Muurit: Redín-bastioni
Muurirenkaan korkein kohta, rakennettu noin vuonna 1512 Ranskaa vastaan. Koko kierros vie reilut puolitoista tuntia, ja se on kaupungin paras kävely.

Kuningaskunnan avain Ranskaa vastaan ja yksi Euroopan parhaiten säilyneistä bastionilinnoituksista. Ja valloittamaton linnoitus, joka vallattiin lumipalloilla.
🎧 Reitillä Katedraali, muurit ja monumentaalinen PamplonaPamplona oli vuosisatojen ajan aivan etulinjan sotilaskaupunki, ja siitä sille jäi kaksi asiaa: poikkeuksellinen linnoitusperintö ja kaupunki, joka ei voinut kasvaa ennen vuotta 1915, vaan oli suljettuna omaan kivikorsettiinsa. Nykyään tuo korsetti on sen paras kävelyreitti.
Muurit ovat yksi Euroopan parhaiten säilyneistä bastionilinnoituksista, ja niitä pitkin voi kävellä noin viisi kilometriä lähes keskeytyksettä.
Niiden tähtimäinen muoto ei ole koristetta: bastionit suojaavat toisiaan ja ampuvat toistensa ohi, joten yksikään nurkka ei jää valvomatta eikä kukaan hyökkääjä pääse muurin luo joutumatta ristituleen.
Korkein kohta on Redín-bastioni, joka rakennettiin noin vuonna 1512 Ranskaan päin katsovalle rintamalle, kaikkein arimmalle sivustalle. Vuosiluku osuu yksiin sen kanssa, kun Ferdinand Katolinen valloitti Navarran, mikä teki kaupungista Kastilian sotilaallisen rajan.
Sen päällä on Rincón del Caballo Blanco -näköalapaikka, kaupungin paras näköalapaikka, ja muurikäytävää pitkin alas kävellessä tulet Portal de Francia -portille, joka on vuodelta 1553 ja koko muurirenkaan parhaiten säilynyt portti.
Muurirenkaan korkein kohta, rakennettu noin vuonna 1512 Ranskaa vastaan. Koko kierros vie reilut puolitoista tuntia, ja se on kaupungin paras kävely.
Vuodelta 1553, ja harvinaisuus: siinä on tallella koko kaupungin sulkemisen mekanismi, nastoitetut puuovet ja nostosillan aukko.
Lataa sovellus ja löydä Pamplona offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Katedraali, muurit ja monumentaalinen Pamplona paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Sitadellin rakennutti Filip II vuonna 1571 italialaisella insinöörillä Giacomo Palearolla, jota kutsuttiin nimellä el Fratín. Hän suunnitteli bastionein vahvistetun viisikulmion Antwerpenin mallin mukaan, jota koko Eurooppa silloin kopioi.
Sen viidellä bastionilla oli kullakin oma nimensä: Santa María, Santiago, San Felipe el Real, San Antón ja La Victoria. Kaksi viimeistä purettiin vuodesta 1888 alkaen, jotta kaupunki pääsi kasvamaan kohti Ensanchea eli ruutukaavaista kaupunginosaa; muut kolme ovat yhä pystyssä.
Ja se kukistui vain kerran, ilman taistelua. 16. helmikuuta 1808 Napoleonin joukot, jotka olivat silloin Espanjan liittolaisia, lähestyivät porttia lumisotaa leikkien. Naurun ja lumipallojen keskellä ne harhauttivat vartijat, vetivät esiin kätketyt aseensa ja valtasivat linnoituksen laukaustakaan ampumatta.
Tuo valtaus oli ranskalaisten Espanjan-miehityksen ensimmäisiä siirtoja, kuukausia ennen toukokuun 2. päivän kansannousua. Napoleon sai pohjoisen linnoituskaupungit haltuunsa juonella, ei taistelulla.
Kaiken tämän linnoittamisen hinta oli raju: kaupunki ei voinut kasvaa ulospäin kuin vasta vähän yli sata vuotta sitten. Muurien sisään suljettuna Pamplonan asukastiheys nousi äärimmäisen korkeaksi ja asuinolot olivat hyvin huonot.
Vuonna 1915 annettiin lupa purkaa eteläinen rintama, ja sen mukana katosivat muuriosuuksia ja bastioneja. Se, mitä tänään kierrät, on jäljelle jäänyt osa, joka pelastettiin ajoissa ja julistettiin kansallismonumentiksi vuonna 1939.
Vapautuneelle maalle piirrettiin Segundo Ensanche -kaupunginosa, leveiden katujen ja viistettyjen kulmien säännöllinen ruutukaava, jonka laati Serapio Esparza kaksikymmentäluvulla, ja sen selkärankana on Avenida de Carlos III.
Ja muureja ympäröinyt maa – glasis, jolla mikään ei saanut kasvaa, ettei vihollinen saisi suojaa – muuttui vihreäksi kehäksi: Jardines de la Taconera -puutarhoiksi, joiden vallihaudassa elää hirviä, ja Media Luna -puistoksi, joka on toisen, 1700-luvun puolustusvarustuksen päällä.
Sama kehitys – vanhentuneista linnoituksista tehtiin puistoja – toistui kaikkialla Euroopassa 1800-luvulla. Pamplonassa tulos oli erityisen onnistunut, koska muuria ei purettu kokonaan ja kävelyreitti on yhä yhtenäinen.
Viisisakarainen tähti vuodelta 1571, nykyään julkinen puisto. Se kukistui vain kerran, ja silloinkin lavastetun lumisodan avulla.
Sotilaallisella glasiksella, jolla ennen mikään ei saanut kasvaa. Nykyään siellä on pyökkejä, magnolioita ja vallihaudassa eläviä hirviä.
Noin viisi kilometriä, joita pitkin voi kävellä lähes keskeytyksettä, mikä tekee siitä yhden Euroopan parhaiten säilyneistä bastionilinnoituksista. Se julistettiin kansallismonumentiksi vuonna 1939, sen jälkeen kun vuonna 1915 oli annettu lupa purkaa eteläinen rintama, jotta kaupunki voisi kasvaa.
Koska ne on suunniteltu ottamaan tykinkuulat vastaan, ei kestämään niitä. Ruutitykistö oli tehnyt korkeista ja ohuista muureista hyödyttömiä, koska ne sortuivat osumasta, joten siirryttiin mataliin, paksuihin ja viistoihin rakenteisiin, joissa kulmikkaat bastionit suojaavat toisiaan ja ampuvat toistensa ohi.
On. 16. helmikuuta 1808 Napoleonin joukot, jotka olivat silloin Espanjan liittolaisia, lähestyivät porttia lumisotaa leikkien. Naurun ja lumipallojen keskellä ne harhauttivat vartijat, vetivät esiin kätketyt aseensa ja valtasivat linnoituksen yhtään laukausta ampumatta.
Italialainen insinööri Giacomo Palearo, lempinimeltään el Fratín, Filip II:n toimeksiannosta vuonna 1571. Hän suunnitteli bastionein vahvistetun viisikulmion Antwerpenin sitadellin mallin mukaan, jota koko Eurooppa kopioi nykyaikaisen tykistön tultua. Sitä pidetään yhtenä Espanjan parhaista.
Koska kaupunki tukehtui. Vuosisatojen ajan muurien sisään suljettuna Pamplonan asukastiheys nousi äärimmäisen korkeaksi, eikä kaupunki voinut kasvaa. Vuonna 1915 annettiin lupa purkaa eteläinen rintama, ja sille maalle piirrettiin Segundo Ensanche -kaupunginosa, leveiden katujen ruutukaava, joka muodostaa nykyään modernin keskustan.
Avoin ja raivattu maa-alue muurien ulkopuolella, jolla oli ankarasti kiellettyä antaa minkään kasvaa tai rakentaa mitään: jokainen puu tai rakennus olisi antanut hyökkääjälle suojaa ja peittänyt puolustajien tulilinjan. Pamplonassa tuosta glasiksesta tuli Jardines de la Taconera -puutarhat.
Koko kierrokseen menee puolestatoista kahteen tuntiin kiireettä kävellen. Paras tapa on aloittaa Redín-bastionilta katedraalin vierestä, kulkea Rincón del Caballo Blanco -näköalapaikan kautta ja laskeutua Portal de Francia -portille. Reitti on tasainen ja miellyttävä, ja se on luultavasti kaupungin paras kävely.
Lataa Viavoy ja kävele Pamplona offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



