Meren edessä oleva huvila karyatiditerasseineen ja puutarhoineen, jonka Vicente Blasco Ibáñez rakennutti Malvarrosaan kirjoittaakseen katsellen juuri niitä aaltoja, jotka ovat edessä. Nykyään se on kotimuseo, jossa ovat hänen huonekalunsa, kirjansa ja maailmansa. Ja se on paras mahdollinen päätepiste kävelylle tässä kaupunginosassa, sillä Blasco Ibáñez ei vain asunut täällä: hän muutti Cabanyalin, kaupunkia ympäröivät viljelmät ja Albuferan kirjallisuudeksi, joka kiersi maailman ja päätyi Hollywoodiin asti.
Kirjailija, joka oli paljon muutakin
Blasco Ibáñez (1867-1928) oli kirjailija, toimittaja, kustantaja, tasavaltalainen poliitikko, agitaattori ja jopa maatalouskolonian perustaja Argentiinassa. Hän oli vankilassa yli kolmekymmentä kertaa, kävi kaksintaistelun, oli kansanedustaja, lähti maanpakoon ja kuoli Mentonissa Ranskan Rivieralla. Hänen elämästään riittäisi romaaniin, joka olisi pidempi kuin yksikään hänen omistaan.
Hänen kirjallisuutensa lähtee Valenciaan sovelletusta naturalismista: teoksessa ”La barraca” hän kuvasi viljelmien kurjuutta ja kostoja, teoksessa ”Cañas y barro” Albuferan kalastajien äärimmäisen kovaa elämää ja vuonna 1895 ilmestyneessä teoksessa ”Flor de mayo” Cabanyalin kalastajia, taustanaan nämä kadut ja tämä ranta.
Sitten tuli kansainvälinen vaihe. Ensimmäisestä maailmansodasta kertova ”Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa” oli maailmanlaajuinen myyntimenestys, ja Hollywood filmasi sen vuonna 1921, mikä nosti Rudolph Valentinon tähteyteen. Myös ”Veri ja hiekka” ja ”Mare Nostrum” filmattiin. Hän oli muutaman vuoden ajan maailman luetuin elossa oleva espanjalainen kirjailija.
Talo ja mitä se kätkee
Alkuperäinen huvila, jonka Blasco Ibáñez rakennutti 1900-luvun alussa, purettiin, ja se, minkä näet nyt, on uskollinen jäljennös, joka on rakennettu samalle paikalle samalla karyatidijulkisivulla. Siellä on säilynyt huonekaluja, henkilökohtaisia esineitä, hänen kirjastonsa ja hänen teostensa painoksia.
Museo toimii myös hänen henkilöään tutkivana keskuksena, jossa on vaihtuvia näyttelyitä ja asiakirjakokoelma. Vierailu on lyhyt – neljäkymmentä minuuttia – ja sisäänpääsy on maksuton, mitä lähes kukaan ei tiedä.
Palmujen varjostama puutarha, josta on näkymä rantabulevardille, välittää parhaiten syyn, miksi hän asettui tänne: vuonna 1900 Malvarrosa oli kesähuviloiden laitakaupunkia, ja valinta asua meren edessä kalastajien kaupunginosassa oli kannanotto, joka sopi varsin hyvin yhteen hänen koko tuotantonsa kanssa.
Älä ohita
Kirjoittaa merta katsellen
Hän rakennutti huvilan tänne, kalastajien kaupunginosaan, kun tämä oli kesänvieton laitakaupunkia.
”Flor de mayo”, 1895
Cabanyalin kalastajat, taustanaan nämä kadut ja tämä ranta. Ne tunnistaa yhä.
Rudolph Valentino
Vuonna 1921 filmattu ”Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa” nosti tähteyteen mykkäelokuvan palvotuimman naistenmiehen.
Maksuton sisäänpääsy
Neljäkymmentä minuuttia ilman kuluja, eikä lähes kukaan tiedä sitä. Se on Valencian tyhjimpiä museoita.
Miten se sopii Valencian-vierailuusi
Se on Malvarrosa-rannan rantakadun päässä, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Balneario de Las Arenas -kylpyläpaviljongista. Se on looginen päätös rantabulevardia pitkin kulkevalle reitille.
Se toimii hyvin päätöksenä, koska se järjestää uudelleen kaiken aiemman: Cabanyal kaakeleineen, ranta, riisiruoat, Albufera etelässä. Kaikki tämä on hänen romaaneissaan, kirjoitettuna yli vuosisata sitten, ja niiden lukeminen sen jälkeen, kun olet kävellyt paikat itse, muuttaa melkoisesti molempia.
Jos aikaa jää ja käytössäsi on auto tai bussi, luonteva jatko on Albufera kahdenkymmenen minuutin päässä etelässä: järvi, riisipellot, El Palmar -kylä ja veneet auringonlaskussa. Se on ”Cañas y barron” maisema, ja sen tunnistaa yhä rivi riviltä.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä hänen romaaneistaan kertoo juuri tästä kaupunginosasta?
”Flor de mayo”, vuodelta 1895. Se on tarina Cabanyalin kalastajista, veneistä, salakuljetuksesta ja myrskyävästä merestä, taustanaan nämä samat kadut ja tämä sama ranta. Jos joskus haluat palata tänne liikkumatta kotoasi, avaa se: näet kaupunginosan sellaisena kuin se oli, kun kalastajamajat vielä seisoivat pystyssä ja ihmiset panivat henkensä likoon vedessä. Blasco tunsi tämän paikan joka sopukkaa myöten, ja hän pani sen musteelle, jottei se katoaisi koskaan.
Mikä kuuluisa elokuva syntyi hänen kirjoistaan?
Kuuluisin on ”Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa”, jonka Hollywood filmasi vuonna 1921 ja joka nosti tähteyteen Rudolph Valentinon, mykkäelokuvan palvotuimman naistenkaatajan. Valkokankaalle päätyi myös ”Veri ja hiekka”, hänen härkätaisteluromaaninsa. Kuvittele: kirjailija, joka syntyi aivan tämän kulman takana, tämän riisin ja suolaisen meri-ilman Valencian poika, täytti elokuvateatterit puolessa maailmassa. Harva merenrantakaupunginosan asukas on päässyt yhtä pitkälle.
Entä hän itse, millainen mies hän oli?
Kaikkea muuta kuin rauhallinen. Blasco Ibáñez oli tasavaltalainen poliitikko, etulinjan journalisti ja taistelevan sanomalehden perustaja, ja hän joutui niin moneen selkkaukseen vallanpitäjien kanssa, että päätyi maanpakoon. Hän kuoli kaukana, Etelä-Ranskassa, vuonna 1928, näkemättä sen monarkian kaatumista, jota vastaan oli niin kovasti taistellut. Kun hänen jäännöksensä lopulta tuotiin Valenciaan vuonna 1933, koko kaupunginosa lähti kaduille ottamaan häntä vastaan. Kirjailija, kiihottaja ja valencialainen luihin ja ytimiin asti: sellainen oli tämän talon mies.
