Leveää kullankeltaista hiekkaa, avoin Välimeri ja hyvin pitkä rantabulevardi, joka jatkuu pohjoiseen. Malvarrosa-ranta on Valencian suuri kaupunkiranta ja myös paikka, jossa puolet Espanjasta uskoo paellan syntyneen. Niin ei ole, ja asia kannattaa oikaista: paella syntyi sisämaassa, vihannesviljelmillä ja Albuferalla, ja täällä meren äärellä tapahtui vain se, että se pukeutui pyhävaatteisiin ja siitä tuli ravintolaruoka.
Mistä paella todella tulee
Paella on maatyöläisten ruoka, ei kalastajien. Se syntyi vihannesviljelmillä ja Albuferan ympäristössä, kaupungin eteläpuolisella suurella riisiviljelmällä, jossa päivätyöläiset keittivät keskipäivällä sitä, mitä sattui olemaan käsillä: riisiä, kanaa, kania, vihreitä papuja ja garrofóta – tuota leveää valkoista papua –, kaiken matalassa pannussa appelsiinipuisten halkojen tulella.
Sanakaan ei tarkoita sitä, mitä luullaan: ”paella” on valencian kielen nimi leveälle kaksikahvaiselle pannulle, ja se tulee latinan sanasta ”patella”, joka tarkoittaa keittoastiaa. Kun tilaat paellan, tilaat kirjaimellisesti pannun. Ruoka on tarkkaan ottaen nimeltään riisi.
Äyriäispaella, jonka lähes kaikki yhdistävät rantaan, on myöhempi rannikon muunnelma. Ja täältä kannattaa etsiä riisiä, joka ei ole kumpikaan niistä: arròs a banda, Cabanyalin riisi, joka keitetään kalaliemessä ja tarjoillaan ilman kalaa, kala erikseen. Se on todella kalastajakorttelin ruokaa.
Kaupunginosa hiekan takana
Rannan takana on Cabanyal, yksi Espanjan omaleimaisimmista kaupunginosista: 1900-luvun alun matalien talojen verkosto, jonka julkisivut on päällystetty värikkäillä kaakeleilla, suoraa perintöä kalastajien vanhoista majakylistä.
Kaupunginosaa uhkasi vuosikymmeniä kaavoitussuunnitelma, jonka mukaan sen läpi olisi jatkettu bulevardi ja purettu satoja taloja. Asukkaiden taistelu kesti yli kaksikymmentä vuotta ja pysäytti hankkeen vuonna 2015, ja nyt Cabanyalia kunnostetaan täyttä vauhtia – mukanaan gentrifikaation jännitteet.
Sen katujen – Progrés, Reina, Barraca – kiertäminen kaakelijulkisivuja katsellen on yhtä kiinnostavaa kuin ranta ja selvästi omaleimaisempaa. Täällä myös syödään seudun parasta riisiä, perheravintoloissa, jotka ovat olleet auki sukupolvien ajan.
Älä ohita
Paella ei ole rantaruokaa
Se syntyi vihannesviljelmillä ja Albuferalla, kanasta, kanista ja garrofósta. Äyriäispaella tuli myöhemmin.
”Paella” on pannu
Latinan sanasta ”patella”. Ruoka on tarkkaan ottaen nimeltään riisi. Täällä se tilataan astian nimellä.
Cabanyalin kaakelijulkisivut
1900-luvun alun matalia taloja, perintöä majoista. Kaupunginosa, joka pelastui purkamiselta vuonna 2015.
Arròs a banda
Kalastajakorttelin riisi, kalaliemessä keitetty, ja kala tarjoillaan erikseen. Se on todella täältä.
Miten se sopii Valencian-vierailuusi
Ranta on rannikkoreitin päässä, Balneario de Las Arenas -kylpyläpaviljongin jälkeen, ja se päättyy lähelle Blasco Ibáñezin kotimuseota, jonne kirjailija rakennutti itselleen huvilan katsellakseen juuri näitä aaltoja.
Keskustasta pääset tänne raitiovaunulla tai metrolla noin kahdessakymmenessä minuutissa tai pyörällä Jardín del Turia -puiston ja rantabulevardin kautta. Ranta on leveä, siellä on kaikki palvelut, ja vesi on sellaista kuin suuren sataman vieressä olevalla kaupunkirannalla kuuluukin.
Valenciassa tärkeä huomio aikataulusta: riisiä syömään mennessä on varattava pöytä ja mentävä keskipäivällä. Tuskin yksikään vakavasti otettava riisiravintola valmistaa paellaa illalla, ja monet vaativat tilaamaan sen etukäteen, koska se valmistetaan tilauksesta ja vie aikaa. Jos suunnitelmasi on syödä paellaa illallisella meren äärellä, päädyt todennäköisesti syömään jotain paljon huonompaa kuin odotit.
Usein kysytyt kysymykset
Tiedätkö, mitä sana ”paella” tarkoittaa?
Se ei ole ruokalaji, vaan pannu. ”Paella” on valencian kielessä nimi sille leveälle kaksikahvaiselle pannulle, ja se tulee latinan sanasta ”patella”, ruoanlaittoastia. Joten kun tilaat paellan, nimeät oikeastaan kattilan etkä reseptiä. Se, mitä sisällä kypsyy, on ”arroz”, riisi; astia on paella. Sotkuista ulkopuoliselle, mutta valencialaiselle melkein pyhää: täällä riisi tehdään paellassa, eikä toisin päin.
Mikä on hyvän paellan paras osa?
Socarrat, ilman pienintäkään epäilystä. Se on paellan pohjaan tarttuva ja paahtuva riisikerros, rapea, melkein karamellisoitu, johon koko maku on tiivistynyt. Hyvä riisikokki tavoittelee sitä tarkoituksella nostamalla lopussa lämpöä juuri siihen pisteeseen, että riisi tarttuu palamatta. Me asiantuntijat, kun lähes kaikki ovat lopettaneet, raaputamme lusikalla pohjaa tuon aarteen perässä. Jos sinulle joskus tarjotaan paella ilman socarratia, jokin on mennyt pieleen.
Ja onko sen syömiseen ”oikea” tapa?
Puristien mielestä on. Oikea paella syödään keskeltä reunoja kohti, jokainen ruokailija omasta kolmiostaan, suoraan paellasta ja, jos oikein tarkkoja ollaan, puulusikalla, joka ei kuumene eikä maistu metallilta. Ja toinen kultainen sääntö: se on päiväruokaa, ei koskaan illallista; paella illalla on valencialaiselle melkein harhaoppia. Meidän juttujamme, näethän, mutta riisi ei täällä ole pelkkää ruokaa, se on tapa kokoontua yhteen.
