Seville · Nähtävää

La Giralda

Yhdeksänkymmentäseitsemän metriä tiiltä, joka on jo yli kahdeksansataa vuotta ollut ensimmäinen asia, jonka Sevillasta näkee mistä suunnasta tahansa. Giralda syntyi noin vuonna 1184 almohadien suurmoskeijan minareetiksi, ja nykyään se on maailman suurimman goottilaisen katedraalin kellotorni: islamilainen torni, jonka päällä on renessanssiaikainen kerros ja huipulla pronssinen tuuliviiri. Sinne noustaan, eikä portaita pitkin. Juuri se yksityiskohta tekee siitä erilaisen kuin mikään muu torni Euroopassa.

Kolmekymmentäviisi ramppia eikä ainuttakaan porrasta

Kun almohadit rakensivat sen, minareetin piti olla sellainen, että muezzin pystyi nousemaan sinne viisi kertaa päivässä. Kierreportaiden sijaan rakentajat suunnittelivat kolmekymmentäviisi leveää ja hyvin loivaa ramppia, jotka kiertävät umpinaisen tiiliytimen ympäri. Versio, jota kaikki toistavat, on se, että rampit tehtiin hevosella nousemista varten, ja vaikka sen ei ole koskaan dokumentoitu tapahtuneen, leveys ja kaltevuus riittäisivät siihen hyvin.

Nykyiselle kävijälle tämä tarkoittaa yhtä hyvin konkreettista asiaa: Giraldalle nouseminen on helppoa. Portaita ei ole lukuun ottamatta muutamaa aivan lopussa, ei ole kapeita kohtia, joissa pitäisi väistellä alas tulevia, ja voit pysähtyä mihin tahansa reitin ikkunoista tukkimatta kulkua. Se on kaikista Euroopan suurista kellotorneista mukavin nousta.

Katso tiiltä noustessasi. Sebka-ristikkokuviot – se toisiinsa punoutuvien vinoneliöiden verkko, joka kulkee pitkin ulkoseiniä – ja ajimez-kaksoisikkunat, joiden keskellä on pieni pylväs, ovat puhdasta almohadityyliä. Se on samaa koristekieltä, jonka näet Marrakechin Koutoubian moskeijassa, jonka rakensivat samat arkkitehdit samoina vuosina.

Mitä katsoa ylhäällä ja mitä alhaalla

Kellokerroksesta paras näkymä ei ole kattojen yleisnäkymä vaan se, joka putoaa suoraan alas katedraaliin: täältä ymmärrät kerralla kirkon koon, tukikaaret, holvit ja Patio de los Naranjos -sisäpihan, josta on tullut vihreä ruudukko. Tätä perspektiiviä ei saa mistään muualta kaupungista.

Etelässä näet Alcázarin puutarhoineen, lännessä Guadalquivirin mutkan, Torre del Oro -tornin ja Trianan, ja pohjoisessa vanhankaupungin tasakattojen labyrintin, jonka yllä pilkottaa Las Setas. Kirkkaana päivänä horisontissa erottuu Sierra de Aracena -vuoristo.

Alhaalla tornin juurella on yksityiskohta, jota tuskin kukaan etsii: Patio de los Naranjos -sisäpihan puoleisessa kulmassa on säilynyt roomalaisia ja länsigoottilaisia hakattuja kivilohkareita, jotka on käytetty uudelleen tornin alaosassa. Almohadit perustivat minareettinsa aiemman Híspaliksen kivien varaan, joten arabialainen torni lepää kirjaimellisesti roomalaisen kaupungin päällä.

Älä ohita

Kolmekymmentäviisi ramppia

Ei ainuttakaan porrasta huipulle asti: Euroopan suurista kellotorneista mukavin nousta.

Giraldillo

Neljä metriä ja yli tonni pronssia, joka on kääntynyt heikoimmassakin tuulenvireessä vuodesta 1568.

Sebka-ristikkokuviot

Almohadien vinoneliöverkko, sama kuin Marrakechin Koutoubian moskeijassa, saman koulukunnan työtä.

Näkymä katedraaliin

Kellokerroksesta kirkon näkee suoraan ylhäältä: ainoa tapa ymmärtää sen todellinen koko.

Näin se sopii Sevillan-vierailuusi

Nousu sisältyy katedraalin lippuun, joten sille ei mennä erikseen: sinne pääsee kirkon sisältä, yleensä laivojen kiertämisen jälkeen. Varaa noin kaksikymmentä minuuttia nousemiseen, katselemiseen ja laskeutumiseen sekä aika, joka kuluu ovelta torniin kävelemiseen.

Paras hetki on aamun ensimmäinen tai iltapäivän viimeinen aikaväli. Keskipäivällä kellokerros täyttyy ja ikkunoille muodostuu jonoja. Jos voit valita päivän, vältä sunnuntaiaamua: aukioloaikoja lyhennetään jumalanpalvelusten vuoksi.

Ulkoa katsottuna klassinen näkymä avautuu Plaza Virgen de los Reyes -aukiolta, mutta kaunein on Plaza del Triunfo -aukiolta auringonlaskun aikaan, kun tiili muuttuu oranssiksi, sekä joen toiselta puolelta Calle Betis -kadulta, josta torni pilkottaa El Arenalin kattojen yläpuolella.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä tuo ylhäällä pyörivä hahmo on?

Se on pronssinen nainen, joka esittää voitokasta Uskoa. Sen valoi Bartolomé Morel vuonna 1568; se on noin neljä metriä korkea ja painaa yli tonnin, ja silti se liikkuu heikoimmassakin tuulenvireessä. Toisessa kädessään sillä on palmunlehvä ja toisessa labarum-lippu, joka toimii siipenä tuulta vasten. Että jokin niin painava toimii pelkkänä tuuliviirinä, rakennuksen kokoisena, ei lakkaa hämmästyttämästä minua.

Eikö torni ollut kokonaan arabien työtä?

Ei kokonaan, ja sen huomaa, jos katsot pinnan muutosta. Katso, missä vinoneliökuvioinen tiili vaihtuu kiveksi: siihen päättyy minareetti ja alkaa kristittyjen käsi. Tornin huipun kellokerroksen rakensi Hernán Ruiz vuonna 1568, sovittaen renessanssikerroksen muslimien rakennelman päälle. Alkuperäinen minareetti päättyi neljään päällekkäin pujotettuun kullattuun pronssipalloon, jotka maanjäristys kaatoi maahan vuonna 1356. Lähes neljä vuosisataa erottaa juuren huipusta.

Onko sillä kaksoistorneja muualla maailmassa?

On, ja ne ovat kolme sisarta. Almohadit rakensivat kolme suurta minareettia lähes samaan aikaan ja samaan henkeen: Giraldan täällä, Koutoubian Marrakechissa ja Hassanin tornin Rabatissa, kaksi jälkimmäistä Marokossa. Jos joskus matkustat sinne ja näet Koutoubian, tunnistat heti tuon tiilen ja nuo vinoneliöpaneelit; se on kuin törmäisi meidän tornimme kaukaiseen serkkuun. Niillä oli sama imperiumi ja sama rakentajien koulukunta.

Löydä Seville ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Seville

Las Setas

Maakuntien 48 penkkiä

Vuoden 1929 maailmannäyttelyn paviljongit

Elcanon muistomerkki ja jäähyväiset

Lebrijan kreivittären palatsi

Paseo Alcalde Marqués del Contadero