Zaragoza · Nähtävää

Carmenin portti

Puerta del Carmen

Kolmiaukkoinen uusklassinen kaari, joka seisoo yksinään liikenneympyrässä, ja sen kvaaderikivet ovat täynnä osumien jälkiä, joita kukaan ei ole halunnut korjata. Se on Zaragozan muurikehän viimeinen säilynyt portti ja puhuttelevin muistomerkki vuosien 1808 ja 1809 piirityksistä, jolloin kaupunki kesti kaksi Napoleonin joukkojen piiritystä ja tuhoutui käytännössä kokonaan.

Kaksi piiritystä ja raunioiksi tuhottu kaupunki

Zaragoza ei ollut linnoituskaupunki: sillä oli vanha muurikehä ilman nykyaikaisia bastioneja ja pieni varuskunta. Kun Ranskan armeija saapui vuonna 1808, se odotti valtaavansa kaupungin muutamassa päivässä. Vastarinta järjestettiin lennosta, siviiliväestö taisteli talo talolta, ja ensimmäinen piiritys purettiin kahden kuukauden jälkeen.

Toinen piiritys joulukuun 1808 ja helmikuun 1809 välillä oli paljon pahempi. Ranskalaiset vaihtoivat taktiikkaa ja etenivät räjäyttämällä kortteli korttelilta miinoilla, samalla kun kaupungin sisällä levisi lavantautiepidemia. Kun kaupunki antautui, kymmeniätuhansia ihmisiä oli kuollut, suurin osa siviilejä ja suurin osa tauteihin.

Tämä portti oli yksi taistelujen kovimmista kohdista, ja kivessä näkyvät luotien ja sirpaleiden jäljet ovat noilta ajoilta. Ne päätettiin säilyttää restauroimatta, ja tuo päätös tekee muistomerkistä dokumentin eikä muistojuhlaa.

Uusklassinen kaari, josta tuli arpi

Portti oli rakennettu vain muutamaa vuosikymmentä ennen piirityksiä, 1700-luvun lopussa, silloin vallinneeseen uusklassiseen tyyliin: kolme puoliympyräkaarista aukkoa, pilasterit, palkisto ja attika, kaikki kiveä ja harkitun pelkistettyä.

Tuo järjestelmällinen ja rationaalinen muotokieli on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä portille myöhemmin tapahtui, ja juuri tämä ristiriita tekee muistomerkistä tehokkaan: valistuksen ajan riemukaari, josta tuli osumien maalitaulu. Mene lähelle ja kuljeta kättäsi pitkin kvaaderikiviä sillä puolella, joka on avointa maastoa kohti.

Muurikehän useista porteista tämä on ainoa, joka säästyi 1800-luvun purkutöiltä, kun muureja pidettiin kaupungin kasvun esteenä. Nykyään se seisoo eristettynä liikenneympyrässä autojen keskellä, mikä vie siltä melkoisesti tehoa.

Älä ohita

Osumia ei ole korjattu

Vuoden 1809 luotien ja sirpaleiden jäljet ovat yhä kvaaderikivissä. Ne päätettiin säilyttää restauroimatta.

Kaupunki ei ollut linnoitus

Vanha muurikehä ilman nykyaikaisia bastioneja ja pieni varuskunta. Ranskalaiset odottivat valtaavansa sen muutamassa päivässä.

Toinen piiritys oli pahempi

Ranskalaiset etenivät räjäyttämällä kortteli korttelilta miinoilla, samalla kun sisällä levisi lavantauti.

Se on viimeinen jäljellä oleva

Muurikehän useista porteista vain tämä säästyi 1800-luvun purkutöiltä.

Miten se sopii Zaragozan-vierailuusi

Portti on Paseo María Agustín -kadulla, viidentoista minuutin kävelymatkan päässä keskustasta, luontevalla reitillä kohti Aljaferíaa. Sen voi helposti yhdistää tuohon käyntiin, joko mennessä tai palatessa.

Vanhankaupungin toisessa päässä Plaza de los Sitios -aukio kunnioittaa samojen tapahtumien muistoa 1900-luvun alun muistomerkillä, ja myös Santa Engracia -basilika tuhoutui noina kuukausina. Nämä kolme kohdetta kertovat saman tarinan.

Se on viiden minuutin pysähdys ulkona, ja se on ilmainen. Sen kiinnostavuus ei ole arkkitehtoninen vaan dokumentaarinen: se on kaupungin ainoa paikka, jossa voit fyysisesti koskettaa sitä, mitä vuonna 1809 tapahtui.

Usein kysytyt kysymykset

Kuka johti tuota niin hurjaa vastarintaa?

Puolustuksen sielu oli nuori kenraali, Aragonian kenraalikapteeni José de Palafox, joka kieltäytyi kerta toisensa jälkeen luovuttamasta kaupunkia. Kerrotaan, että kun ranskalaiset vaativat antautumista, hän vastasi kahdella sanalla, jotka ovat jääneet historiaan: ”sotaa veitsin” (guerra a cuchillo). Eikä se ollut bluffia: taisteltiin kortteli korttelilta, ja naiset ja munkit auttoivat. Juuri tuo raaka itsepäisyys teki Zaragozasta legendan kautta Euroopan.

Entä mitä kaikki se maksoi?

Hirvittävän hinnan, sellaisen, jota on vaikea kuvitella. Pelkästään toisessa piirityksessä kaupungin sisällä arvioidaan kuolleen yli viisikymmentätuhatta ihmistä, eikä suurin osa kaatunut luoteihin, vaan nälkään ja lavantautiin, joka levisi ahtaasti sullottujen ihmisten keskuudessa. Kun ranskalaiset viimein pääsivät sisään helmikuussa 1809, he löysivät puoliksi raunioituneen kaupungin täynnä kuolleita.

Löydä Zaragoza ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Zaragoza

Goyan nurkka

Zudan torni

Zaragozan kaupungintalo

Pilarin Neitsyt Marian basilika

Santa Engracian basilika

Salvadorin katedraali