Täällä tuoksuvat appelsiininkukat, ja aukio on niin neliskulmainen ja niin hiljainen, että se poikkeaa kaikesta ympärillään. Se ei ole sattumaa: tämä aukio ei kasvanut itsestään kuten niin monessa kaupungissa, vaan se piirrettiin tarkoituksella viivaimella ja harpilla vuonna 1485, heti kaupungin valtauksen jälkeen, jotta se katkaisisi vanhan medinan kujien sokkelon.
Valloituksen kaupunkisuunnittelua
Vuonna 1485 Kastilian kruunu oli juuri liittänyt Marbellan itseensä, ja yksi ensimmäisistä päätöksistä oli piirtää tänne uusi, järjestetty tila Italiasta tulleen renessanssin tapaan. Se on pakottamalla tehtyä kaupunkisuunnittelua: säännöllinen suorakulmio avataan epäsäännöllisen islamilaisen kaupunkirakenteen keskelle.
Eleellä oli hyvin selvä poliittinen merkitys. Muslimimedina oli kujien sokkelo, jossa ei näkynyt hierarkiaa; suorakulmainen aukio, jota ympäröivät hallinnon rakennukset, on täsmälleen päinvastainen: selkeästi hahmottuva tila, jossa valta näkyy.
Ympärille sijoitettiin kolme valtaa, jotka hallitsivat kaupunkia: siviilihallinto Casa Consistorial -kaupungintalossa, oikeus Casa del Corregidor -talossa ja kirkko Santiago-kappelissa, kukin omassa talossaan ja kasvokkain toistensa kanssa saman suorakulmion sisällä.
Pomeranssipuut
Appelsiinipuut, joista aukio on saanut nimensä, ovat karvasta lajiketta, pomeranssia, samaa jota näkee niin monella sisäpihalla ja aukiolla kaikkialla Andalusiassa. Sen hedelmää on mahdoton syödä suupaloina, niin hapan se on, ja joka yrittää, huomaa sen heti.
Puita istutetaan kahdesta muusta syystä. Toinen on kukka: appelsiininkukka tuoksuu viikkokausia ja hyvin voimakkaasti, ja tuo tuoksu on aukion tunnusmerkki. Toinen on se, että pomeranssi on kestävä ja ikivihreä puu, joka sietää hyvin kuumuutta, kuivuutta ja leikkaamista.
Hedelmää kyllä käytetään: se on englantilaisen pomeranssimarmeladin pohja, jota on valmistettu 1700-luvulta lähtien sevillalaisista appelsiineista, ja siitä tehdään myös likööreitä. Sillä on siis kaupallista käyttöä, mutta ei ruokapöydän hedelmänä.
Nykyään aukion täyttävät kahvilaterassit, ja se on Marbellan toistetuin postikorttiaihe. Mutta se ansaitsee kiireettömän hetken: istu alas ja katso, miten kolme hallinnon rakennusta jakavat sivut keskenään. Se on oppitunti kaupunkisuunnittelusta, joka toimii yhä viisi vuosisataa myöhemmin.
Älä ohita
Piirretty viivaimella vuonna 1485
Renessanssin suorakulmio, joka avattiin tarkoituksella muslimimedinan sokkeloon.
Kolme valtaa ympärillä
Siviilihallinto, oikeus ja kirkko, kukin saman suorakulmion eri sivulla, kasvokkain toistensa kanssa.
Appelsiineja ei syödä
Ne ovat karvasta lajiketta: mahdottomia suupaloina. Puita istutetaan kukkien ja kestävyyden vuoksi.
Vanhakaupunki on pieni
Muutama kortteli valkoisia katuja, jotka kiertää reilussa tunnissa. Lähes kukaan ei odota sitä.
Miten se sopii Marbellan-vierailuusi
Se on vanhankaupungin sydän ja luonteva lähtöpiste. Täältä lähtevät kadut kohti Encarnación-kirkkoa, kohti linnan muureja ja kohti Museo del Grabado -museota.
Koko vanhankaupungin kiertää reilussa tunnissa, ja se on pieni: muutama kortteli kapeita valkoisia katuja. Se on se osa Marbellaa, jota useimmat matkailijat eivät odota löytävänsä.
Mene aikaisin tai iltapäivän päätteeksi. Terassit valtaavat koko aukion lounas- ja illallisaikaan, ja kahvikupin hinta täällä ei muistuta lainkaan hintaa kahden kadun päässä.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko aukion appelsiineja syödä?
Maista, jos uskallat… äläkä sitten moiti minua. Aukion appelsiinipuut ovat karvaita, sitä hapanta lajiketta, jota näet niin monilla Andalusian sisäpihoilla ja aukioilla: niiden hedelmää on hirvittävän vaikea syödä haukkaamalla, se on mahdottoman hapan. Miksi niitä sitten istutetaan? Kukan vuoksi, sen appelsiininkukan, joka tuoksuu lakkaamatta, ja koska karvasappelsiini sopii täydellisesti marmeladiin, siihen, jota englantilaiset jumaloivat. Täällä ne ovat koristeena ja tuoksun vuoksi, eivät jälkiruoaksi; hedelmät putoavat itsestään, eikä juuri kukaan käytä niitä.
