Julkisivu, joka näyttää kivestä tehdyltä kakulta: pylväitä, parvekkeita, kelloja, lippuja ja hahmoja täynnä oleva kruunu. Ja tuo keskimmäinen parveke on kaikella todennäköisyydellä Espanjan kuuluisin parveke yhtenä päivänä vuodessa: 6. heinäkuuta keskipäivällä sieltä laukaistaan chupinazo, juhlat avaava raketti.
Arkkitehtuurin käsikirja luonnollisessa koossa
Julkisivu on barokkia vuodelta 1752, vaikka sen takana oleva rakennus tehtiin kokonaan uudelleen vuonna 1952. Siinä on säilynyt kolme päällekkäistä klassista pylväsjärjestelmää – doorilainen, joonialainen ja korinttilainen, yksi toisensa päällä – kuin arkkitehtuurin käsikirja luonnollisessa koossa.
Aukio, jolla se seisoo, on pieni ja epäsäännöllinen, ja sille on selitys: tämä oli ei-kenenkään-maata. Pamplona oli vuosisatojen ajan kolme muurien ympäröimää ja toisilleen vihamielistä kauppalaa – Navarrería, San Cernin ja San Nicolás –, ja kun ne vihdoin yhdistyivät, yhteinen talo rakennettiin juuri siihen kohtaan, jossa kaikki kolme kohtasivat.
Yhdistymisen määräsi Kaarle III Jalo 8. syyskuuta 1423, kun hän pakotti ne sulautumaan yhdeksi kaupungiksi, jolla oli yksi kaupunginhallitus, yksi sinetti ja yksi lippu. Ja hän käski rakentaa kaupungintalon täsmälleen sinne, missä se yhä on.
Chupinazo ja Pobre de mí
Heinäkuun 6. päivän keskipäivällä tältä parvekkeelta laukaistaan chupinazo, raketti, joka räjähtää, kun ihmismeri karjuu alhaalla kaulaliinat koholla. Sana tulee sanasta ”chupín”, raketin kansanomaisesta nimestä.
Huuto on kaksikielinen kuten kaupunkikin: ”Pamploneses, pamplonesas, ¡Viva San Fermín!, Iruindarrak, iruindarrok, gora San Fermin!”. Ja sillä hetkellä kymmenettuhannet punaiset kaulaliinat, joita siihen asti pidetään sidottuina ranteeseen, nousevat kaulaan yhtä aikaa.
Joka vuosi sen sytyttäjäksi valitaan joku erityinen henkilö, ja valintaa odotetaan ja siitä väitellään koko kaupungissa edeltävien kuukausien ajan.
Ja yksityiskohta, jota lähes kukaan ei kerro kokonaan: yhdeksän päivää myöhemmin, 14. päivän keskiyöllä, kaupunki palaa samalle aukiolle, mutta palava kynttilä kädessä ja aivan toisenlaisen laulun kanssa: ”Pobre de mí, pobre de mí, que se han acabado las fiestas de San Fermín” – voi minua raukkaa, San Fermínin juhlat ovat ohi. Sama kivi näkee ilon syntyvän ja kuolevan viikossa.
Älä ohita
Chupinazon parveke
Heinäkuun 6. päivän keskipäivällä, kun kymmenettuhannet punaiset kaulaliinat nousevat kaulaan yhtä aikaa.
Barokkijulkisivu vuodelta 1752
Kolme päällekkäistä klassista pylväsjärjestelmää: doorilainen, joonialainen ja korinttilainen.
Se on ei-kenenkään-maalla
Rakennettiin kohtaan, jossa kaupungin muodostaneet kolme vihamielistä kauppalaa kohtasivat.
Ja tähän kaikki päättyy
Keskiyöllä 14. päivänä, palavin kynttilöin ja koko kaupungin laulaessa ”Pobre de mí”.
Miten se sopii Pamplonan-vierailuusi
Se on Plaza Consistorial -aukiolla vanhankaupungin sydämessä, calle Mayor -kadun ja Estafeta-kadun välissä.
Pysähdys kestää kymmenen tai viisitoista minuuttia ulkopuolelta: sisätiloihin ei yleensä pääse. Juhlien ulkopuolella aukio on rauhallinen, ja julkisivua pääsee ihailemaan paljon paremmin.
Se on aivan härkäjuoksun reitillä, cuesta de Santo Domingo -rinteen ja Mercaderesin mutkan välissä, joten kuljet tästä, kun seuraat reittiä jalan.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi kaupungintalo on näin pienellä aukiolla?
Koska tämä oli ei-kenenkään maata. Pamplona oli vuosisatojen ajan kolme muurien ympäröimää ja toisilleen vihamielistä kauppalaa, Navarrería, San Cernin ja San Nicolás, ja kun ne vihdoin yhdistyivät, yhteinen talo rakennettiin juuri siihen kohtaan, jossa kaikki kolme kohtasivat. Siksi aukio on epäsäännöllinen ja ahdas kolo: se on sauma kolmen kaupungin välillä, jotka olivat vihollisia.
Mitä parvekkeelta tarkalleen huudetaan?
Lause on kaksikielinen kuten kaupunkikin: ”Pamploneses, pamplonesas, ¡Viva San Fermín!, Iruindarrak, iruindarrok, gora San Fermin!”. Ja sillä hetkellä kymmenettuhannet punaiset kaulaliinat, joita siihen asti pidetään sidottuina ranteeseen, nousevat kaulaan yhtä aikaa.
