Ensimmäisenä huomaat siivilöityvän valon. Katso ylös: noita plataaneja on karsittu erityisellä tavalla yli vuosisadan ajan, niiden oksia on punottu toisiinsa, kunnes niistä on tullut vihreä holvi. Niiden alla kävely on kuin kulkisi kirkon laivassa, mutta lehdistä tehdyssä.
Elävä katto kävelykadun yllä
Tekniikkaa kutsutaan holvi- tai lehtimajaleikkaukseksi, ja se vaatii sitkeyttä: vierekkäisten puiden oksia on ohjattava vuosikymmenten ajan, kunnes ne sulkeutuvat ylhäällä. Tuloksena on yhtenäinen lehväkatto, joka antaa kesällä viileää varjoa ja piirtää talvella, paljaana, taivasta vasten kiemuraisten runkojen ristikon.
Kävelykatu linjattiin 1700-luvun lopulla. Sen suunnitteli burgosilainen arkkitehti Fernando González de Lara kuninkaan toimeksiannosta, jotta kaupungilla olisi taivasalla oleva olohuone joen rannalla.
Sama arkkitehti suunnitteli Casa Consistorial -raatihuoneen, joka vihittiin käyttöön vuonna 1791 ja jonka edessä avautuu Plaza Mayor. Toisin sanoen: aukio, jolla kaupungin sydän sykkii, ja kävelykatu, jolla se rentoutuu, ovat saman ihmisen kädenjälkeä.
Nimellä ei ole mitään tekemistä ritarien tai kannusten kanssa. Espolón oli alun perin muuri tai valli, joka rakennettiin joen varteen hillitsemään sen tulvia ja suojaamaan kaupunkia Arlanzón-joen tulvavesiltä. Tuon vanhan suojarakenteen päälle linjattiin kävelykatu, kun vettä ei enää tarvinnut pelätä.
Kaupungin olohuone
Yli kahden vuosisadan ajan koko Burgos on tullut tänne iltakävelylle, liehittelemään, kuulemaan kaikki uutiset ja näyttäytymään uudessa takissa. Paikkaa kutsutaan syystäkin kaupungin olohuoneeksi, vaikka siinä ei ole kattoa eikä seiniä: vain puita, kivipenkkejä ja veden solina.
Tuo iltakävelyn rituaali järjesti espanjalaisten kaupunkien seuraelämää sukupolvien ajan, ja Burgosissa se on säilynyt erityisen elävänä. Katso, miten ihmiset pysähtyvät, tervehtivät ja vaihtavat pari sanaa: tämä kävelykatu on kohtaamisten kone.
Matkan varrella on kastilialaisten kuninkaiden patsaita, soittolava ja Floran suihkulähde. Se on oppikirjaesimerkki 1800-lukulaisesta kaupunkikalusteesta, ja se toimii juuri niin kuin oli tarkoitus.
Toisessa päässä on Arco de Santa María -portti, monumentaalinen kulkuaukko, josta pääsee katedraalille; toisessa Teatro Principal -teatteri ja terassit. Niiden välissä koko kaupunki.
Älä ohita
Plataanit muodostavat holvin
Yli vuosisata karsimista, oksat punottu toisiinsa, kunnes yhtenäinen lehväkatto on sulkeutunut.
Linjattu 1700-luvun lopulla
Fernando González de Laran suunnittelema kuninkaan toimeksiannosta, taivasalla oleva olohuone joen rannalla.
”Espolón” oli pato
Muuri joen varrella hillitsemään Arlanzón-joen tulvia. Kävelykatu linjattiin sen päälle.
Kohtaamisten kone
Kaksi vuosisataa iltakävelyjä, liehittelyä ja tervehdyksiä. Toimii yhä täsmälleen samoin.
Miten se sopii Burgosin-vierailuusi
Kävelykatu kulkee Arlanzón-joen vartta, joen suuntaisesti, Teatro Principal -teatterin ja Arco de Santa María -portin välillä. Se on akseli, joka yhdistää vanhankaupungin jokeen.
Sen kävelee päästä päähän viidessätoista tai kahdessakymmenessä minuutissa pysähtymättä, mutta tärkeintä on olla kiirehtimättä: hyvää kävelykatua ei kuljeta, sitä maistellaan. Paras ajankohta on myöhään iltapäivällä, kun kaupunki lähtee ulos.
Täältä ylität sillan Ihmisen evoluution museoon tai kuljet Arco de Santa María -portin kautta vanhaankaupunkiin ja katedraalille.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä nimi ”Espolón” tulee?
Sillä ei ole mitään tekemistä kannuksia kantavan ritarin kanssa, vaikka siltä näyttää. Espolón oli alun perin muuri tai pato, joka rakennettiin joen varteen hillitsemään sen tulvia ja suojaamaan kaupunkia Arlanzón-joen tulvavesiltä. Tuon vanhan suojarakennelman päälle, kun vettä ei enää tarvinnut pelätä, piirrettiin myöhemmin tämä kävelykatu, ja se sai nimensä muurista, jonka päällä kävelet sitä näkemättä. Niinpä kävelet vanhalla padolla, josta on tullut Burgosin rakastetuin salonki.
