Se on katedraalin jälkeen Sevillan toiseksi suurin kirkko ja kaupungin vanhin yhtäjaksoisesti käytössä ollut palvontapaikka: täällä on ollut moskeija vuodesta 829. Sen okranvärinen ja punainen kivijulkisivu hehkuu iltapäivän auringossa aukion yllä, joka aperitiivin aikaan on yksi keskustan vilkkaimmista. Useimmat kävijät eivät mene sisään, koska eivät tiedä, että sisäänpääsy sisältyy katedraalin lippuun, joka heillä jo on taskussa.
Tuhat kaksisataa vuotta samalla paikalla
Vuonna 829 emiiri Abd ar-Rahman II määräsi rakentamaan tänne kaupungin suurmoskeijan, joka tunnetaan Ibn Adabbasin moskeijana. Se oli Isbiliyan suuri temppeli yli kolmen vuosisadan ajan, kunnes almohadit rakensivat 1100-luvun lopulla uuden, valtavan moskeijan etelämmäs; siitä saivat alkunsa katedraali ja Giralda.
Vuoden 1248 valloituksen jälkeen rakennuksesta tuli kirkko, ja sellaisena se pysyi, kunnes 1600-luvun lopulla päätettiin purkaa rauniona ollut rakennus ja pystyttää nykyinen barokkikirkko. Työt kestivät vuodesta 1674 vuoteen 1712, ja niissä oli mukana – kuinkas muuten – Leonardo de Figueroa.
Kaikkea ei kuitenkaan purettu. 800-luvun rakennuksesta ovat säilyneet minareetin alaosa, joka on liitetty nykyiseen torniin, ja osa pesupihasta, joka on nykyään appelsiinipuiden sisäpiha. Ne ovat Sevillan vanhimmat säilyneet islamilaisen arkkitehtuurin jäänteet, jopa kolme ja puoli vuosisataa Giraldaa vanhempia.
Mitä nähdä sisällä ja sisäpihalla
Sisätila on täyttä barokkia: kolme hyvin leveää laivaa, valtava pääalttaritaulu, joka on kullattu viimeistä senttiä myöten, ja sivualttaritaulut, jotka kilpailevat runsaudessa. Se on katedraalin goottilaisen pidättyvyyden täsmällinen vastakohta, ja kun näet ne samana päivänä, ymmärrät kaksi vuosisataa kaupungin historiaa.
Etsi käsiisi Cristo de la Pasión, Juan Martínez Montañésin noin vuonna 1619 veistämä Kristus. Sitä pidetään yhtenä espanjalaisen uskonnollisen kuvanveiston huipuista: kävelevä Kristus, jonka kasvoilla on niin kipeä tyyneys, että tekijää alettiin kutsua ”puun jumalaksi”. Se kulkee kulkueessa kiirastorstaina.
Älä lähde käymättä appelsiinipuiden sisäpihalla kirkon sivulla. Siellä näkyvät moskeijan jäänteet: kaaria, uudelleen käytettyjä pylväänvarsia ja minareetin alaosa. Se on rauhallinen, lähes tyhjä paikka kolmenkymmenen sekunnin päässä yhdeltä keskustan meluisimmista aukioista.
Älä ohita
Moskeija vuodelta 829
Sevillan vanhin yhtäjaksoisesti käytössä ollut palvontapaikka, kolme ja puoli vuosisataa Giraldaa vanhempi.
Minareetti tornin sisällä
800-luvun minareetin alaosa on yhä paikallaan barokkisen kellotornin osana.
Cristo de la Pasión
Martínez Montañés noin vuonna 1619. Tekijä sai siitä lisänimen ”puun jumala”.
Sisäänpääsy sisältyy katedraalin lippuun
Olet jo maksanut sen. Se on Sevillan parhaiten hyödynnetty lippu, ja lähes kukaan ei käytä sitä.
Näin se sopii Sevillan-vierailuusi
Sisäänpääsy sisältyy katedraalin yhdistelmälippuun, joten jos olet jo ostanut sen, tänne pääsy ei maksa mitään lisää. Moni ei tiedä tätä ja jättää kirkon väliin, vaikka se on luultavasti paras mahdollinen tapa hyödyntää tuota lippua.
Se on Plaza del Salvador -aukiolla, viiden minuutin päässä Calle Sierpes -kadulta, kaupungintalolta ja Palacio de la Condesa de Lebrija -palatsista ja kymmenen minuutin päässä Las Setas -rakennelmasta. Aukio on lisäksi yksi klassisista paikoista juoda olut seisaaltaan illan hämärtyessä: ihmiset istuvat suoraan kirkon portaille.
Aukioloajat seuraavat jumalanpalveluksia, ja kirkko on suljettuna keskipäivällä ja messujen aikana. Ja yksi valoa koskeva vinkki: julkisivu on suunnattu niin, että myöhään iltapäivällä kivi muuttuu kirjaimellisesti punaiseksi. Käynti kannattaa ajoittaa siihen hetkeen.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi se lakkasi olemasta kaupungin suuri moskeija?
Koska sille ilmaantui suurempi kilpailija. 1100-luvun lopulla almohadit rakensivat hieman etelämmäs uuden ja valtavan moskeijan, sen, josta myöhemmin tulivat katedraali ja Giralda, ja tämä vanha temppeli menetti kertaheitolla asemansa suurena perjantaimoskeijana. Sevillan historia on myös tarina siitä, kuka rakentaa korkeammalle kuin edeltäjänsä.
