Valencia · Nähtävää

Balneario de Las Arenas

Valkoinen pylväikköjulkisivu, klassisen temppelin henki ja Välimeri edessä. Balneario de Las Arenas -kylpyläpaviljonki avattiin vuonna 1898, kun meressä kylpeminen oli käytännössä lääkärin määräys ja valencialainen hieno seurapiiri tuli raitiovaunulla kylpemään, kävelemään pylväskäytävien alla ja näyttäytymään. Nykyään se on luksushotelli, mutta julkisivu ja ele ovat säilyneet ennallaan: tästä alkoi kesänvietto ja tähän päättyi kalastajien kaupunginosa.

Kun kylpeminen oli lääkettä

1800-luvun lopulla merikylpyjä määrättiin niiden oletettujen parantavien vaikutusten vuoksi, ja koko Espanjan rannikko täyttyi kylpylöistä, joissa oli lääkäri, pukukopit ja tarkat kylpyajat. Rannalle ei menty pitämään hauskaa: sinne mentiin kylpemään, ja siihen kuului oma protokollansa.

Miehet ja naiset kylpivät erikseen, eri alueilla, lähes päästä varpaisiin peitettyinä hyvin pitkissä uima-asuissa, ja käytössä oli pyörillä kulkevia pukukoppeja, jotka työnnettiin veteen, jotta naiset pääsivät mereen kenenkään näkemättä. Aikakauden säädyllisyys teki rannasta varsin monimutkaisen yhteiskunnallisen insinöörityön.

Alkuperäinen kylpyläpaviljonki vuodelta 1898 oli paljon vaatimattomampi kuin se, minkä näet nyt. Suuri pylväsjulkisivu on noin vuodelta 1917, arkkitehti Francisco Moran työtä, ja se kuuluu jo toiseen aikakauteen: aikaan, jolloin kesänvietosta oli tullut vakiintunutta porvarillista vapaa-aikaa ja statuksen merkki.

Kahden maailman raja

Tämä rakennus merkitsee yhteiskunnallista rajaa, jonka voi kävellä. Toisella puolella oli Cabanyal, kalastajien kaupunginosa matalien kaakelitalojensa ja majojensa kanssa; toisella alkoi porvariston kesänviettoalue huviloineen, ravintoloineen ja rantabulevardeineen.

Kaksi maailmaa jakoi saman hiekan sekoittumatta kokonaan. Huviloiden ja kylpyläpaviljonkien vyöhyke syntyi 1800-luvun lopulla raitiovaunun myötä: se toi rannan puolen tunnin päähän keskustasta ja loi ensimmäistä kertaa modernin ajatuksen mennä merelle huvin vuoksi.

Ja on vielä yksi kerros, joka kannattaa tuntea: Espanjan sisällissodan aikana aluetta pommitettiin sataman läheisyyden vuoksi, ja rantabulevardi muuttui paljon sodan jälkeisinä vuosina. Kylpyläpaviljonki toimi kylpylänä pitkälle 1900-luvulle ja oli sen jälkeen vuosikymmeniä rappiolla, ennen kuin se muutettiin hotelliksi.

Älä ohita

Vuoden 1917 pylväikkö

Alkuperäinen kylpyläpaviljonki vuodelta 1898 oli vaatimaton. Suuri klassinen julkisivu on Francisco Moran työtä kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Kylpeminen protokollan mukaan

Miehet ja naiset erikseen, nilkkoihin ulottuvat uima-asut ja pyörillä kulkevat pukukopit, joista pääsi veteen kenenkään näkemättä.

Yhteiskunnallinen raja

Toisella puolella kalastajien kaupunginosa, toisella kesähuvilat. Ne jakoivat hiekan sekoittumatta.

Raitiovaunu muutti rannan

Se toi meren puolen tunnin päähän keskustasta ja keksi modernin ajatuksen mennä rannalle huvin vuoksi.

Miten se sopii Valencian-vierailuusi

Se on rantabulevardin alussa, Cabanyalin ja Malvarrosa-rannan välissä. Tässä kohdassa kaupunginosa loppuu ja ranta alkaa, ja siksi se toimii hyvin reitin saranana.

Sisällä on hotelli, eikä sinne pääse vierailemaan, mutta puutarhat ja sisäänkäynnin alue näkyvät kadulle, ja julkisivu on pysähtymisen arvoinen. Viisi minuuttia riittää.

Koko alue saa merkityksensä, kun kuljet sen jalan etelästä pohjoiseen: Cabanyal kaakelitaloineen, kylpyläpaviljonki, Malvarrosa ja lopuksi Blasco Ibáñezin kotimuseo, jossa kirjailija muutti kaiken tämän kirjallisuudeksi. Se on neljäkymmentä minuuttia tasaista kävelyä meri koko ajan oikealla puolella.

Usein kysytyt kysymykset

Onko tämä juhlallinen rakennus alkuperäinen, vuodelta 1898?

Ei aivan, ja tämä on yksityiskohta, jota harva tietää. Kylpylä avattiin vuonna 1898, kyllä, mutta se oli vaatimattomampi. Suuri pylväsjulkisivu, jota katselet, tuli myöhemmin, noin vuonna 1917, ja se on arkkitehti Francisco Moran työtä. Näkemäsi on siis oikeastaan toinen versio, se ylellinen, joka tehtiin, kun paikka oli jo muodissa ja piti olla tilanteen tasalla. Kunnianhimo kasvoi asiakaskunnan mukana.

Ja miten ihmiset täällä silloin uivat?

Sellaisella säädyllisyydellä, joka huvittaisi meitä nykyään. Miehet ja naiset uivat erikseen, eri alueilla, ja menivät veteen peitettyinä melkein päästä varpaisiin, hyvin pitkissä uima-asuissa. Oli jopa pukukoppeja, joissa sai vaihtaa vaatteet kenenkään näkemättä. Auringossa ei loikoiltu: muutama minuutti aaltoja, tiettyinä kellonaikoina, ja taas varjoon. Aivan toisenlainen tapa suhtautua mereen, eikö vain?

Löydä Valencia ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Valencia

Desamparados-neitsyen basilika

Blasco Ibáñezin kotimuseo

Valencian katedraali

Centre del Carme Cultura Contemporània

El Miguelete

Santos Juanesin kirkko