin äärimmäisen kallista punaista väriainetta. Sitä arvostettiin suuresti 1800-luvun Euroopassa.
Kun kemialliset väriaineet upottivat tuon liiketoiminnan, banaani ja tomaatti tulivat sen tilalle. Tuo vientiin suunnattujen yksipuolisten viljelmien kierto – sokeriruoko, viini, kokenilli, banaani – on Kanariansaarten taloushistoria neljällä sanalla.
Ja sitten on satama. Puerto de la Luz -sataman takana on nimi, joka on täällä pyhä: Fernando León y Castillo, Gran Canarialta kotoisin ollut poliitikko ja diplomaatti, joka veti Madridista naruista, jotta satama rakennettaisiin vuodesta 1883 alkaen. Töitä johti hänen veljensä Juan, joka oli insinööri.
Tuo satama teki kaupungista Atlantin suuren välisataman, ja sieltä tuli pääoma, jolla nämä julkisivut maksettiin. Ilman satamaa ei ole jugendtyylistä Trianaa: yhteys on suora.
Älä ohita
Jugendtyylinen ulkoilmamuseo
Lasitettuja erkkereitä, koristelistoja, köynnöskoristeita ja kulmakupoleja 1900-luvun alusta.
Sen maksoi kokenilli
Viikunakaktuksissa elävä hyönteinen, josta saatiin äärimmäisen kallista punaista väriainetta 1800-luvun Euroopassa.
Ja sitten banaani
Kun kemialliset väriaineet upottivat kokenillin, tilalle tulivat banaani ja tomaatti.
Ilman satamaa ei ole Trianaa
Vuodesta 1883 alkaen rakennettu Puerto de la Luz -satama toi pääoman, jolla nämä julkisivut maksettiin.
Miten se sopii vierailuusi Las Palmasissa
Se alkaa Teatro Pérez Galdós -teatterin ja Guiniguada-rotkon vierestä ja kulkee koko Trianan halki San Telmo -puistoon asti. Se on kaupunginosan selkäranka.
Sen kävelee viidessätoista minuutissa pysähtymättä tai reilussa tunnissa julkisivuja katsellen ja kauppoihin poiketen. Jälkimmäinen on se oikea tapa.
Matkan varrella ovat Casa-Museo Pérez Galdós -kotimuseo Calle Cano -kadulla ja San Francisco -kirkko. Ja viiden minuutin päässä, rotkon toisella puolella, alkaa Vegueta.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä näiden julkisivujen rahat tulivat?
Ennen banaania oli pikkuruinen ötökkä, joka teki Gran Canarian asukkaista rikkaita: kokenilli, viikunakaktuksissa elävä hyönteinen, josta saatiin äärimmäisen kallista punaista väriainetta, jota arvostettiin suuresti 1800-luvun Euroopassa. Kun kemialliset väriaineet upottivat sen, banaani ja tomaatti tulivat jatkamaan vaurautta. Noilla rahoilla porvaristo puki katua sukupolvi toisensa jälkeen. Puhdasta ylellisyyttä vaatimattomasta viikunakaktuksesta.
Kuka on sataman takana?
Nimi, joka on täällä pyhä: Fernando León y Castillo, Gran Canarialta kotoisin ollut poliitikko ja diplomaatti, joka veti Madridista naruista, jotta Puerto de la Luz -satama rakennettaisiin vuodesta 1883 alkaen. Töitä johti hänen veljensä Juan, joka oli insinööri. Tuo satama teki kaupungista Atlantin suuren välisataman ja täytti sen laivoilla, hiilellä ja kaupalla. Ilman León y Castillon veljeksiä tämä katu ei loistaisi niin kuin loistaa. Jokaisen julkisivun takana on pohjimmiltaan laituri.
