Se näyttää palatsilta, mutta se oli tehdas: vaaleasta kivestä tehty rakennus, joka ulottuu kokonaisten korttelien yli ja jolla on vallihauta, silta, kappeli, tallit ja jopa oma vankila. 1700-luvun Real Fábrica de Tabacos eli kuninkaallinen tupakkatehdas oli yksi Euroopan suurimmista teollisuusrakennuksista, ja sen halleissa työskenteli tuhansia naisia, Sevillan cigarrerat eli sikarintekijät. Täältä lähti lisäksi tunnetuin henkilöhahmo, jonka tämä kaupunki on antanut maailmalle: Carmen. Nykyään siinä toimii Sevillan yliopisto, ja sen sisäpihoille pääsee vapaasti.
Tehdas vallihautoineen kuin linna
Rakentaminen jatkui läpi 1700-luvun Ignacio Salan ja sitten Sebastián van der Borchtin johdolla, ja pitkään sanottiin, että se oli El Escorialin jälkeen Espanjan toiseksi suurin rakennus. Sisällä oli työhalleja, asuntoja, tallit muuleille, jotka pyörittivät tupakkamyllyjä, kappeli, vankila ja paraatikenttä.
Vallihauta ja vartiokopit eivät ole koristeita. Tupakka oli kruunun monopoli ja yksi sen suurimmista tulolähteistä, joten tehdas rakennettiin linnoituksen tavoin: silta, vartijat ja tarkastus uloslähdettäessä varkauksien ja salakuljetuksen estämiseksi. Työntekijöille tehtiin ruumiintarkastus vuoron päätyttyä.
1800-luvulla täällä työskenteli tuhansia sikarintekijöitä, enimmäkseen naisia, ja heillä oli oma palkka aikana, jolloin tuskin kenelläkään naisella sellaista oli. Heidän maineensa rohkeina ja järjestäytyneinä ei ollut pelkkä klisee: he johtivat lakkoja ja mellakoita, ja he olivat yksi Espanjan ensimmäisistä naisten muodostamista työläisjoukoista.
Carmen syntyi näissä halleissa
Vuonna 1845 ranskalainen kirjailija Prosper Mérimée julkaisi Sevillaan sijoittuvan pienoisromaanin, jonka päähenkilö oli tämän tehtaan sikarintekijä: vapaa, intohimoinen, eikä hänellä ollut aikomustakaan totella ketään. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Georges Bizet teki hänestä oopperan, ja nykyään Carmen on luultavasti maailman esitetyin ooppera.
Ensi-ilta Pariisissa vuonna 1875 oli kova fiasko: yleisö järkyttyi päähenkilöstä, joka poltti, valitsi itse eikä katunut. Kriitikot repivät teoksen kappaleiksi. Bizet kuoli kolme kuukautta myöhemmin näkemättä, miten hänen teoksestaan tuli maailmanlaajuinen ilmiö.
Hahmo on ranskalainen keksintö, joka on tehty ulkopuolelta käsin, ja sen päälle on kasattu kaikki romanttisen Espanjan kliseet. Mutta hän syntyi täällä sisällä, ja aina kun esirippu nousee Carmenille Tokiossa tai New Yorkissa, taustalla soi tämä rakennus.
Älä ohita
Vallihauta ja silta
Linnoitettu tehdas, koska tupakka oli kuninkaallinen monopoli ja yhtä arvokasta kuin kulta.
Cigarrerat
Tuhansia naisia omalla palkalla 1800-luvulla ja yksi Espanjan ensimmäisistä naisten muodostamista työläisjoukoista.
Carmenin alkuperä
Mérimée keksi hänet täällä vuonna 1845, ja Bizet teki hänestä maailmankuulun vuonna 1875 surkean ensi-illan jälkeen.
Avoimet sisäpihat
Vapaa pääsy yliopiston aukioloaikoina. Lähes kukaan ohikulkija ei tiedä, että sisään saa mennä.
Näin se sopii Sevillan-vierailuusi
Se on Puerta de Jerez -aukion ja Parque de María Luisa -puiston välissä, viiden minuutin päässä Plaza de España -aukiolta ja kymmenen minuutin päässä katedraalilta. Se on luonteva siirtymä monumentaalisesta keskustasta puistoon.
Sisäpihoille pääsee ilmaiseksi yliopiston aukioloaikoina. Pääsisäpiha suihkulähteineen ja sisäjulkisivuineen on vaikuttavin, ja vanhaan kappeliin kannattaa kurkistaa. Muista, että kyseessä on toimiva tiedekunta: siellä on luentoja, tenttejä ja opiskelijoita, eikä opetustiloihin voi tutustua.
Aivan vastapäätä on Palacio de San Telmo -palatsi, nykyään Andalusian aluehallituksen (Junta de Andalucía) puheenjohtajan toimipaikka, ja siinä on Leonardo de Figueroan näyttävä barokkiportaali. Siihen ei yleensä pääse tutustumaan, mutta sen näkee kadulta, ja se on yksi kaupungin hienoimmista julkisivuista.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi tehtaalla oli vallihauta kuin linnalla?
Koska täällä ei käsitelty mitä tahansa: täällä työstettiin tupakkaa, ja tupakka oli kruunun monopoli, eli puhdasta kultaa kuninkaan kassaan. Kun rikkautta oli näin paljon koossa, tehdas rakennettiin kuin linnoitus, vallihaudan, sillan ja vartijoiden kera, varkauksien ja salakuljetuksen estämiseksi. Sikarintekijät tarkastettiin uloslähtiessä, ettei vain yksikään lehti livahtaisi ulos vaatteiden kätkössä. Palatsi kyllä, mutta palatsi, jota vartioitiin viimeistä nurkkaa myöten.
Oliko Carmen-ooppera menestys alusta asti?
Ei suinkaan, juuri päinvastoin. Kun Bizet esitti ”Carmenin” ensi-illan Pariisissa vuonna 1875, se järkytti yleisöä: niin vapaa ja intohimoinen päähenkilö, joka poltti ja teki itse päätöksensä, oli liian rohkea aikakaudelle. Kriitikot kohtelivat sitä surkeasti. Ja surullisinta: Bizet kuoli vain kolme kuukautta myöhemmin, kolmekymmentäkuusivuotiaana, vakuuttuneena siitä, että oli epäonnistunut. Hän ei koskaan saanut tietää, että hänen Carmenistaan tulisi yksi koko maailman esitetyimmistä oopperoista.
Onko se niin valtava kuin miltä näyttää?
Vielä valtavampi. Pitkään sanottiin, että se oli Espanjan toiseksi suurin rakennus, vain El Escorialin luostarin jälkeen. Ajattele, että täällä sisällä oli paljon muutakin kuin työhalleja: asuntoja, talleja muuleille, jotka pyörittivät tupakkamyllyjä, ja jopa paraatikenttä. Se oli lähes muurien ympäröimä kaupunki, joka oli omistettu yhdelle ainoalle asialle. Siksi, kun kurkistat nykyään sen sisäpihalle, on vaikea uskoa, että kaikki tämä oli pohjimmiltaan tehdas.
