Se on Madridin kuva koko maailmassa: laivan keulan lailla terävä kulma, valkoinen ja kaareva, ja sen kruununa punainen neonkyltti, jonka tunnistat, vaikka et olisi koskaan käynyt täällä. Edificio Carrión – jota kaikki kutsuvat ”Schweppes-taloksi” – valmistui vuonna 1933 ja oli aikansa rohkeimpia rakennuksia: siinä oli elokuvateatteri, asuntoja, toimistoja, hotelli ja yksi Espanjan ensimmäisistä keskitetyistä ilmastointijärjestelmistä. Pystysuora kaupunki keskellä Gran Vía -katua.
Rationalistinen laiva Gran Vía -kadulla
Suunnitelma syntyi vuonna 1931 järjestetystä kilpailusta, jonka voittivat kaksi nuorta arkkitehtia, Luis Martínez-Feduchi ja Vicente Eced, paljon klassisempien ja varovaisempien ehdotusten edeltä. He rakensivat sen vain kahdessa vuodessa, rationalismin kukoistuskaudella: siluetti on kuin lähtöä tekevä laiva, ja pystysuora torni rikkoo kadun linjan. Silloiselle Madridille se oli röyhkein rakennus, jonka kukaan oli uskaltanut pystyttää.
Rakennuksen nimi on Carrión sen maksaneen rakennuttajan mukaan, mutta kaupunki ristitti sen uudelleen kylttinsä mukaan. Schweppes-valomainos on palanut vuodesta 1972, ja siitä on tullut lähes pyhä aarre: se näkyy tuhansissa elokuvissa, mainoksissa ja valokuvissa. Kun merkki ehdotti sen poistamista, kaupunkilaiset olivat vähällä nousta kapinaan; nykyään se kuuluu suojeltuun kaupunkikuvaan, eikä kukaan voi poistaa sitä. Kun kyltti piti uusia, työ tehtiin pala palalta, jotta muutos ei näkyisi.
Sisällä toimi Cine Capitol -elokuvateatteri, joka avattiin niin ikään vuonna 1933: siinä oli valtava, nousevilla istuinriveillä varustettu sali ja aikansa uusin äänitekniikka. Vuosikymmenten ajan ensi-ilta täällä oli jokaisen espanjalaisen tuottajan unelma, ja elokuva Capitolissa oli seurapiiritapahtuma, jonne pukeuduttiin parhaimpiinsa.
Mitä katsoa, kun kuljet ohi
Tarkka kohta, josta rakennus pitää nähdä, on Plaza del Callao -aukion itään päin katsova jalkakäytävä: sieltä keula piirtyy katua vasten ja valomainoksen torni asettuu linjaan. Se on ylivoimaisesti Madridin toistetuin valokuva, ja se toimii yhtä hyvin keskipäivällä kuin yöllä neonvalon palaessa.
Katso yksityiskohtia, joita lähes kukaan ei katso: yhtenäisten parvekkeiden jatkuvaa kaarta, tornin porrastettua huippua, elokuvateatterin katosta ja tapaa, jolla rakennus ratkaisee viistetyn kulman ilman ainuttakaan terävää särmää. Se on oppikirja-arkkitehtuuria, vaikka melkein kaikki kulkevat ohi kylttiä katsellen.
Ja jos olet nähnyt espanjalaista elokuvaa viimeisten yhdeksänkymmenen vuoden ajalta, tämä rakennus on siinä mukana. Elokuva, joka teki siitä kuolemattoman, on Álex de la Iglesian ”El día de la bestia”: sen lopussa päähenkilöt roikkuvat itse Schweppes-kyltistä Gran Vía -kadun kuilun yllä. Katso ylös ja kuvittele itsesi sinne.
Älä ohita
Schweppes-kyltti
Palanut vuodesta 1972, ja kansan kiintymys suojelee sitä: kukaan ei voi enää poistaa sitä.
Rationalistinen keula
Espanjan kuuluisin kaareva kulma, kahden nuoren arkkitehdin työ; he voittivat kilpailun vuonna 1931.
Cine Capitol
Legendaarinen ensi-iltateatteri vuodesta 1933, aikansa parhaalla äänitekniikalla.
”El día de la bestia”
Álex de la Iglesian elokuvan loppu teki tästä katosta espanjalaisen elokuvan ikonin.
Miten se sopii Gran Vía -kävelyysi
Carrión on täsmälleen Gran Vía -kadun puolivälissä, aivan Plaza del Callao -aukiolla. Idässä katu laskee Edificio Telefónica -pilvenpiirtäjän ohi ja päättyy Círculon ja Plaza de Cibeles -aukion luo; lännessä se nousee Plaza de España -aukiolle ja päättyy viiden minuutin päässä siitä Templo de Debod -temppelille, jossa iltapäivä kannattaa päättää.
Vinkki rakennuksen näkemiseen ylhäältä: Callaon El Corte Inglés -tavaratalon yhdeksännessä kerroksessa on ravintolaterassi, josta on ilmaiset näkymät kattojen ja itse Carriónin ylle. Maksat vain, jos tilaat jotain, eikä tilaaminen ole tarpeen edes näkymän katsomiseen. Toinen vaihtoehto, korkeampi ja baarillinen, on Círculon kattoterassi noin 6 eurolla.
Viavoyn kävelyreitti ”Gran Vía ja moderni Madrid” kulkee koko kadun läpi paikallisen oppaan kertoessa kunkin rakennuksen tarinan, myös sen kyltin, jota Madrid rakastaa enemmän kuin monia muistomerkkejään. Se kulkee mukanasi puhelimessa, ja kävelet sen milloin haluat.
Usein kysytyt kysymykset
Kuka päätti, että sillä on laivan muoto?
Se syntyi kilpailusta, ja mikä jättipotti siitä tulikaan. Sen voittivat vuonna 1931 kaksi nuorta arkkitehtia, Feduchi ja Eced, paljon klassisempien ja varovaisempien ehdotusten ohi, ja he rakensivat kaiken vain kahdessa vuodessa. Sen ajan Madridille se oli rohkeinta, mitä kukaan oli uskaltanut rakentaa. Kaupunki ei ollut valmis jollekin niin röyhkeälle.
Missä elokuvassa tämä rakennus esiintyy?
Hyvin monessa, mutta yksi teki siitä kuolemattoman: Álex de la Iglesian ”El día de la bestia”. Sen lopussa päähenkilöt päätyvät roikkumaan itse Schweppes-kyltistä Gran Vía -kadun kuilun yllä. Siitä lähtien tuo kattoterassi on monelle sukupolvelle puhdasta kauhuelokuvaa ja mustaa huumoria. Katso sitä ylöspäin ja kuvittele itsesi sinne roikkumaan tyhjän päälle. Pelkkä ajatuskin huimaa.
