Seville · Nähtävää

Carmenin kappeli

Capilla del Carmen

Se on pieni, melkein lelu, ja se on kiilautunut Trianan sillan päähän kuin taskukokoinen vartija: vihreää ja kultaista keramiikkaa oleva kupoli, kahdeksankulmainen pikkutorni ja tiiltä kaikkialla. Capilla del Carmen -kappeli on ensimmäinen asia, jonka joen yli kaupunginosaan kulkeva näkee, ja se toimii täsmälleen niin kuin oli tarkoitettu: symbolisena porttina. Sen rakensi vuonna 1928 Aníbal González, arkkitehti, joka oli vähän aiemmin suunnitellut Plaza de España -aukion, ja hän kuoli seuraavana vuonna.

Aníbal Gonzálezin viimeinen ele

Aníbal González oli arkkitehti, joka määritteli Sevillan modernin ilmeen. Hänen käsialaansa ovat Plaza de España -aukio, Plaza de América -aukion paviljongit ja suuri osa sevillalaisesta regionalismista: paljasta tiiltä, kaakeleita, takorautaa ja tapa elvyttää mudéjar-tyyli ja barokki kopioimatta niitä.

Hänen tarinansa päättyi huonosti. Hän erosi Ibero-amerikkalaisen näyttelyn rakennustöiden johdosta erimielisyyksien ja velkojen keskellä ja kuoli vuonna 1929 viisikymmentäkaksivuotiaana, muutama viikko sen jälkeen, kun näyttely vihdoin avasi ovensa. Hän ei ehtinyt nähdä arvostusta, jota koko kaupunki hänelle nykyään osoittaa.

Tämä kappeli on hänen viimeisiä töitään ja ehkä vapain niistä. Ilman monumentaalista tilausta hän salli itselleen pienoisteoksen: vain muutaman metrin rakennelman, joka ratkaisee kaupunkirakenteen ongelman – kaupunginosan sisäänkäynnin merkitsemisen – keramiikalla ja mittasuhteilla, ei koolla.

Pyhät Justa ja Rufina savesta tehtyinä

Kappelia kruunaavassa lyhdyssä on kaksi naishahmoa ja niiden välissä torni. Ne ovat pyhät Justa ja Rufina, kaksi roomalaisen Sevillan savenvalajasisarta, jotka kärsivät marttyyrikuoleman noin vuonna 287, koska he kieltäytyivät myymästä keramiikkaansa pakanalliseen juhlaan ja rikkoivat sen jälkeen epäjumalankuvan. He ovat kaupungin suojeluspyhimykset.

Torni, jota he kannattelevat, on Giralda, ja siinä piilee ikonografinen vitsi: perimätiedon mukaan nämä kaksi pyhimystä suojelevat sitä maanjäristyksiltä, ja siksi he pitelevät sitä lähes kaikessa sevillalaisessa maalaustaiteessa Murillosta Goyaan. Heidän sijoittamisensa tähän, savenvalajien kaupunginosan porttiin, ja vieläpä poltetusta ja lasitetusta savesta tehtyinä, on täydellisesti harkittu silmänisku.

Kierrä kappeli hitaasti. Keramiikan väri vaihtuu kulman ja kellonajan mukaan: vihreä ja kultainen lasite syttyy yhdellä tavalla aamuauringossa sillalta katsottuna ja aivan toisella auringonlaskun aikaan, kun valo tulee joelta.

Älä ohita

Trianan keraaminen kupoli

Vihreä ja kultainen, lasitettu, ja sen väri vaihtuu kellonajan ja kulman mukaan.

Justa ja Rufina pitelemässä Giraldaa

Savenvalajat suojeluspyhimykset suojelevat tornia maanjäristyksiltä. Täällä he ovat lisäksi savesta tehtyjä.

Aníbal Gonzálezin kädenjälki

Yksi hänen viimeisistä töistään, vuotta ennen hänen kuolemaansa. Sevillalaista regionalismia pienoiskoossa.

Trianan portti

Ensimmäinen asia, jonka sillan ylittäjä näkee: rakennus, joka on suunniteltu merkitsemään rajaa.

Miten se sopii Sevillan-vierailuusi

Se on aivan Puente de Isabel II -sillan juurella Trianan sisäänkäynnillä. Se on ensimmäinen pakollinen pysähdys sillan ylitettyäsi ja samalla helpoin ohittaa, koska kahdenkymmenen metrin päässä avautuu Plaza del Altozano -aukio ja katse karkaa itsestään kaupunginosaan.

Sisätila on pienenpieni ja aukioloajat epäsäännölliset: kappeli on veljeskunnan jumalanpalveluskäytössä eikä toimi vierailtavana monumenttina. Nähtävä on ulkona, joten älä laske sen varaan, että se on auki.

Viidenkymmenen metrin päässä on Castillo de San Jorge -linna kauppahallin alla ja jokea seuraten Calle Betis -katu. Jos tulet iltapäivällä, tämä kulma on hyvä paikka odotella, kunnes valo laskee: silta, kappeli ja ranta muodostavat kaupunginosan sisäänkäynnin parhaan kuvakulman.

Usein kysytyt kysymykset

Ja nuo kaksi pyhää, mitä he tekivät päätyäkseen kellotorniin?

Kerrotaan, että he kieltäytyivät eräänä päivänä myymästä saviastioitaan pakanalliseen juhlaan; ihmiset rikkoivat heidän tavaransa, ja he puolestaan löivät palasiksi jumalattaren epäjumalankuvan. Heidät vangittiin, ja he kuolivat marttyyreina noin vuonna 287. Näin kaksi vaatimatonta savenvalajanaista muuttui vuosisatoja myöhemmin Sevillan symboliksi. Siksi savenvalajien kaupunginosa tuntee heidät niin omikseen.

Ja mitä tapahtui arkkitehdille, joka sen rakensi?

Aníbal González oli aikansa Sevillan suuri arkkitehti, tuon Ibero-amerikkalaisen näyttelyn sielu. Mutta hänen kävi huonosti: hän erosi hankkeesta riitojen ja harmien keskellä ja jäi lähes varattomaksi. Hän kuoli vuonna 1929, vain viisikymmentäkaksivuotiaana, vain muutama viikko sen jälkeen, kun hänen suuri työnsä vihdoin avasi ovensa. Hän hyvästeli maailman lähes samaan aikaan kuin kaupunki, josta oli unelmoinut. Tämä pieni kappeli oli hänen viimeisiä töitään.

Löydä Seville ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Seville

San Jorgen linna

Sevillan katedraali

Kanava, veneet ja kaksi tornia

María Luisan puisto

Glorieta de Bécquer

Glorieta de San Diego, puiston sisäänkäynti