Recinto Ferial de Tenerife -messukeskus
Calatravaa vuodelta 1996, seitsemän vuotta ennen Auditoriota. Yli 40 000 m², ja yläsali on 12 000 neliömetriä ilman ainuttakaan pilaria. Karnevaali pakenee tänne, kun sataa.

Kahdensadantuhannen asukkaan pääkaupunki, jossa on viisi kansainvälisesti tunnetun arkkitehdin rakennusta alle kahden kilometrin matkalla. Miten tähän päädyttiin ja missä järjestyksessä ne kannattaa katsoa.
🎧 Reitillä Konserttitalo, Palmetum ja rantabulevardiSe on poikkeama, jota on vaikea selittää ja todella helppo nauttia: Santa Cruzin kokoisessa kaupungissa on kaksi Santiago Calatravan työtä, kaksi Herzogin ja de Meuronin työtä ja César Manriquen viimeinen suuri teos, kaikki kävelymatkan päässä toisistaan. Tässä on reitti ja ennen kaikkea järjestys, jossa ne aukeavat.
Recinto Ferial de Tenerife -messukeskus avattiin toukokuussa 1996, ja se oli arkkitehdin ensimmäinen suuri työ kaupungissa. Se on pidättyvä, symmetrinen ja täysin valkoinen, ja sen urotyö on piilossa: yläsali on noin kaksitoistatuhatta neliömetriä ilman ainuttakaan pilaria keskellä, saariston suurin katettu tila.
Kaarevat rivat, jotka näet ulkoa, eivät ole koristetta: ne ovat rakennejärjestelmä, joka tekee tuon vapaan jänteen mahdolliseksi. Tässä Calatrava ratkaisee ongelmaa, ennen kuin hänen muotokielestään tuli tunnistettava tavaramerkki.
Tenerifen auditorio, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1997 ja joka avattiin 26. syyskuuta 2003, on päinvastainen: pelkkää elettä. Suuri valkoinen aalto lepää vain kahden pisteen varassa ja leijuu, ja sen pintana on trencadís, rikotusta keramiikasta koottu mosaiikki, jonka Gaudí teki suosituksi Barcelonassa.
Se myös maksoi paljon enemmän kuin oli suunniteltu, lähes yli kaksinkertaisesti budjettiin nähden. Sama kaava toistuu tämän arkkitehdin töissä, ja se kuuluu julkiseen keskusteluun rakennuksesta. Avajaispäivästä lähtien Santa Cruzia alettiin kutsua Atlantin Sydneyksi.
Calatravaa vuodelta 1996, seitsemän vuotta ennen Auditoriota. Yli 40 000 m², ja yläsali on 12 000 neliömetriä ilman ainuttakaan pilaria. Karnevaali pakenee tänne, kun sataa.
Valkoinen aalto vuodelta 2003, trencadísin peittämä ja kahden pisteen varassa. Tenerifen sinfoniaorkesterin koti, ja sillä on oma oopperaseurue.
Lataa sovellus ja löydä Santa Cruz de Tenerife offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Konserttitalo, Palmetum ja rantabulevardi paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Tate Modernin suunnitellut sveitsiläinen toimisto teki vuonna 2006 Plaza de España -aukion uudistuksen: Kanariansaarten suurimman aukion keskellä on tekojärvi, jonka suolavesi pumpataan Atlantista.
Ja vuonna 2008 yhdessä tenerifeläisen Virgilio Gutiérrezin kanssa TEA Santos-rotkon reunalle: betonia ja valoa, ja luiskat ottavat itse rotkon osaksi kulkureittiä sen sijaan, että kääntäisivät sille selkänsä.
Tuo ratkaisu on rakennuksen avain. Rotkot ovat Kanariansaarten geologinen tunnusmerkki – syviä uomia, jotka vesi on kaivertanut vulkaaniseen kallioon – ja kaupungeissa niistä tulee yleensä kaiken takapiha. Täällä rotkosta tulee julkisivu.
TEA:ssa on lisäksi maailman paras kokoelma Óscar Domínguezin töitä. Hän oli tenerifeläinen surrealisti, joka menestyi maailmansotien välisessä Pariisissa Bretonin ja Picasson rinnalla ja keksi dekalkomanian. Tämä on harvoja tapauksia, joissa sisältö on kuoren veroinen.
Ja kaupungissa on saman toimiston kolmaskin jakso, jota tuskin kukaan yhdistää siihen: juuri aukion rakennustyöt toivat päivänvaloon Castillo de San Cristóbal -linnan, maan alle haudatun 1500-luvun linnoituksen, jossa nykyään käydään maanalaisessa galleriassa.
César Manrique -merenrantapuisto on lanzarotelaisen taiteilijan viimeinen suuri työ Tenerifellä: suolavesialtaita, vesiputouksia ja mustaa vulkaanista kiveä kahdellakymmenelläkahdellatuhannella neliömetrillä, jotka on vallattu mereltä. Manrique kuoli onnettomuudessa vuonna 1992, ja puisto avattiin vuonna 1995 jo ilman häntä.
Hänen panoksensa ei ole muodollinen vaan aatteellinen: hän puolusti ajatusta, että Kanariansaarten arkkitehtuurin piti syntyä vulkaanisesta maisemasta eikä pakottautua sen päälle. Saaristossa, joka oli täyttymässä summittaisesta turistirakentamisesta, kanta oli radikaali.
Reitin päättää Palmetum. Se ei ole tähtiarkkitehdin työtä, mutta se on kaupungin paras kaupunkisuunnitteluidea: kaksitoista hehtaaria kasvitieteellistä puutarhaa vanhan kunnallisen kaatopaikan päällä, joka suljettiin ja istutettiin uudelleen ja avattiin vuonna 2014.
Ja historiallisena vastapainona kaksi rakennusta, jotka kertovat, mistä kaikki tämä on peräisin: Palacio de Carta -palatsi, kanarialaista barokkia vuosilta 1721-1752, jonka sisäpiha on tea-puuta (kanariamännyn pihkaista sydänpuuta), ja Vapaamuurarien temppeli, Espanjan suurin, jonka julkisivussa on sfinksejä ja egyptiläisiä pylväitä ja jota rakennettiin vuodesta 1900 alkaen.
Herzog ja de Meuron yhdessä Virgilio Gutiérrezin kanssa, 2008. Se ottaa rotkon osaksi kulkureittiä, ja siellä on maailman paras kokoelma Óscar Domínguezin töitä.
Manriquen viimeinen suuri työ, avattu vuonna 1995 kolme vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Suolavettä, vulkaanista kiveä eikä ainuttakaan särähtävää suoraa linjaa.
Viisi kansainvälisesti tunnettua kävelymatkan päässä: kaksi Santiago Calatravalta – Recinto Ferial vuodelta 1996 ja Auditorio vuodelta 2003 –, kaksi Herzogilta ja de Meuronilta – Plaza de España vuodelta 2006 ja TEA vuodelta 2008 – ja César Manriquen merenrantapuisto, joka avattiin vuonna 1995. Näin kokoisessa kaupungissa keskittymä on hyvin epätavallinen.
Auditorio de Tenerife, kiistatta. Sen trencadísin peittämä suuri valkoinen aalto lepää vain kahden pisteen varassa, ja se teki Santa Cruzista maailmanlaajuisen arkkitehtuuri-ikonin avajaispäivästään lähtien syyskuussa 2003. Sitä kutsutaan Atlantin Sydneyksi, ja vertaus on väistämätön.
Pinnoite, joka tehdään rikotuista keramiikanpaloista ja kootaan uudelleen yhtenäiseksi pinnaksi. Gaudí teki sen suosituksi Barcelonassa, Park Güellissä ja Casa Batllóssa, ja Calatrava herättää sen täällä henkiin Auditoriota varten. Kaukaa se näyttää sileän valkoiselta; läheltä siitä tulee sirpaleiden kudelma.
Lopulta se maksoi lähes yli kaksinkertaisesti budjettiin nähden. Sama kaava toistuu lähes kaikissa Calatravan suurissa hankkeissa, ja se kuuluu julkiseen keskusteluun hänen töistään. Ikonina tulos on kiistaton, mutta kustannusten ylitys on tieto, joka kannattaa tuntea, kun arvioit rakennusta.
Ajatuksen ennemmin kuin muodon: Kanariansaarten arkkitehtuurin piti syntyä vulkaanisesta maisemasta eikä pakottautua sen päälle. Saaristossa, joka kuusi- ja seitsemänkymmentäluvulla oli täyttymässä summittaisesta turistirakentamisesta, kanta oli radikaali, ja Lanzarotella siitä tuli jopa saaren virallista politiikkaa. Merenrantapuisto on hänen viimeinen suuri työnsä.
Kaksi, ja ne ovat kiertotien arvoisia. Palacio de Carta -palatsi, kanarialaista barokkia vuosilta 1721-1752, jonka tea-puinen sisäpiha on säilynyt ehjänä kolme vuosisataa; ja Vapaamuurarien temppeli, jota rakennettiin vuodesta 1900 alkaen ja joka oli suurin vapaamuurarikeskus, joka Espanjassa on koskaan ollut, julkisivussaan sfinksejä ja egyptiläisiä pylväitä.
Pitkän puolikkaan päivän. Rantabulevardi – Auditorio, merenrantapuisto, Recinto Ferial ja Palmetum – kuljetaan kokonaan tasaista ja yhtenäistä kävelytietä pitkin, ja TEA ja Plaza de España ovat keskustassa, kymmenen tai kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Jos menet lisäksi sisälle Auditorioon ja TEA:han, varaa koko päivä.
Lataa Viavoy ja kävele Santa Cruz de Tenerife offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



