Toinen muurin purkamisesta säilynyt portti, ja kahdesta raaempi. Jos Torres de Serranos -portti oli juhlava kasvo, tämä on sotilaallinen: massiivisempi, umpinaisempi, suljetumpi. Ja siinä on jotain, mitä mikään muu portti Espanjassa ei ole säilyttänyt samalla tavalla: julkisivussa on Napoleonin joukkojen tykinkuulien iskemiä koloja, ja kaupunki päätti olla koskaan paikkaamatta niitä. Kaksi vuosisataa historiaa iskuin seinään kirjoitettuna.
Portti, joka katsoi Madridiin päin
Tornit rakennettiin 1400-luvun puolivälissä, puoli vuosisataa Serranosin torneja myöhemmin; rakentajina olivat Francesc Baldomar ja sitten Pere Compte, sama mestari, joka myöhemmin rakensi Lonjan. Ne sulkivat kaupungin länsisivustan, sen, joka oli Madridiin ja Kastiliaan vievän tien puolella.
Malli otettiin Napolin Castel Nuovo -linnasta, joka kuului silloin Aragonian kruunulle: kaksi lieriömäistä tornia kaaren molemmin puolin, ulkopuoli umpinainen ja aukkoja hyvin vähän. Ero Serranosin torneihin näkyy jo ensisilmäyksellä: siellä edustus, täällä puolustus.
Myös nämä tornit jätettiin avoimiksi sisäpuolelta, portaat ja kerrokset näkyvillä, samasta taktisesta syystä. Ja myös ne säilyivät vuoden 1865 muurinpurussa, kun Valencian kahdestatoista portista pelastettiin vain nämä kaksi.
Vuoden 1808 arvet
Espanjan vapaussodassa ranskalaiset joukot pommittivat Valenciaa, ja tämä portti otti iskut suoraan vastaan. Kivessä näkyvät kolot – pyöreitä, syviä, ripoteltuina koko ulkojulkisivulle – ovat noiden päivien tykistön iskemiä.
Kaupunki ei koskaan korjannut niitä. Se olisi voinut täyttää ne missä tahansa myöhemmistä restauroinneista, mutta päätti olla tekemättä niin, ja nykyään ne ovat monumentin puhutuin piirre. Se on tietoinen päätös säilyttää vaurio muistona, mikä on harvinaista espanjalaisessa kulttuuriperinnössä.
Torneilla oli sen jälkeen melko kova elämä: ne toimivat vuosisatojen ajan vankilana, ja 1700-luvulla niistä tuli jopa naisvankila. Myöhemmin ne olivat sotilasvankila. Torneihin voi kiivetä, ja ylhäältä näkyy koko Carmenin kaupunginosa, Turian uoma ja moderni kaupunki toisella puolella.
Älä ohita
Tykinkuulien jäljet
Ranskalaisten pommitus vuonna 1808. Kaupunki päätti olla koskaan korjaamatta niitä, ja ne ovat yhä näkyvillä.
Napolilainen malli
Kopioitu Napolin Castel Nuovo -linnasta, joka kuului silloin Aragonian kruunulle.
Naisvankila
1700-luvulla. Sitä ennen ja sen jälkeen tavallinen vankila ja sotilasvankila.
Kaksi kahdestatoista
Muurissa oli kaksitoista porttia, ja se purettiin vuonna 1865. Jäljelle jäivät vain nämä ja Serranosin tornit.
Miten se sopii Valencian-vierailuusi
Tornit ovat Barrio del Carmen -kaupunginosan länsipäässä, kymmenen minuutin päässä Torres de Serranos -portista kaupunginosan halki. Kävely näiden kahden portin välillä on paras tapa kiertää Carmen: matkalla ohitat IVAM-museon, Centre del Carme -keskuksen ja kaupungin eniten katutaidetta sisältävät kadut.
Pääsymaksu on sama kuin Serranosissa, ja on myös ilmaisia päiviä. Nousu on lyhyempi ja vähemmän ruuhkainen: moni käy vain Serranosissa ja jättää nämä väliin, vaikka ne ovat ulkoa vaikuttavammat.
Hyvä järjestys: nouse Serranosiin aamulla, kulje Carmenin halki rauhassa, syö lounas lähistöllä ja nouse Quartiin auringonlaskun aikaan, jolloin laskeva aurinko osuu täydeltä koloiseen julkisivuun ja tykinkuulien jäljet erottuvat korkokuvina.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka rakensi nämä toiset tornit?
Ne nousivat hieman Serranosin tornien jälkeen, neljätoistasataluvun puolivälissä, kahden suuren mestarin käsissä: Francesc Baldomarin ja myöhemmin Pere Compten, joka viimeisteli Lonja de la Sedan. Esikuvana oli Napolin Castel Nuovo -linna, joka kuului silloin Aragonian kruunulle, ja siksi niissä on tuo pyöristetty pohjakaava ja italialaisen linnoituksen henki. Pelkän kauniin portin sijaan haluttiin massiivinen tulppa, joka kestäisi piirityksen. Ja kestihän se.
Oliko niillä muita käyttötarkoituksia kuin portti?
Oli, ja melko ankaria. Pitkään nämä tornit toimivat vankilana; seitsemäntoistasataluvulla ne olivat jopa naisvankila ja myöhemmin sotilasvankila. Kuvittele viettäväsi päiväsi suljettuna näiden metrien paksuisten muurien sisään kuunnellen kaupungin elämää kiven toisella puolella. Kaupungin vartioimisesta ne siirtyivät vankien vartioimiseen. Tällä kaupunginosalla on tuo tapa: mitään ei pureta, kaikki käytetään uudelleen ja vaihtaa ammattia vuosisatojen myötä.
