Kaksinkertainen yllätys. Ulkoa se on Hospital Bazán, yksi harvoista 1500-luvun ylhäisen siviiliarkkitehtuurin näytteistä, joita Marbellalla on jäljellä. Sisällä on Picasson, Mirón, Dalín, Chillidan ja Tàpiesin grafiikkaa yhdessä koko Espanjan tärkeimmistä alansa museoista.
Raatimiehen talo, josta tuli sairaala
Sen rakennutti Alonso de Bazán, kaupungin raatimies ja linnanpäällikkö, joka testamentissaan vuodelta 1568 antoi määräykset ”päätaloistaan”. Jo 1600-luvulla talot muutettiin sairaalaksi, ja työ on katsottu arkkitehti Pedro Díaz de Palaciosin ansioksi.
Kannattaa selventää, mikä sairaala noina vuosisatoina oli: ei valkoisia takkeja eikä leikkaussaleja, vaan turvakoti, joka antoi vuoteen, lämmintä ruokaa ja hieman hoitoa köyhille, ohikulkeville pyhiinvaeltajille ja sairaille, joilla ei ollut perhettä. Niitä ylläpitivät veljeskunnat tai hurskaat ihmiset, enemmän laupeudella kuin lääketieteellä.
Katso kulman näköalatornia, joka on kullanvärisestä kvaaderikivestä ja jossa on kolmikaarinen galleria. Se on kokonaisuuden tyylikkäin osa ja paljastaa, että täällä asui varakasta väkeä ennen kuin rakennuksen käyttötarkoitus muuttui.
Neljätuhatta grafiikanvedosta Marbellassa
Vuodesta 1992 rakennuksessa on toiminut Museo del Grabado Español Contemporáneo -museo, ja se syntyi anteliaasta eleestä: tutkija José Luis Morales y Marín lahjoitti tuhat kolmesataaviisikymmentä vedosta. Tuo siemen on kasvanut yli neljäksituhanneksi teokseksi.
Kannattaa selventää, mitä grafiikka on, sillä moni luulee, että vedos on kopio, eikä se ole. Taiteilija työstää laattaa – kuparia, puuta tai kiveä – kaivertamalla siihen uurteita, levittää siihen värin ja painaa sen paperille. Samasta laatasta syntyy useita kappaleita, ja kaikki ovat alkuperäisiä ja numeroituja.
Seinillä on huippunimien signeerauksia: Picasso, Miró, Dalí, Chillida, Tàpies. Kaupungissa, jonka moni yhdistää vain rantaan ja luksukseen, tämän kokoelman olemassaolo on juuri sellainen asia, joka tekee ennakkoluulottomasta matkustamisesta kiinnostavaa.
Rakennus julistettiin suojelluksi kulttuurikohteeksi vuonna 2004, ja suojelu tunnustaa sekä 1500-luvun rakennuksen että museokäytön, joka on pitänyt sen käytössä.
Älä ohita
Se oli raatimiehen talo
Alonso de Bazán, linnanpäällikkö, antoi siitä määräykset testamentissaan vuodelta 1568. Myöhemmin se oli sairaala.
Sairaala oli turvakoti
Vuode, lämmintä ruokaa ja hoitoa köyhille ja pyhiinvaeltajille. Laupeutta, ei lääketiedettä.
Vedos on alkuperäinen
Taiteilija työstää laatan, levittää siihen värin ja painaa sen. Samasta laatasta syntyy useita numeroituja kappaleita.
Picasso, Miró, Dalí, Chillida
Yli neljätuhatta teosta, jotka saivat alkunsa 1350 vedoksen lahjoituksesta vuonna 1992.
Miten se sopii Marbellan-vierailuusi
Se on vanhassakaupungissa, muutaman minuutin päässä Plaza de los Naranjos -aukiolta. Se on vanhankaupungin antoisin sisäkohde ja se, jossa käy vähiten ihmisiä, koska vaatimaton julkisivu ei kerro, mitä sisällä on.
Varaa neljäkymmentä minuuttia. Se on pieni, yhteen aiheeseen keskittyvä museo, joten jos grafiikka ei sano sinulle mitään, se voi tuntua lyhyeltä; jos grafiikka kiinnostaa sinua, se on parhaita Espanjassa Madridin ulkopuolella.
Yhdistä se San Juan de Dios -kappeliin ja Santo Cristo -kappeliin, jotka ovat vanhankaupungin kaksi muuta sisätilojen yllätystä, ja silloin olet nähnyt kaiken, mihin vanhassa Marbellassa voi mennä sisään.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä taidegrafiikan vedos tarkalleen on?
Hyvä kysymys, koska monet luulevat sitä kopioksi, eikä se ole. Taidegrafiikan vedos on alkuperäinen teos: taiteilija työstää laattaa – kuparia, puuta tai kiveä – tekemällä siihen viiltoja, värjää sen musteella ja painaa sen paperille. Samasta laatasta syntyy useita vedoksia, kaikki alkuperäisiä, numeroituja ja omakätisesti signeerattuja. Etsaus, litografia, puupiirros… ne ovat eri tapoja tehdä sama asia: monistaa taidetta pettämättä sitä. Siksi täällä roikkuu oikeita Picassoja ja Miróita, ei jäljennöksiä.
Mitä ”sairaala” tarkoitti noina vuosisatoina?
Varo, älä kuvittele valkoisia takkeja tai leikkaussaleja. Sen ajan sairaala oli pikemminkin turvakoti: se tarjosi vuoteen, lämmintä keittoa ja hieman hoivaa köyhille, ohikulkeville pyhiinvaeltajille ja sairaille, joilla ei ollut ketään koko maailmassa. Sitä ylläpitivät veljeskunnat tai hurskaat ihmiset, enemmän laupeudella kuin lääketieteellä. Se, että tällaisesta ylhäisestä talosta tuli puutteenalaisten turvapaikka, kertoo paljon siitä, miten noina aikoina ymmärrettiin velvollisuus alempiarvoisia kohtaan.
