Kellon ja lippujen rakennus on hallinnut Marbellaa lähes viisi vuosisataa. Se rakennettiin vuosien 1568 ja 1572 välillä, kun kaupunki vihdoin lakkasi ajattelemasta pelkkiä muureja ja alkoi hankkia itselleen jalosta kivestä tehtyjä instituutioita. Ja sen julkisivussa on muistolaattoja, jotka ovat kirjaimellisesti kaupungin päiväkirja.
Seinään kaiverrettu historia
Julkisivussa on aurinkokello, kaupungin vaakuna ja, jos menet lähemmäs, vanhalla kastilialla kirjoitettuja muistolaattoja. Yksi muistuttaa valloituksesta vuonna 1485, toinen veden tulosta vuonna 1632, kolmas uudistuksista vuonna 1779. Se on Marbellan historia seinään kaiverrettuna sille, joka osaa katsoa.
Tapa kaivertaa kaupungin merkkipaalut kunnantalon julkisivuun on hyvin tyypillinen sille ajalle, ja sillä oli käytännöllinen tehtävä: yhteiskunnassa, jossa lukutaidottomuus oli yleistä mutta suullinen muisti vahva, kivi kiinnitti päivämäärät, jotka piti muistaa.
Veden tulo vuonna 1632 ansaitsee huomiota: välimerellisessä kaupungissa vedensaannin ratkaiseminen oli taistelun voittoon verrattava merkkipaalu, ja siksi sitä muistetaan valloituksen rinnalla. Vesihuolto määrittää kaupunkielämää paljon enemmän kuin sotilaalliset urotyöt.
Mitä kadulta ei näe
Rakennus pystytettiin, kun corregidorina eli kuninkaan käskynhaltijana oli Juan Osorio, yli kahdeksankymmentä vuotta valloituksen jälkeen. Viive on merkitsevä: ensin varmistettiin alueen sotilaallinen hallinta, ja vasta kun tilanne oli vakaa, rahaa käytettiin instituutioiden arkkitehtuuriin.
Parasta on sisällä, eikä sitä aina pääse näkemään: entisessä valtuustosalissa on säilynyt upea mudéjar-tyylinen kasettikatto veistettyä puuta ja seiniä, joiden maalaukset ovat suunnilleen samalta vuodelta 1572. Alakerrassa jaettiin oikeutta, yläkerrassa hallittiin.
Mudéjar-tyylinen kasettikatto on palapelin tavoin koottu puukatto, lähes ilman nauloja, suoraa perintöä niiltä muslimipuusepiltä, jotka jatkoivat työtään kristityille valloituksen jälkeen. He sovittivat yhteen tuhansia geometrisia paloja – punoksia, kahdeksansakaraisia tähtiä – kunnes niistä muodostui kokonaisia kuvioita.
Marbellassa on säilynyt useita tällaisia kätkettyjä kattoja: täällä, San Juan de Dios -kappelissa ja parissa muussa rakennuksessa. Se on kaupungin kulttuuriperinnön vähiten ilmeinen ja arvokkain piirre.
Älä ohita
Muistolaatat päiväkirjana
Valloitus vuonna 1485, veden tulo vuonna 1632, uudistukset vuonna 1779. Historia kaiverrettuna seinään.
Vettä muistetaan
Valloituksen rinnalla. Vedensaannin ratkaiseminen välimerellisessä kaupungissa oli taistelun arvoinen.
Valtuustosalin kasettikatto
Veistettyä puuta vuodelta 1572 ja seinämaalauksia. Sitä ei aina pääse näkemään.
Mudéjar on jatkuvuutta
Muslimipuusepät jatkoivat työtään kristityille ja sovittivat yhteen tuhansia paloja ilman nauloja.
Miten se sopii Marbellan-vierailuusi
Rakennus hallitsee Plaza de los Naranjos -aukiota sen pohjoisreunalla, vastapäätä Casa del Corregidor -taloa. Aukion kolme hallintorakennusta näet yhdellä silmäyksellä aukion keskeltä.
Sisätiloihin pääsy on rajoitettua ja riippuu kunnan toiminnasta. Jos pääset sisään, valtuustosali kasettikattoineen on se, mikä pitää nähdä; jos et, julkisivu muistolaattoineen jo oikeuttaa pysähdyksen.
Käytä viisi minuuttia kirjoitusten lukemiseen. Ne ovat vanhaa kastiliaa ja niiden tulkitseminen vaatii hieman vaivaa, mutta se on vanhankaupungin hauskimpia asioita, eikä juuri kukaan pysähdy tekemään sitä.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä tarkalleen on mudéjar-tyylinen kasettikatto?
Se on palapelin tavoin koottu puukatto, lähes ilman nauloja, jonka perimme suoraan muslimipuusepiltä, jotka jatkoivat työtään kristityille valloituksen jälkeen: juuri se on ”mudéjar”. He sovittivat yhteen tuhansia geometrisia paloja, nauhakuvioita ja kahdeksansakaraisia tähtiä, kunnes syntyi kuvioita, jotka näyttävät puusta tehdyltä pitsiltä. Se oli hirvittävän kallista ja hirvittävän hidasta, joten se varattiin tärkeille paikoille. Siksi, kun yläpuolellasi on kasettikatto, tiedät, että siinä salissa keitettiin jotain vakavaa.
