Olet maan navassa. Puerta del Sol -aukio ei ole Madridin kaunein aukio eikä yritäkään olla: se on keskeisin, levottomin ja se, jonka ohi on kulkenut eniten historiaa. Täällä on Kilómetro Cero -laatta, josta Espanjan tiet mitataan, kello, jonka lyöntejä puoli maata seuraa joka uudenvuodenaattona, ja Karhu ja mansikkapuu -patsas, kaupungin symboli. Ja täällä Madridin kansa nousi kapinaan 2. toukokuuta 1808; Goya ikuisti tuon kohtauksen ikiajoiksi.
Portti, jota ei enää ole
Nimi – ”Auringon portti” – tulee todellisesta portista. Yli viisi vuosisataa sitten muurien ympäröimässä Madridissa täällä avautui yksi muurin sisäänkäynneistä, itään päin, ja sen yläpuolella loisti maalattu tai kaiverrettu aurinko, joka tervehti aamun valossa saapuvia. Muuri katosi vuosisatoja sitten ja portti sen mukana, mutta nimi jäi pysyvästi. Erikoista, että Espanjan sydän on nimetty auringon mukaan, jota ei ole enää missään.
Aukiota hallitseva punertava rakennus, jossa on torni ja kello, on Real Casa de Correos -rakennus, jonka ranskalainen arkkitehti Jaime Marquet rakensi Kaarle III:lle noin vuonna 1768. Se on ollut kaikkea: postitoimisto, sisäministeriö ja Francon diktatuurin synkimpinä vuosina turvallisuuspääosaston päämaja, jonka kellarissa oli vankisellejä. Nykyään, ystävällisemmin, siinä toimii Madridin aluehallitus.
Tornin kello, jonka kelloseppä José Rodríguez Losada lahjoitti kaupungille vuonna 1866, lyö uudenvuodenaaton kaksitoista lyöntiä. Rypäleperinne on niin vakiintunut, että aukio täyttyy joka 31. joulukuuta ja sisäänpääsyä rajoitetaan henkilömäärän mukaan; monet madridilaiset suosivat 30. päivän ”preuvas”-iltaa, ”esirypäleitä”, kenraaliharjoitusta, jossa on paljon vähemmän väkeä.
Mitä etsiä aukiolta
Maassa Casa de Correos -rakennuksen edessä on graniittilaatta, jossa on Espanjan ääriviivat: se on Kilómetro Cero -laatta, piste, josta maan säteittäiset valtatiet ja myös Madridin kadut numeroidaan. Piste määritettiin vuonna 1950, ja laatta, jolla seisot, on paljon uudempi, koska se on jouduttu vaihtamaan useita kertoja: graniitti kuluu puhki lukemattomista askelista ja valokuvista.
Calle del Carmen -kadun kulmassa on Karhu ja mansikkapuu -patsas, Madridin symboli ja klassinen tapaamispaikka. Katso tarkkaan: karhu ei syö hedelmää, se kurottaa yltääkseen siihen. Ja on vanha kiista siitä, onko puu todella mansikkapuu vai itse asiassa nokkospuu. Madrid ei ole vuosisatoihin päässyt yksimielisyyteen omasta vaakunastaan. Tunnus on muuten peräisin 1200-luvun oikeusriidasta, jota kaupunginneuvosto ja kirkko kävivät laitumista ja metsistä: ne tekivät sovinnon jakamalla ne niin, että laitumet menivät papistolle ja puut ja riista kaupungille, ja kaiversivat sopimuksen kiveen.
Toinen klassinen patsas on Mariblanca, marmorihahmo, joka on seissyt aukion eri kohdissa vuodesta 1625, jolloin se saapui Firenzestä. Se on Venus, mutta jottei sitä yhdistettäisi himoon, siihen lisättiin risti ja se nimettiin uudelleen Uskoksi. Näkemäsi patsas on kopio: alkuperäinen säilytetään katon alla kaupungin kokoelmissa.
Ja lopuksi aukion keskellä oleva Kaarle III:n ratsastajapatsas, moderni lisäys, jolla kunnioitetaan kuningasta, joka muutti kaupunkia eniten.
Älä ohita
Kilómetro Cero
Laatta, josta Espanjan tiet mitataan ja Madridin kadut numeroidaan.
Karhu ja mansikkapuu
Karhu ei syö hedelmää: se kurottaa yltääkseen siihen. Ja yhä kiistellään, onko puu edes mansikkapuu.
Lyöntien kello
Real Casa de Correos -rakennuksessa; lahjoitettu kaupungille vuonna 1866, ja se on jokaisen uudenvuodenaaton päätähti.
Mariblanca
Firenzeläinen Venus vuodelta 1625, joka nimettiin uudelleen Uskoksi kiusallisten mielleyhtymien välttämiseksi.
Miten se sopii Madridin-vierailuusi
Sol on piste, jonka ympärille koko keskusta järjestyy. Länteen Arenal-katu vie kymmenessä minuutissa Teatro Real -oopperatalolle ja Plaza de Oriente -aukiolle; lounaaseen pääset viidessä minuutissa Plaza Mayor -aukiolle ja Mercado de San Miguel -kauppahalliin; pohjoiseen Preciados- ja Carmen-kävelykadut nousevat Plaza del Callao -aukiolle ja Gran Vía -kadulle; ja itään Alcalá-katu laskeutuu Cibelesille.
Neuvo, joka säästää rahaa ja mielipahaa: älä syö aukiolla. Se on keskustan alue, jossa hinta-laatusuhde on huonoin. Kahden kadun päässä on sen sijaan historiallisia tavernoja, kuten Casa Labra, joka avattiin vuonna 1860 calle Tetuán -kadulla ja on kuuluisa leivitetystä turskastaan ja kroketeistaan, jotka maksavat hieman yli 1,50-2 euroa kappaleelta; ja sen takahuoneessa perustettiin muuten salaa Espanjan sosialistipuolue PSOE vuonna 1879.
Sol on aina täynnä, joten jos haluat kuvan Kilómetro Cero -laatasta tai karhusta ilman viittäkymmentä ihmistä edessäsi, mene paikalle ennen kello yhdeksää aamulla. Viavoyn reitti ”Historiallinen ja kuninkaallinen Madrid” alkaa täältä ja laskeutuu sitten Habsburgien Madridiin paikallinen opas korvassasi.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi sen nimi on Puerta del Sol?
Koska täällä todella oli portti. Yli viisi vuosisataa sitten muurien ympäröimän Madridin aitamuurissa avautui yksi itään päin suunnatuista sisäänkäynneistä, ja sen yläpuolella loisti maalattu tai kaiverrettu aurinko, joka tervehti aamun valossa saapuvia. Muuri katosi vuosisatoja sitten, ja portti myös, mutta nimi jäi ikiajoiksi. Eikö olekin kummallista, että Espanjan sydän on nimetty auringon mukaan, jota ei enää ole missään?
Mistä karhu ja mansikkapuu tulevat?
Hyvin vanhasta oikeusriidasta, 1200-luvulta. Kaupunginneuvosto ja kirkko olivat riidelleet vuosia siitä, kuka määräsi ympäröivistä metsistä ja laitumista. Lopulta ne tekivät sovinnon: laitumet papistolle ja puut ja riista kaupungille. Jotta sopimus jäisi kiveen hakatuksi, vaakuna yhdisti nämä kaksi asiaa: karhu kurottaa puuta vasten kaupunkilaisten ja heidän metsästysoikeutensa symbolina. Tuo niin herttainen tunnus on siis todellisuudessa vanhan rauhansopimuksen allekirjoitus.
