Valtava pronssi, joka näyttää olevan juuri lähdössä laukkaan: se ei ole valtaistuimella istuva kuningas vaan hyökkäykseen syöksyvä soturi, viitta ja parta tuulessa, miekka koholla Babiecan selässä. Eikä hän katso maahan: hän katsoo eteenpäin, kohti horisonttia, jonne hän lähti maanpakoon.
Rodrigo Díaz, burgosilainen loppuun asti
Hän syntyi aivan lähellä, Vivarin kylässä, joskus 1040-luvulla, ja kuoli Valenciassa vuonna 1099, kaukana kotoa. Patsaan veisti Juan Cristóbal vuonna 1955, eikä kuvatun hetken valinta ole sattumaa: liikkeessä oleva soturi, ei levossa oleva herra.
Lisänimellä on odottamaton alkuperä: ”Cid” ei ole kastiliaa, se tulee arabian sanasta sīdī, ”herrani”. Hän ansaitsi sen kovalla työllä, sillä maanpaon jälkeen hän palveli vuosia Zaragozan muslimikuninkaan sotapäällikkönä, ja jopa hänen vihollisensa kunnioittivat häntä.
”Campeador”, toinen lisänimi, on latinaa: campi doctor, ”se, joka voittaa taistelukentällä”. Kaksi lisänimeä, toinen arabiaa ja toinen latinaa, Espanjan historian kastilialaisimmalle hahmolle. Se kertoo paljon siitä, mitä 1000-luvun niemimaa todella oli.
Ja aina ei kerrota, miten hänen tarinansa päättyi: vuonna 1094 hän valloitti Valencian erittäin ankaran piirityksen jälkeen ja hallitsi sitä itsenäisenä herrana, joka ei kuulunut Kastilialle eikä muslimeille. Hän piti sen viisi vuotta, kuolemaansa asti. Hän oli itse asiassa melkein kuningas.
Sankari, jonka kaupunki vaatii kokonaan omakseen
Burgos on merkinnyt El Cidin alueensa huolella. Tämän patsaan lisäksi on Solar del Cid, kolme monoliittia, jotka osoittavat, missä hänen talonsa oli; hänen ja doña Jimenan luut lepäävät katedraalissa risteystornin alla; ja Arco de Santa María -portissa säilytetään palaa hänen käsivarrestaan.
On myös Santa Águeda -kirkko, johon perimätieto sijoittaa Santa Gadean valan: El Cid pakotti kuningas Alfonso VI:n vannomaan kolmesti, ettei tämä ollut osallisena veljensä Sanchon kuolemaan.
Muistomerkki on Arlanzón-joen varrella, aivan San Pablo -sillan vieressä, ja sillan kaiteita reunustavat Cantar de Mío Cid -eepoksen henkilöiden patsaat: Jimena, Carriónin infantit, piispa Jerónimo ja Álvar Fáñez.
Kaikella tällä näytöllä on todellinen pohja: 1100- tai 1200-luvulta peräisin oleva Cantar de Mío Cid on ensimmäinen suuri kastiliankielinen eepos, ja suuri osa sen alusta tapahtuu tässä kaupungissa. Burgos ei vaadi El Cidiä omakseen markkinoinnin vuoksi: se vaatii, koska espanjalaisen kirjallisuuden perustava teksti alkaa täältä.
Älä ohita
Liikkeessä oleva soturi
Juan Cristóbal veisti sen vuonna 1955: viitta ja parta tuulessa, miekka koholla, Babiecan selässä.
”Cid” tulee arabiasta
Sanasta sīdī, ”herrani”. Hän ansaitsi sen palvelemalla vuosia Zaragozan kuninkaan sotapäällikkönä.
”Campeador” tulee latinasta
Sanoista campi doctor, ”se, joka voittaa taistelukentällä”. Kaksi lisänimeä, kaksi kieltä.
Lopulta hän hallitsi Valenciaa
Hän valloitti sen vuonna 1094 ja hallitsi sitä itsenäisenä herrana viisi vuotta, kuolemaansa asti.
Miten se sopii Burgosin-vierailuusi
Se on Arlanzón-joen varrella, San Pablo -sillan alussa, muutaman minuutin päässä Paseo del Espolón -kävelykadulta ja Ihmisen evoluution museosta.
Pysähdys vie kymmenen minuuttia: kierrä patsas ja katso sitä alhaalta, sillä sieltä se tekee vaikutuksen. Ylitä sen jälkeen San Pablo -silta ja katso kaiteiden patsaita.
Se on kaupungin El Cid -kierroksen luonteva lähtöpiste. Kierros nousee kohti Santa Águeda -kirkkoa, Solar del Cidiä ja linnaa.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi häntä kutsutaan nimellä ”Cid”, jos hän oli täältä?
Tämä yllättää sinut: ”Cid” ei ole kastiliaa, se tulee arabian sanasta sīdī, ”herrani”. Hän ansaitsi sen kovalla työllä, sillä maanpaon jälkeen hän palveli vuosia Zaragozan maurikuninkaan sotapäällikkönä, ja jopa hänen vihollisensa kunnioittivat häntä. Ja ”Campeador”, toinen lisänimi, on latinaa, campi doctor, ”se, joka voittaa taistelukentällä”. Katso nyt: sankarimme nimessä elävät rinnakkain sen ajan kaksi Espanjaa, kristitty ja muslimi.
Entä mitä hän teki päästäkseen historiaan?
Sitä ei aina kerrota, että hänestä tuli lopulta melkein kuningas. Tuhansien taistelujen jälkeen puolella niemimaata hän valloitti vuonna tuhatyhdeksänkymmentäneljä Valencian erittäin ankaran piirityksen jälkeen ja hallitsi sitä itsenäisenä herrana, ei Kastilian eikä maurien, vain omanaan. Siellä hän kesti viisi vuotta, kuolemaansa asti. Niinpä tämä pronssinen mies ei ole mikä tahansa maanpakolainen: hän on mies, joka ilman kruunua ansaitsi miekallaan kokonaisen valtakunnan.
