Asetu tämän aukion keskelle ja käänny hitaasti ympäri: toisella puolella katedraali ja Giralda, toisella Alcázarin muuri, vastapäätä Archivo General de Indias -arkisto ja näkymän sulkemassa vanha Hospital del Rey -hospitaali. Kolme ensimmäistä muodostavat kokonaisuuden, jonka Unesco julisti maailmanperintökohteeksi vuonna 1987, ja ne ovat niin lähellä toisiaan, että ne mahtuvat yhteen silmäykseen. Harva kaupunki maailmassa keskittää niin paljon kahteensataan metriin. Aukio saa kuitenkin nimensä jostakin paljon vähemmän loistokkaasta: maanjäristyksestä.
Maanjäristys, joka antoi aukiolle nimen
1. marraskuuta 1755 suuri Lissabonin maanjäristys ravisteli puolta Iberian niemimaata. Sevillassa ihmiset juoksivat ulos katedraalista kesken messun ja tungeksivat juuri tänne, lähistön ainoaan avoimeen tilaan, odottaen näkevänsä holvien romahtavan. Katedraali kesti – Giralda vaurioitui pahasti – ja kaupungissa kuoli hyvin vähän ihmisiä.
Sevillalaiset tulkitsivat sen Neitsyen väliintuloksi ja pystyttivät seuraavana vuonna barokkisen muistomerkin, pylvään ja sen päälle Neitsyt Marian kuvan, Nuestra Señora de la Protección, joka hallitsee yhä aukion keskustaa: se on Triunfo, joka antaa aukiolle nimen. Ajan kielenkäytössä triunfo tarkoitti juuri tätä: pylväällä varustettua muistomerkkiä.
Sitä vastapäätä on toinen muistomerkki, tämä jo 1900-luvulta, omistettu Neitsyt Marian perisynnittömälle sikiämiselle, ja sen juurella on neljä Sevillan kultakauden hahmoa: heidän joukossaan Murillo, joka maalasi kymmeniä perisynnittömän sikiämisen kuvia, ja kuvanveistäjä Martínez Montañés. Kaksi triunfoa, kaksi vuosisataa ja kaksi tapaa ymmärtää hurskaus, kasvotusten toistensa kanssa.
Mitä katsoa täältä
Muurinosuus, joka sulkee aukion etelästä, on almohadien aikainen, 1100-luvulta, ja se on Alcázarin ulkokuori. Katso tampatusta maasta ja tiilestä tehtyä muurausta ja sitä, miten muuri taittuu kulmaan: se ei ole koriste vaan todellista puolustusta, ja se seisoo yhä siellä, missä se seisoi.
Valkoinen kaarikäytävällinen rakennus, joka sulkee itäisen sivun, on Casa de la Provincia, entinen Hospital del Rey -hospitaali, nykyään maakuntahallituksen (Diputación) näyttelytila, jonne on vapaa pääsy. Sekin on paikka, jonka ohi ihmiset kävelevät puhelintaan katsoen, ja siellä on yleensä hyvin kelvollisia valokuva- tai nykytaidenäyttelyitä.
Ja sitten on näkymä. Aukion lounaiskulmasta saat parhaan sommitelman Giraldasta auringonlaskun aikaan, kun tiili hehkuu oranssina eikä välissä ole johtoja tai lyhtypylväitä. Se on kuva, joka on opaskirjoissa, ja se otetaan juuri tästä.
Älä ohita
Vuoden 1756 Triunfo
Pylväs ja sen päällä Virgen de la Protección, pystytetty kiitokseksi siitä, että Lissabonin maanjäristyksestä selvittiin.
Almohadien muuri
Tampattua maata ja tiiltä 1100-luvulta: Alcázarin puolustava kuori, yhä paikallaan.
Casa de la Provincia
Entinen Hospital del Rey -hospitaali, nykyään näyttelytila, jonne on vapaa pääsy. Tuskin kukaan pistäytyy sisällä.
Lounaiskulma auringonlaskun aikaan
Koko kaupungin paras rajaus Giraldasta, ilman johtoja tai esteitä.
Miten se sopii Sevillan-vierailuusi
Tämä aukio on monumenttikierroksen logistinen solmukohta: sisäänkäynti Alcázariin Puerta del León -portin kautta, Archivo General de Indias -arkiston ovi ja sisäänpääsy katedraaliin ovat alle minuutin kävelymatkan päässä toisistaan.
Muurin vieressä olevan arco de la Judería -kaaren kautta pääset suoraan Patio de Banderas -sisäpihalle ja sieltä Santa Cruz -kaupunginosaan. Vastakkaiseen suuntaan, avenida de la Constitución -katua alas, tulet viidessä minuutissa Puerta de Jerez -aukiolle ja kymmenessä Torre del Oro -tornille.
Jos sinulla on varatut liput, tässä kannattaa laskea ajat: Alcázarista poistumisen ja katedraaliin sisään menemisen välillä on kolmen minuutin kävely, joten aikavälien väliin ei tarvitse jättää pitkiä taukoja.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi täällä on niin paljon hartautta Tahrattoman sikiämisen Neitsyttä kohtaan?
Koska Sevilla oli tuon dogmin suuri puolustaja vuosisatoja ennen kuin kirkko teki siitä virallisen. 1600-luvun alussa kaupunki heittäytyi, lähes teologisella sotajalalla, puolustamaan sitä, että Neitsyt sikisi ilman perisyntiä: järjestettiin kulkueita, kaduilla laulettiin pieniä lauluja ja kaupunki teki jopa juhlallisen lupauksen. Rooma julisti sen dogmiksi vasta vuonna 1854, yli kaksi vuosisataa myöhemmin. Siksi Murillo maalasi niin monta Inmaculadaa ja siksi sevillalaiset pystyttivät tämän muistomerkin: täällä voitimme sen taistelun ennen ketään muuta.
