Se on katedraali, jota Marbellalla ei koskaan ollut, mutta joka käyttäytyy kuin olisi: lähes viisikymmentä metriä korkea, suippokärkinen kivitorni, joka on vuosisatojen ajan ollut kaupungin maamerkki maalta katsoen, ja veistetystä kivestä tehty rokokooportaali, josta on vaikea irrottaa katsettaan.
Päämoskeijan paikalla
Kun kristityt valtasivat kaupungin vuonna 1485, he tekivät ensimmäiseksi päämoskeijasta kirkon, juuri tässä, tällä maalla. Se on valloituksen jälkeinen vakiomenettely: edellisen uskonnon pyhäkkö otetaan uuteen käyttöön ennen kuin uuden rakentamista edes harkitaan.
Tuo kirkko kävi pieneksi, ja vuodesta 1618 alettiin rakentaa sitä suurta rakennusta, johon tänään astut sisään, kolmine laivoineen ja basilikamaisine tunnelmineen. Aikajärjestys – puolitoista vuosisataa valloituksesta lopulliseen rakennukseen – on sekin tavallinen: ensin vallataan, paljon myöhemmin rakennetaan.
Marbellalla ei ole koskaan ollut katedraalia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska katedraali on piispan istuin ja kaupunki on aina kuulunut Málagan hiippakuntaan. Mutta Encarnación-kirkko on niin suuri ja niin arvokas, että kaupunki kohtelee sitä kuin katedraalia.
Rokokooportaali ja viidentuhannen pillin urut
Vuosien 1750 ja 1767 välillä suuri osa kirkosta rakennettiin uudelleen ja veistettiin kiviportaali, jonka näet tänään: runsasta rokokoota, kivistä pitsiä voluutteineen, rocailleineen ja tiheine koristeineen, mikä on jyrkässä ristiriidassa muun rakennuksen pelkistetyyden kanssa.
Rokokoo on barokin viimeinen vaihe, ja 1700-luvun Andalusiassa se tuotti koristeellisuudeltaan huomattavan rikkaita portaaleja. Se, että näin pienellä kaupungilla oli varaa tällaiseen, kertoo taloudellisesta kukoistuksesta, jota on nykyään vaikea kuvitella.
Sisällä on jättiläinen, joka kuuluu enemmän kuin näkyy: seitsemänkymmentäluvulla rakennetut monumentaaliset urut, joissa on noin viisituhatta tinasta, kuparista ja puusta tehtyä pilliä. Ne ovat maakunnan suurimpia soittimia, ja täydellä voimalla soidessaan ne saavat kirkon rakenteen värisemään.
Lähes viisikymmentä metriä korkea, suippokärkinen torni on ensimmäinen asia, jonka näet lähestyessäsi vanhaakaupunkia. Sen avulla suunnistat paremmin kuin millään kartalla, koska se kohoaa valkoisten talojen yläpuolelle melkein mistä tahansa kadusta katsoen.
Älä ohita
Päämoskeijan paikalla
Islamilainen pyhäkkö muutettiin kirkoksi vuonna 1485. Suuret rakennustyöt alkoivat vasta vuonna 1618.
Se ei ollut koskaan katedraali
Marbella on aina kuulunut Málagan hiippakuntaan. Mutta kaupunki kohtelee sitä kuin katedraalia.
Rokokooportaali vuosilta 1750-1767
Kivistä pitsiä voluutteineen ja rocailleineen, jyrkässä ristiriidassa muun rakennuksen pelkistetyyden kanssa.
Viidentuhannen pillin urut
Seitsemänkymmentäluvulta, tinaa, kuparia ja puuta. Maakunnan suurimpia.
Miten se sopii Marbellan-vierailuusi
Kirkko on viiden minuutin päässä Plaza de los Naranjos -aukiolta, vanhankaupungin yläosassa, ja se on kävelyreitin suurin pysähdys. Sen vieressä ovat Santo Cristo -kappeli ja San Juan de Dios -kappeli.
Sisäänpääsy on vapaa jumalanpalvelusten ulkopuolella, ja vierailu kestää kaksikymmentä minuuttia. Kannattaa pysähtyä katsomaan portaalia ulkoa ennen sisään menoa, koska se on kokonaisuuden parasta antia ja näyttää parhaalta iltapäivän valossa.
Jos sinulla on onnea ja osut paikalle urkuharjoitusten tai urkukonsertin aikaan, jää kuuntelemaan: viisituhatta pilliä näin suuressa laivassa on fyysinen kokemus, ei pelkästään musiikillinen.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi kutsut sitä katedraaliksi, jota kaupungilla ei koskaan ollut?
Koska katedraalia, sanan varsinaisessa merkityksessä, Marbellalla ei ole koskaan ollut: katedraali on piispan istuin, ja me olemme aina kuuluneet Málagan hiippakuntaan, joten piispa on siellä, ei täällä. Mutta Encarnación on niin suuri, niin korkea ja niin arvokas, että kaupunki kohtelee sitä kuin se olisi katedraali. Sitä roolia se näyttelee: äitikirkko, joka johtaa suuria juhlapäiviä ja jonne koko kaupunki kokoontuu. Siltä puuttuu katedraalin arvonimi, mutta läsnäoloa siltä ei totisesti puutu.
