Mirador del Castro -näköalapaikka
Rian paras näkymä, taustalla simpukkalautat ja Cíes-saaret. Vapaa pääsy mihin aikaan tahansa. Jos ehdit Vigossa tehdä vain yhden asian, tee tämä.

Reitti, joka laskeutuu vuorelta merelle oikeassa järjestyksessä: näköalapaikka, castro-kylä, merellinen vanhakaupunki ja tusina osteria, jotka avataan silmiesi edessä.
🎧 Reitillä Monte do Castro ja EnsancheVigo on järjestäytynyt hyvin selkeästi: ylhäällä vuori, alhaalla meri ja kaupunki valumassa niiden välissä. Sen kiertäminen tässä järjestyksessä – ylhäältä alas – ei ole oikku, vaan ainoa tapa välttää samojen mäkien nouseminen kahdesti ja ymmärtää kaupunki ennen kuin sukellat siihen. Tämä on reitti.
Aloita nousemalla Parque do Castro -puistoon. Keskustasta on noin kaksikymmentä minuuttia ylämäkeä, tai taksi, jos haluat säästää jalkojasi. Ylhäällä on kolme asiaa, ja kaikki kolme ovat tärkeitä.
Ensimmäinen on castro-kylä: kivisiä kehiä, jotka ovat yli kaksituhatta vuotta vanhojen talojen pohjia, ja kylä oli asuttu 500-luvulta eaa. roomalaisaikaan asti. Se on kirjaimellisesti Vigon alku, ja se oli käytännössä piilossa, kunnes se avattiin ulkomuseona helmikuussa 2010.
Toinen on Fortaleza do Castro -linnake, epäsäännöllinen tähti, jossa on kolme muurikehää. Se rakennettiin vuosina 1656–1665 kiireellä ja pelossa, kun Portugalin restauraatiosota jätti Vigon etulinjaan.
Ja kolmas, jota ei missään nimessä voi ohittaa, on näköalapaikka. Sieltä avautuu koko ria: satama nostureineen, Morrazon ranta, Rande-silta, kelluvat bateas eli simpukkalautat ja Cíes-saaret sulkemassa rian suuaukkoa.
Rian paras näkymä, taustalla simpukkalautat ja Cíes-saaret. Vapaa pääsy mihin aikaan tahansa. Jos ehdit Vigossa tehdä vain yhden asian, tee tämä.
Rautakautisia pyöreitä taloja, joista kolme on rekonstruoitu. Kaupungin alku, avoinna yleisölle vasta vuodesta 2010.
Lataa sovellus ja löydä Vigo offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Monte do Castro ja Ensanche paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Laskeudu vuorelta kohti Praza de España -aukiota, jossa viisi neljänkymmenen tonnin pronssihevosta syöksyy vesiverhon läpi. Ne ovat kunnianosoitus bestas-hevosille, puolivillisille hevosille, jotka laiduntavat yhä vapaina Galician vuorilla.
Jatka Rúa do Príncipe -katua, ”kultaista mailia”, joka on kävelykatu ja ostoskatu. Nosta katseesi näyteikkunoista: lasitetut erkkerit ovat kadun parasta antia, ja ne viimeistelivät puusepät, jotka tekivät laivojen ikkunoita. Kadun puolivälissä on MARCO, entiseen vankilaan sijoitettu nykytaiteen museo.
Saavut Porta do Sol -aukiolle, risteykseen, joka on kaupungin sydän ja kahden Vigon välinen sauma. Sitä hallitsee Sireno, Francisco Leiron veistos vuodelta 1991, joka jakoi asukkaiden mielipiteet ja on nykyään itsestään selvä kohtaamispaikka.
Tästä eteenpäin kaikki on alamäkeä: Praza da Constitución -aukio pylväskäytävineen, konkatedraali – täällä kaikille ”A Colexiata” – ja mäet, jotka laskeutuvat kohti vettä.
Ja sitten päivän hetki: A Pedra, jossa naiset ovat yli vuosisadan myyneet ostereita kivipöydiltä taivasalla. Ostat tusinan, ne avataan yhdellä veitsen iskulla, puristat päälle sitruunaa ja syöt ne seisaaltaan satamaa katsellen.
Aivan alapuolella on O Berbés, vanha kalastajakortteli, jonka kivisten pylväskäytävien alla paikattiin verkkoja ja punottiin pajumertoja. Täällä on ollut satama, josta on asiakirjoja 1100-luvulta asti, ja vielä ei kovin kauan sitten vesi ulottui melkein ovelle.
Näillä samoilla kaduilla kirjoitettiin vuoden 1809 Reconquista, kun vigolaiset rynnäköivät muureille ja tekivät kaupungistaan ensimmäisen Espanjassa, joka vapautui Napoleonin joukoista.
Jatka rantabulevardia pitkin A Laxe -laiturille, joka oli Vigon ensimmäinen laituri, ja näet sataman toiminnassa: yksi maailman suurimmista kalasatamista, jossa keksittiin pakastekalastus ja josta satojatuhansia siirtolaisia lähti kohti Amerikkaa.
Päätä päivä Alamedaan, kaupungin ensimmäiseen julkiseen puutarhaan, jonka magnoliat ja kameliat ovat yli satavuotiaita, ja Real Club Náutico -pursiseuraan, siihen vuoden 1945 rakennukseen, joka näyttää laituriin karille ajaneelta valtamerilaivalta.
Osterikatu. Tusina avataan heti, sitruunaa päälle ja seisaaltaan satamaa katsellen. Sunnuntaisin lisäksi yksi Galician kuuluisimmista kirpputoreista.
Vanha kalastajakortteli pylväskäytävineen, entinen San Juliánin satama, josta on asiakirjoja 1100-luvulta asti. Täältä syntyi koko kaupunki.
Vigon ensimmäinen julkinen puutarha, mereltä vallatulla maalla. Satavuotiaita magnolioita ja kamelioita sekä rantabulevardin paras varjo.
Kyllä, ja väljästi. Kaupunki on tiivis, ja kaikki tärkeä on akselilla, joka laskeutuu Monte do Castro -vuorelta vedelle: castro-kylä, linnake ja näköalapaikka ylhäällä; Porta do Sol, Rúa do Príncipe ja Casco Vello keskellä; A Pedra, O Berbés, satama ja Alameda alhaalla. Toisena päivänä Cíes-saaret.
Kahdesta käytännön syystä. Ensimmäinen on, että näköalapaikalta näet koko rian ja ymmärrät kaupungin yhdellä silmäyksellä, mikä antaa taustan kaikelle muulle. Toinen on puhtaasti fyysinen: Vigossa on vuoren ja meren välillä tosissaan korkeuseroa, ja reitin kulkeminen ylhäältä alas tarkoittaa, ettei mäkiä tarvitse nousta kahdesti.
Rúa da Pescadería -kadulla A Pedran korttelissa, jota kaikki kutsuvat osterikaduksi. Naiset ovat yli vuosisadan myyneet ostereita kivipöydiltä taivasalla, ja ammatti kulkee äidiltä tyttärelle. Ostat tusinan, ne avataan saman tien yhdellä veitsen iskulla, puristat päälle sitruunaa ja syöt ne seisaaltaan.
Aika paljon, ja se kannattaa tietää etukäteen. Kaupunki laskeutuu vuorelta merelle hyvin lyhyellä matkalla, ja vanhankaupungin kadut ovat paikoin kirjaimellisesti portaita. Mikään ei ole mahdotonta eikä liian raskasta, mutta mukavat kengät ovat pakolliset, ja reitin järjestys ratkaisee, ettet rasita itseäsi turhaan.
Mirador del Castro -näköalapaikka ja Casco Vello A Pedran kanssa. Näillä kahdella saat näkymän, joka tiivistää rian, ja korttelin, joka tiivistää kaupungin, ostereineen. Jos saavut risteilyaluksella ja nouset maihin A Laxe -laiturilla, molemmat ovat alle kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan päässä laiturista.
Ehdottomasti, mutta se vaatii suunnittelua. Saaret ovat kansallispuisto, eikä kuka tahansa voi nousta maihin: tarvitaan ennakkolupa, ja joka päivä rajoitetaan, kuinka moni astuu hiekalle. Laivat lähtevät rian satamaterminaalista. Autoja tai hotelleja ei ole, vain leirintäalue ja polkuja, ja siksi saaret ovat pysyneet ennallaan.
Toukokuusta syyskuuhun, jolloin Atlantin sää antaa eniten armoa ja laivat Cíes-saarille kulkevat täydellä teholla. Maaliskuun lopulla on toisenlainen houkutin: Festa da Reconquista -juhla pukee Casco Vellon vuoden 1809 asuun, ja silloin on aikakauden markkinat ja muurien rynnäkön näytöksiä.
Lataa Viavoy ja kävele Vigo offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



