Madrid · Nähtävää

Cuartel de Monteleón

Keskellä Plaza del Dos de Mayo -aukiota, Malasañan sydämessä, on tiilinen kaari, jota useimmat pitävät koristeena. Se ei ole koriste: se on ainoa jäänne Cuartel de Monteleónista, tykistövarikosta, jossa Espanjan vapaussota alkoi 2. toukokuuta 1808. Täällä kaksi kapteenia uhmasi käskyä olla tekemättä vastarintaa, avasi portit ja jakoi tykkejä naapureille, naisille ja nuorille pojille, jotka kävivät sillä, mitä käsiin sattui, Euroopan mahtavimman armeijan kimppuun.

Mitä tapahtui 2. toukokuuta 1808

Maa-alue oli ollut Palacio de Monteleón -palatsin puutarha, erään aatelissuvun huvila-alue lähes silloisen Madridin laitamilla. Armeija käytti tilan hyväkseen ja sijoitti sinne tykistövarikkonsa, kauas keskustasta ilmeisestä syystä: ruudin vuoksi. Tuo sattuma muutti ylhäisen puutarhan taistelun näyttämöksi.

Kun Napoleonin joukot miehittivät kaupunkia ja kansa oli noussut kapinaan Puerta del Sol -aukiolla, kapteenit Luis Daoíz ja Pedro Velarde tekivät 2. toukokuuta 1808 päätöksen, joka maksoi heidän henkensä: he uhmasivat käskyä pysyä kasarmissa. He avasivat Monteleónin portit, toivat tykit ulos ja jakoivat ne siviileille, jotka eivät olleet koskaan eläessään laukaisseet asetta.

He pitivät puoliaan tuntikausia. Daoíz kaatui paikan päällä luotien lävistämänä, Velarde rintaan osuneesta laukauksesta. Oli myös kolmas nimi, jonka historia on lähes unohtanut: luutnantti Jacinto Ruiz, joka pahasti haavoittuneena jatkoi käskyjen antamista loppuun asti, selvisi päivästä mutta ei vammoistaan ja kuoli myöhemmin kaukana Madridista vailla tunnustusta. Daoíz ja Velarde saivat patsaat ja kadut; Jacinto Ruiz joutui odottamaan patsastaan Plaza del Rey -aukiolle vuoteen 1891 asti.

He hävisivät taistelun, mutta sytyttivät sodan, joka muutti Espanjan. Päivän kuolleiden joukossa oli Manuela Malasaña, seitsemäntoistavuotias kirjontaompelija, jonka nimi lopulta annettiin koko kaupunginosalle.

Mitä tänään on jäljellä

Kun kasarmi purettiin, joku oli niin järkevä, että säilytti sisäänkäynnin kaaren muistomerkkinä. Se on ainoa pystyssä oleva osa, ja nykyään se hallitsee aukiota: vaatimaton tiilinen portiikki, jonka edessä kohoavat Daoízin ja Velarden pronssipatsaat, ikuisesti kesken taistelun, miekka koholla.

Kontrasti on parasta. Muistomerkin ympärillä on hiekkalaatikko, jossa lapset leikkivät, täysiä terasseja, kitaraa soittavia ihmisiä ja juoksentelevia koiria. Madrid on juuri tätä: tragediaa ja arkea samalla neliömetrillä. Kukaan ei katso kaarta juhlallisesti, ja se on luultavasti paras tapa kunnioittaa sitä.

Jos haluat nähdä, miten kaikki tämä maalattiin, sinun on mentävä Pradon museoon. Vuosia myöhemmin Goya ikuisti nuo kaksi päivää kahteen kankaaseen, jotka kuuluvat espanjalaisen maalaustaiteen suurimpiin: ”Mamelukkien hyökkäys”, joka kuvaa kansannousua Puerta del Sol -aukiolla, ja ”Toukokuun 3. päivän teloitukset”, jossa valkopaitainen mies seisoo käsivarret levällään pistimiä vasten. Goya ei maalannut kenenkään voittoa: hän maalasi tavallisten ihmisten pelon ja raivon.

Älä ohita

Tiilinen kaari

Ainoa jäänne tykistökasarmista. Se on keskellä aukiota, eikä lähes kukaan tiedä, mikä se on.

Daoíz ja Velarde pronssissa

Kaksi käskyä uhmannutta kapteenia, ikuisesti kesken taistelun.

Kolmas sankari

Luutnantti Jacinto Ruiz, joka johti pahasti haavoittuneena loppuun asti ja joutui odottamaan patsastaan vuoteen 1891 asti.

Pradon Goyat

”Mamelukkien hyökkäys” ja ”Toukokuun 3. päivän teloitukset” kertovat siitä, mikä alkoi tämän muurin luona.

Miten se sopii Malasañan-kävelyysi

Kaari on täsmälleen keskellä Plaza del Dos de Mayo -aukiota, joka on Malasañan sydän ja luonteva lähtöpiste mille tahansa kävelylle kaupunginosassa. Täältä lähtevät calle de la Palma -katu, muraaleistaan tunnettu calle del Espíritu Santo -katu ja Manuela Malasañan mukaan nimetty katu, ja kymmenessä minuutissa olet calle Fuencarral -kadulla ja Chuecan rajalla.

Toukokuun 2. päivänä, joka on Madridin itsehallintoalueella vapaapäivä, aukio täyttyy muistotilaisuuksista, musiikista ja kaupunginosan tunnelmasta: se on vuoden paras päivä nähdä aukio, vaikka myös ruuhkaisin. Muulloin paras hetki on sunnuntaina keskipäivällä, vermuttihetkellä.

Viavoyn reitti ”Malasaña ja La Movida” alkaa juuri täältä ja kertoo kaupunginosan kahdesta kapinasta – vuoden 1808 kapinasta ja kahdeksankymmentäluvun kapinasta – kävellessäsi, paikallinen opas korvassasi. Se on ladattuna mukanasi, ja aloitat sen milloin haluat.

Usein kysytyt kysymykset

Taistelivatko vain nuo kaksi kapteenia?

Oli kolmaskin nimi, jonka historia on lähes unohtanut: luutnantti Jacinto Ruiz. Pahasti haavoittuneena hän jatkoi käskyjen antamista loppuun asti sinä päivänä ja selvisi päivästä hengissä… mutta ei haavoistaan: hän kuoli jonkin ajan kuluttua kaukana Madridista, eikä hänen urheuttaan tunnustettu. Daoíz ja Velarde saivat patsaat ja kadut; Jacinto Ruiz joutui odottamaan patsastaan Plaza del Rey -aukiolle vuoteen 1891 asti. Muistan häntä mielelläni, sillä jokaisessa suuressa urotyössä on aina sankari, jota tuskin kukaan mainitsee.

Maalasiko joku kaiken tämän?

Goya, ja kuinka hän sen tekikään. Vuosia myöhemmin hän ikuisti nuo kaksi päivää kahdelle kankaalle, jotka kuuluvat nykyään Pradon suurimpiin aarteisiin: mamelukkien hyökkäys Puerta del Sol -aukiolla ja seuraavan aamun teloitukset, joissa valkopaitainen mies seisoo käsivarret levällään pistimiä vastassa. Hän ei maalannut kenenkään voittoa: hän maalasi tavallisten ihmisten pelon ja raivon. Kun näet ne Pradossa, muista, että kaikki alkoi täältä, tämän muurin luota.

Löydä Madrid ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Madrid

Carrión-rakennus

Telefónica-rakennus

Estanque Grande

Neptunuksen suihkulähde

La Casa Encendida

La Tabacalera