Pronssinen nainen seisoo keskellä aukiota 1800-luvun lopun puvussa, katse harhaillen kohti katedraalia. Hän on Ana Ozores, romaanin La Regenta päähenkilö. Clarín julkaisi romaanin vuosien 1884 ja 1885 välillä, ja monet pitävät sitä 1800-luvun parhaana espanjalaisena romaanina ”Don Quijoten” jälkeen.
Vetusta eli miten oma kaupunki riisutaan
Leopoldo Alas eli Clarín oli professori Oviedon yliopistossa, ja kirjassaan hän kuvasi tämän kaupungin keksityllä nimellä – hän kutsui sitä Vetustaksi – ja riisui sen armotta: sen kunnianhimoiset papit, joutilaat herrasnuorukaiset, juorut ja tekopyhyyden.
Ana, La Regenta, on herkkä ja yksinäinen nainen, naimisissa itseään vanhemman miehen kanssa, loukussa rippi-isän ja viettelijän välissä ja kaupungin murskaama, kaupungin, joka valvoo häntä lakkaamatta. Romaani on raaka tutkielma maakunnan tukahduttavasta sosiaalisesta ilmapiiristä.
Ilmestyessään romaani järkytti Oviedoa: monet tunnistivat itsensä, eikä se miellyttänyt heitä lainkaan. Vuosikymmenten ajan se jäi puoliksi unohduksiin, harvoina painoksina ja paikallisen kiusaantuneisuuden saattelemana.
Vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla kritiikki nosti sen nykyiselle paikalleen. Kesti lähes sata vuotta, ennen kuin sen kaupunki lakkasi lukemasta sitä loukkauksena ja alkoi lukea sitä muistomerkkinä.
Fiktion samoilla kivilaatoilla
Veistoksen teki Mauro Álvarez vuonna 1997, ja se sijoitettiin tarkoituksella tänne, Alfonso II el Casto -aukiolle, samoille kivilaatoille, joilla Ana kävelee romaanissa, sen katedraalin eteen, joka hallitsee koko tarinaa.
Sijainti ei ole koriste: romaani alkaa juuri katedraalin tornista, jossa tuomiokapitulin jäsen don Fermín de Pas katselee kaupunkia kaukoputkella kuin paimen laumaansa.
Clarín kuvasi tuota tornia sanoin ”kivinen romanttinen runo, herkkä hymni, suloisia linjoja mykkää ja ikuista kauneutta”. Harvalla tornilla on tällaista kirjallista rakkauskirjettä.
Ihmiset valokuvaavat sitä ja koskettavat sen kättä ohi kulkiessaan, niin että puvun pronssi on kulunut. Se on rakastetuimpia veistoksia kaupungissa, jossa niitä on ulkona yli sata.
Älä ohita
Ana Ozores, La Regenta
Clarínin vuosien 1884 ja 1885 välillä julkaiseman romaanin päähenkilö, pronssissa vuodesta 1997.
Oviedon nimi on Vetusta
Clarín kuvasi kaupungin keksityllä nimellä ja riisui sen: sen papit, herrasnuorukaiset ja tekopyhyyden.
Kaupunki loukkaantui
Monet tunnistivat itsensä. Kesti lähes sata vuotta, ennen kuin romaania luettiin muistomerkkinä eikä loukkauksena.
Fiktion kivilaatoilla
Sijoitettu katedraalin eteen, sinne, missä Ana kävelee romaanissa.
Miten se sopii Oviedon-vierailuusi
Se on Alfonso II el Casto -aukiolla katedraalin edessä, vanhankaupungin tarkassa keskipisteessä.
Pysähdykseen menee viisi minuuttia. Se on julkista tilaa, ja sinne pääsee mihin aikaan tahansa.
Se kuuluu Oviedon ulkoilmaveistosten reittiin yhdessä Woody Allenin, Mafaldan ja röyhkeän Culis Monumentalibusin kanssa. Kaupungissa niitä on yli sata.
Usein kysytyt kysymykset
Oliko se menestys alusta asti?
Ei lainkaan. Vuosikymmenten ajan La Regenta jäi puoliksi syrjään, sitä julkaistiin vähän ja se herätti kaupungissa tiettyä vaivaantuneisuutta, ja vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla kritiikki nosti sen sille paikalle, jolla se nyt on. Kesti lähes sata vuotta, ennen kuin sen oma kaupunki lakkasi lukemasta sitä loukkauksena ja alkoi lukea sitä monumenttina.
