Kapea kävelykatu täynnä näyteikkunoita ja molempiin suuntiin kulkevia ihmisiä: calle Sierpes -katu on ollut Sevillan kauppakatu niin kauan kuin kaupunki muistaa. Kesällä sen yli pingotetaan julkisivusta julkisivuun suuret kangasmarkiisit, jotka jättävät kadun kultaiseen ja viileään varjoon. Tapa on peräisin 1800-luvun puolivälistä, ja se on yhä yksi parhaista ideoista, joita tällä kaupungilla on ollut omaa ilmastoaan vastaan. Ja jossain tämän kadun varrella monien mukaan Cervantes sai idean Don Quijoteen.
Vankila, jossa Don Quijote saattoi syntyä
Siinä, missä Sierpes nykyään risteää Entrecárceles-kujan kanssa, sijaitsi vuosisatojen ajan Sevillan kuninkaallinen vankila, valtava rakennus, jossa oli enimmillään yli tuhat vankia. Vuonna 1597 sinne suljettiin vararikkoon joutunut veronkantaja nimeltä Miguel de Cervantes, jonka tileistä oli kadonnut rahaa, kun hänen varojaan säilyttänyt pankkiiri teki konkurssin.
Don Quijoten esipuheessa Cervantes kirjoittaa, että hänen romaaninsa ”sai alkunsa” vankilassa, ”jossa kaikella epämukavuudella on sijansa ja jossa jokainen surullinen ääni asuu”. Monet tutkijat sijoittavat tuon vankilan juuri tähän. Nykyään sitä muistuttaa kaakelilaatta, ja kannattaa pysähtyä: tämä on Sevillan tärkein kirjallinen kulma, ja se jää täysin huomaamatta.
Katu oli tuolloin paljon muutakin kuin ostospaikka. Sukupolvien ajan se oli kaupungin juorujen keskus: kahviloita, kasinoita ja seuroja, joissa härkätaistelijat, kirjailijat, poliitikot ja hyvien perheiden nuoret herrat tappoivat iltapäiviään. Real Círculo de Labradores pitää yhä pintansa numerossa 5, yli puolitoista vuosisataa perustamisensa jälkeen.
Markiisit, La Campana ja ikiaikaiset kaupat
Markiisit pystytetään joka kesä ja puretaan syksyllä. Ne ovat purjekangasta, kiinnitetty kadun molempien puolten julkisivuihin, ja ne laskevat kadun lämpötilaa useita asteita. Kun kävelet niiden alla elokuun keskipäivänä ja astut sitten kadulle, jolla markiiseja ei ole, saat parhaan mahdollisen todisteen siitä, että kansanomainen rakentaminen tiesi, mitä teki.
Pohjoispäässä, jossa Sierpes päättyy, on Confitería La Campana, vuonna 1885 avattu kaupungin tunnetuin leivoskauppa. Täältä sevillalaiset ostavat makeiset juhlapäiviksi, ja täällä juodaan kahvi tiskillä seisten ilman minkäänlaisia seremonioita.
Muualla kadulla ketjuliikkeet sekoittuvat sata vuotta sinnitelleisiin kauppoihin: hattukauppoihin, paitaräätäleihin, huivi- ja viuhkakauppoihin ja flamencoasujen ompelimoihin. Vanhimpien näyteikkunoita kannattaa katsoa, vaikka et aikoisi ostaa mitään; ne ovat luettelo siitä, mitä Sevilla pukee ylleen suurina päivinä.
Älä ohita
Kesän markiisit
Julkisivusta julkisivuun 1800-luvun puolivälistä lähtien. Ne laskevat kadun lämpötilaa useita asteita.
Cervantesin laatta
Entrecárcelesin risteyksessä oli kuninkaallinen vankila. Siellä Don Quijote hänen omien sanojensa mukaan sai alkunsa.
Confitería La Campana
Avattu vuonna 1885 ja yhä kaupungin tunnetuin leivoskauppa.
Real Círculo de Labradores
Toiselta vuosisadalta peräisin oleva seura, joka toimii yhä numerossa 5 kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Miten se sopii Sevillan-vierailuusi
Sierpes alkaa Plaza de San Francisco -aukiolta kaupungintalon vierestä, kivenheiton päästä Plaza Nueva -aukiosta, ja nousee pohjoiseen La Campanaan asti. Sen rinnalla kulkee rauhallisempi calle Cuna -katu, jonka varrella on Palacio de la Condesa de Lebrija -palatsi, ja puolivälissä aukeaa kulku kohti Iglesia Colegial del Salvador -kirkkoa.
Se on myös keskustan tapasbaarien selkäranka: Sierpesiltä itään – kohti Salvadoria ja Alfalfaa – lähtevillä kaduilla on joitakin kaupungin kokeneimmista baaritiskeistä, myös yli vuosisadan vanhoja tavernoja.
Huomio aikatauluista: katu on täpötäynnä kuudesta yhdeksään illalla, jolloin Sevilla lähtee ostoksille. Jos haluat nähdä sen väljänä, tule aikaisin aamulla; jos haluat nähdä sen elävänä, tule juuri silloin.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä nimi Sierpes tulee?
Kukaan ei tiedä sitä aivan varmasti, ja siksi on legenda. Kerrotaan, että tämän kadun maanalaisessa käytävässä asui valtava käärme, joka söi lapsia, kunnes eräs vanki tarjoutui pyydystämään sen vapautensa hinnalla. Arkisemmin jotkut sanovat, että nimi tulee talosta tai suvusta nimeltä ”Sierpe”, joka asui täällä. Minä pysyn käärmeessä, jonka seurassa on hauskempi kävellä.
Oliko Sierpes aina pelkkiä kauppoja?
Eipä suinkaan, se oli kaupungin olohuone. Sukupolvien ajan tämä katu täyttyi kahviloista, kasinoista ja kerhoista, joissa härkätaistelijat, kirjailijat, poliitikot ja herrasväen pojat tappoivat iltapäiviä puhumalla kaikesta. Yhä sinnittelee Real Círculo de Labradores, tyylikäs kerho, jolla on ikää yli puolitoista vuosisataa. Sierpes oli paikka, jossa Sevilla sai tietää asiat: juorupesä, sanalla sanoen, ennen kuin kännyköitä oli olemassa.
