Tämä 1500-luvun renessanssisisäpiha oli yli viisikymmentä vuotta Pariisissa sen jälkeen, kun ranskalainen antiikkikauppias oli ostanut sen kivi kiveltä ja vienyt mukanaan. Se palasi Zaragozaan viisikymmentäluvun lopulla, ja vuodesta 1980 se on ollut koottuna uudelleen erään keskustan pankkirakennuksen sisällä. Se on yksi Espanjan kulttuuriperinnön uskomattomimmista tarinoista, ja sillä oli onnellinen loppu.
Sisäpiha, joka myytiin ja vietiin pois
Sisäpiha kuului kaupankäynnillä rikastuneen zaragozalaisen kauppiaan Gabriel Zaportan taloon, ja se rakennettiin 1500-luvun puolivälissä. Se on poikkeuksellinen esimerkki aragonialaisesta renessanssista: kaksi kerrosta kaarikäytäviä, veistettyjä pylväitä ja harvinaisen tiheää veistoskoristelua.
1800-luvulla rakennus rappeutui, ja vuonna 1903 ranskalainen antiikkikauppias osti sisäpihan, purki sen pala palalta ja vei Pariisiin, missä hän kokosi sen uudelleen. Sellainen toimenpide oli tuolloin täysin laillinen ja varsin tavallinen: kulttuuriperintöä myytiin rakennusmateriaalina.
Vuonna 1957 sen osti zaragozalainen rahoituslaitos, joka järjesti sen paluun. Osat palasivat ja koottiin uudelleen erään Coson varrella olevan rakennuksen sisälle, jonka sisätilat muokattiin sitä varten. Sisäpiha avattiin yleisölle kahdeksankymmentäluvulla pitkän restauroinnin jälkeen.
Pylväisiin veistettyjä rakkauskohtauksia
Katso alakerran gallerian pylväitä: niiden runkoihin on veistetty reliefejä, jotka kertovat mytologisia ja allegorisia kohtauksia, joista monet liittyvät rakkauteen, avioliittoon ja aviolliseen uskollisuuteen.
Se ei ole koristeellinen päähänpisto: sisäpiha rakennettiin rakennuttajan avioliiton yhteydessä, ja kuvaohjelma toimii kokonaisena puheenvuorona liitosta, jossa on Herkuleen hahmoja, kosiskelukohtauksia ja henkilöityjä hyveitä. Sen lukeminen kokonaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Yläkerran galleriassa on kaarikolmioissa medaljonkeja rintakuvineen, ja kokonaisuuden kruunaa harjakoristelu. Nimi Patio de la Infanta on paljon myöhäisempi: se tulee eräältä myöhemmältä omistajalta, joka oli sukua kuninkaalliselle suvulle, eikä sillä ole mitään tekemistä alkuperäisen kuvaohjelman kanssa.
Älä ohita
Yli viisikymmentä vuotta Pariisissa
Antiikkikauppias osti ja purki sen vuonna 1903. Se palasi zaragozalaisen rahoituslaitoksen ansiosta ja koottiin uudelleen erään rakennuksen sisälle.
Pylväät, jotka kertovat tarinan
Alakerran gallerian pylväiden rungot kertovat mytologisia kohtauksia rakkaudesta ja avioliitosta: kokonainen kuvaohjelma, ei pelkkä koriste.
Tilaaja oli kauppias
Kaupankäynnillä rikastunut Gabriel Zaporta, avioliittonsa yhteydessä. Ei aatelistoa vaan uutta rahaa.
Ilmainen ja piilossa
Sillä ei ole omaa julkisivua, eikä sitä mainosteta kadulla. Sisään mennään erään Coson varrella olevan rakennuksen eteisaulan kautta.
Miten se sopii Zaragozan-vierailuusi
Sisäpiha on Coson varrella – kadun, joka kiertää vanhankaupungin roomalaisen muurin linjaa seuraten – viiden minuutin päässä Plaza del Pilar -aukiolta ja aivan lähellä Palacio de Sástago -palatsia, toista renessanssipalatsia, jossa on näyttelyitä ja vapaa pääsy.
Sisäpihalle mennään rakennuksen eteisaulan kautta, ja sisäänpääsy on ilmainen, mutta aukioloajat ovat rahoituslaitoksen ja siksi suppeat: keskipäivällä paikka on suljettu ja viikonloppuisin aukioloajat ovat rajalliset. Tarkista ne.
Se on viidentoista minuutin käynti, josta valtavan moni ei tiedä, osittain siksi, ettei sillä ole omaa julkisivua eikä sitä mainosteta kadulle. Sisäpihan ympärillä on yleensä myös vaihtuvia näyttelyitä, jotka näet samalla käynnillä.
Usein kysytyt kysymykset
Liittyykö nimen antanut infanta Goyaan?
Liittyy, ja se on ihana yhteys. Tuo pariskunta eli erossa hovista, koska infantti oli mennyt naimisiin rakkaudesta eikä edun vuoksi, ja se maksoi hänelle hänen etuoikeutensa. Ja tuon perheen ikuisti ei kukaan muu kuin Goya, aivan läheisessä Fuendetodosissa syntynyt nero, kuuluisassa ryhmämuotokuvassa ja useissa pelkästään häntä esittävissä muotokuvissa. Nainen, joka antaa nimensä tälle sisäpihalle, katsoo meitä siis yhä kaikkien aikojen parhaan aragonialaisen taidemaalarin kankailta.
Entä miksi pylväisiin on veistetty niin paljon rakkauskohtauksia?
Koska kerrotaan, ettei se ollut pelkkää rikkauden näyttämistä. Gabriel Zaporta rakennutti sen juhlistaakseen häitään: siksi veistokset puhuvat niin paljon rakkaudesta ja pariskunnista. Se oli hänen tapansa ikuistaa vaimonsa ja heidän liittonsa koko kaupungin nähtäväksi, jotta ne kestäisivät senkin jälkeen, kun heitä ei enää olisi. Ja kyllä hän siinä onnistui: vuosisatoja myöhemmin puhumme täällä yhä hänen rakkaudestaan.
