Seville · Nähtävää

Callejón del Agua ja Calle Judería

Callejón del Agua y Calle Judería

Kaksi Alcázarin muuriin kiinni painautuvaa katua, niin kapeita, että paikoin voit koskettaa molempia seiniä yhtä aikaa. Toisella puolella kohoaa almohadien tiili 1100-luvulta, toisella kalkitut talot ruukkukasveineen, ikkunaristikkoineen ja eteiskäytävien läpi vilahtavine patioineen. Callejón del Agua -kujan nimi ei ole kirjallinen koriste: tuon muurin yläpuolella kulki vesijohto, joka toi vettä palatsiin. Kävelet täsmälleen kuninkaallisen alueen ja kaupunginosan rajalla, ja tuo raja on ollut samassa paikassa kahdeksansataa vuotta.

Muuria pitkin kulkenut vesi

Vesi tuli Sevillaan Alcalá de Guadaírasta Caños de Carmona -vesijohtoa pitkin. Se oli alkuperältään roomalainen akvedukti, jonka almohadit rakensivat uudelleen 1100-luvulla ja joka toi kaupungille vettä lähes kahdeksansataa vuotta. Sen viimeinen osuus tuli vanhaankaupunkiin ja kulki Alcázarin muurin päällä palatsin puutarhoihin ja huoneisiin asti: pääsi yläpuolella, piilossa itse muurin sisällä.

Caños de Carmona -vesijohto purettiin lähes kokonaan vuonna 1912, kun kaupunki päätti, että se oli liikenteen ja modernin hygienian tiellä. Hajanaisia jäänteitä on säilynyt calle Luis Montoto -kadulla kilometrin päässä täältä, mutta purettu rakennelma oli yksi keskiaikaisen Euroopan suurista vesirakennustöistä.

Calle Judería -katu, joka alkaa Patio de Banderas -sisäpihan vieressä olevasta kaaresta, muistuttaa yhteisöstä, joka asui muurien sisäpuolella 1200-luvulta lähtien: Sevillan juutalaiskortteli oli Kastiliassa toisella sijalla heti Toledon jälkeen, ja siinä oli kolme synagogaa ja useita tuhansia asukkaita. Vuoden 1391 hyökkäys tuhosi sen muutamassa päivässä.

Mitä katsoa kävellessäsi

Kurkista eteiskäytäviin. Kujan numerossa 2 on pylväiden ja ruukkukasvien patio, joka on kaupunginosan kauneimpia ja on yleensä raollaan; tällä alueella majoittui Washington Irving, ”Alhambran tarinoita” -teoksen kirjoittaja, Sevillan-vierailuillaan vuosina 1828 ja 1829, ja hän etsi juuri tällaista näkymää.

Huomaa lämpötilan muutos. Kesällä, kun calle Mateos Gago -kadulla on neljäkymmentä astetta, täällä on selvästi viileämpää: kapeus, ilmansuunta ja muurin massa toimivat passiivisena ilmastointijärjestelmänä, jota maurilainen arkkitehtuuri hallitsi täysin tietoisesti.

Ja katso muurin rakennetta. Paljaalla silmällä erotat almohadien survotusta maasta tehdyt osuudet – muottilautojen väliin tiivistettyä maata, jossa näkyvät kerrosten vaakasuorat jäljet – ja myöhemmät tiilipaikkaukset. Se on keskiaikaisen rakentamisen käsikirja käden ulottuvilla.

Älä ohita

Vesijohto muurin päällä

Caños de Carmona -vesijohdon vesi tuli palatsiin muurin yli: siitä nimi.

Almohadien survottu maa

Survottua maata 1100-luvulta, kerrokset näkyvissä, käden ulottuvilla.

Numeron 2 patio

Pylväitä, ruukkukasveja ja raollaan oleva rautaportti osuudella, jolla Washington Irving kulki.

Elokuun viileys

Maurilainen passiivinen ilmastointi: useita asteita viileämpää kuin viereisellä kadulla.

Miten se sopii Sevillan-vierailuusi

Nämä kaksi katua ovat luonteva yhteys Real Alcázar -palatsin ja Santa Cruz -kaupunginosan sydämen välillä. Kun poistut alueelta Patio de Banderas -sisäpihan kautta ja kuljet Judería-kaaren läpi, olet täällä alle kahdessa minuutissa.

Kujan toisesta päästä pääset Plaza de Santa Cruz -aukiolle, Jardines de Murillo -puutarhoihin ja sisemmäs kääntyen Plaza de Doña Elvira -aukiolle ja Calle Susona -kadulle.

Käytännön vinkki: näiden katujen kautta on pakko kulkea, ja sesonkiaikana niistä tulee ryhmien pullonkaula. Kello seitsemästä illalla alkaen virta hiljenee selvästi, ja yöllä, kun lyhdyt palavat muuria vasten, ymmärrät todella, miksi tämä kolkka hurmasi romanttiset matkailijat.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä olivat Caños de Carmona?

Vaikuttava vesijohto, joka toi vettä Alcalá de Guadaírasta useiden kilometrien päästä. Sen linjasivat roomalaiset ja rakensivat uudelleen almohadit 1100-luvulla, ja se juotti Sevillaa ja sen palatseja lähes kahdeksansataa vuotta. Se seisoi pystyssä vuoteen 1912, jolloin se purettiin lähes kokonaan kaupungin nykyaikaistamiseksi. Vielä nykyään jäljellä on muutama yksittäinen kaari, eksyksissä vilkkaasti liikennöityjen katujen varrella.

Mitä sille juutalaisyhteisölle tapahtui?

Sen loppu oli traaginen. Kesällä 1391 erään arkkidiakonin saarnojen yllyttämänä väkijoukko hyökkäsi juutalaiskortteliin: kuolleita ja väkisin kastettuja laskettiin tuhansia, ja juutalaiskortteli tuhoutui. Sen synagogista tuli kirkkoja, kuten Santa María la Blanca tai San Bartolomé. Se oli lopun alku, vuosisataa ennen vuoden 1492 karkotusta. Siksi nykyään on jäljellä, kuin kaikuna, vain katujen nimet.

Löydä Seville ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Seville

Carmenin kappeli

San Jorgen linna

Sevillan katedraali

Kanava, veneet ja kaksi tornia

María Luisan puisto

Glorieta de Bécquer