Riittää, että ylität puurajan, ja huomaat muutoksen: lämpötila laskee useita asteita, liikenteen melu sammuu ja maa muuttuu albero-hiekaksi, tuoksi keltaiseksi ja pehmeäksi maaksi, joka vaimentaa askeleet. Glorieta de San Diego -aukio on yksi Parque de María Luisa -puiston luontevista porteista, ja se toimii kuin sulku kahden kaupungin välissä: monumentaalisen, kiven ja auringon kaupungin, ja toisen, varjon, veden ja lintujen kaupungin.
Kuumuutta vastaan suunniteltu puutarha
Puiston sellaisena kuin sen näet suunnitteli vuosina 1911–1914 ranskalainen maisema-arkkitehti Jean-Claude Nicolas Forestier, joka vastasi Pariisin suurista puistoista ja suunnitteli puutarhoja Barcelonaan, Havannaan ja Buenos Airesiin. Sen sijaan, että hän olisi pakottanut paikalle ranskalaisen muotopuutarhan suorine näkymälinjoineen ja symmetrisine kukkapenkkeineen, hän teki jotakin paljon fiksumpaa.
Hän katsoi Alhambraa ja Real Alcázar -palatsin puutarhoja, joihin hänellä oli matkaa kymmenen minuuttia, ja sovelsi niiden logiikkaa: polut kaartuvat ja risteävät niin, ettei auringossa ole koskaan pitkää suoraa, korkeat pensasaidat toimivat muureina, glorietojen penkit ovat aina varjossa, suihkulähteet viilentävät haihtumalla ja kaakeleita on kaikkialla.
Tuloksena on puutarha, jota ei ole tehty katseltavaksi kaukaa vaan sisään mentäväksi. Elokuussa, kun kadulla on neljäkymmentä astetta, puiston sisäosissa on tuntuvasti useita asteita viileämpää. Se on puista tehtyä ilmastointia, ja se on toiminut yli vuosisadan.
Mitä täältä alkaa
Tästä sisäänkäynnistä lähtevät suuret käytävät, joiden varaan puisto rakentuu. Yksi vie Glorieta de Bécquer -aukiolle, toinen Fuente de los Leones -suihkulähteelle ja kolmas laskeutuu kohti Plaza de América -aukiota puiston eteläpäässä. Yksikään niistä ei kulje suoraan, ja siinä on koko juju.
Puistoon on siroteltu kirjailijoille omistettuja glorietoja, ja niiden etsiminen on paras tapa kiertää se: Álvarez Quinteron veljesten glorieta, Cervantesin glorieta kaakelipenkkeineen, joissa on kohtauksia Don Quijotesta, Ofelia Nieton glorieta ja Rodríguez Marínin glorieta. Niitä ei ole viitoitettu näkyvästi: ne tulevat vastaan.
Katso maahan. Albero on Alcalá de Guadaírasta tuotua tampattua maata, samaa, jota käytetään Maestranzan areenalla ja kulkueiden reiteillä. Se joustaa, ei heijasta aurinkoa ja imee vettä, ja se selittää, miksi täällä käveleminen väsyttää paljon vähemmän kuin keskustassa.
Älä ohita
Forestierin suunnitelma
Pariisin puistoista vastannut mies katsoi Alhambraa ja istutti puutarhan kuumuutta vastaan.
Albero jalkojen alla
Tampattua maata Alcalásta: se joustaa, ei heijasta aurinkoa ja imee vettä. Täällä kävelee eri tavalla.
Kirjalliset glorietat
Bécquer, Cervantes, Álvarez Quinteron veljekset. Niitä ei ole viitoitettu: ne tulevat vastaan, kun käännyt pensasaidan ympäri.
Costurero de la Reina
Sevillan vanhin regionalistinen rakennus, lelulinnan näköinen, tämän sisäänkäynnin vieressä.
Miten se sopii Sevillan-vierailuusi
Tämä sisäänkäynti on aivan Plaza de España -aukion ja Antigua Real Fábrica de Tabacos -rakennuksen vieressä, joten se on niiden vierailun luonteva jatko: tulet ulos hehkuvasta puoliympyrästä ja astut varjoon.
Lähellä on myös Costurero de la Reina, ”Kuningattaren ompelimo”, pieni uusmudéjar-tyylinen rakennus, joka näyttää lelulinnalta. Se oli Montpensierin herttuoiden huvimaja, ja nykyään siinä toimii matkailuneuvonta. Se on Sevillan vanhin regionalistinen rakennus.
Varaa puistolle vähintään tunti, ja mieluummin kaksi, jos otat sen niin kuin kuuluu: istu glorietalle, älä tee mitään ja anna ajan kulua. Niin sevillalaiset tekevät, ja tässä kaupungissa heitä kannattaa matkia kuumuuden suhteen.
Usein kysytyt kysymykset
Ja kuka oli se ranskalainen maisema-arkkitehti?
Hänen nimensä oli Jean-Claude Nicolas Forestier, eikä hän ollut mikä tahansa puutarhuri: hän vastasi Pariisin suurista puistoista, Bois de Boulognesta alkaen. Hän suunnitteli puutarhoja puoleen maailmaan, Barcelonasta Havannaan tai Buenos Airesiin. Ja niistä kaikista tätä sevillalaista puistoa pidetään yhtenä hänen suurista mestariteoksistaan. Pariisilainen ranskalainen, joka päätyi allekirjoittamaan andalusialaisimman puutarhan, jonka voit kuvitella.
