Vakava ja symmetrinen graniittijulkisivu, rakennus, joka herättää kunnioitusta. Eikä syyttä: tätä palatsia ei rakennettu taidetta varten, se rakennettiin sulkemaan sisäänsä. Yli vuosisadan ajan nämä seinät olivat vankila ja tuomioistuin, ja vuodesta 2002 ne ovat olleet Vigon nykytaiteen museo.
Vankila, tuomioistuin ja vartiotupa
Rakennus suunniteltiin 1800-luvun puolivälissä, hanke hyväksyttiin vuonna 1861, ja rakennus valmistui vuonna 1880 arkkitehti José María Ortiz y Sánchezin johdolla. Se suunniteltiin vankilaksi, ja siitä tuli myös tuomioistuin oikeussaleineen, selleineen ja vartijoiden vartiotupineen.
Sen ankaruus ei ole tyylillinen sattuma: 1800-luvun vankila-arkkitehtuuri pyrki tietoisesti välittämään valtion auktoriteetin jo kadulle. Symmetria, graniitti, vähän aukkoja ja vaikuttava portaali ovat tuon tarkoituksen sanastoa.
Sukupolvien ajan tuosta ovesta astui sisään vankeja ja ulos tuomioita. Se, että tällainen rakennus seisoo keskellä Rúa do Príncipe -katua, Vigon iloisinta ja kaupallisinta katua, luo vastakohdan, josta kaupunki on oppinut nauttimaan.
Missä ennen rangaistiin, nyt on näyttelyitä
Kun rakennus oli tyhjä ja käyttämätön, kaupunki päätti kääntää sen täysin päälaelleen: se kunnostettiin perusteellisesti ja avattiin uudelleen vuonna 2002 nykytaiteen museona, yhtenä Galician johtavista kulttuurikohteista.
Harvoin rakennus tekee näin täydellisen käännöksen. Siellä, missä ennen tuomittiin ja rangaistiin, nyt esitellään ajatuksia, provokaatioita ja vapautta, ja kunnostuksessa vankilarakenteesta säilytettiin niin paljon, että kävijä aistii sen.
MARCO-museolla ei ole seinillä riippuvaa pysyvää kokoelmaa: sen ala ovat vaihtuvat näyttelyt, jotka uusiutuvat joka kausi. Se tarkoittaa, että et juuri koskaan näe samaa kahdesti ja että ohjelma kannattaa katsoa ennen kuin menet.
Se on tämän hetken taidetta, sellaista, joka saa ajattelemaan ja joskus vähän kiusaantumaan, ja sen näyttelylinja on kaupungin kokoon nähden varsin vaativa. Jos nykytaide kiinnostaa sinua, se on yksi Iberian niemimaan luoteisosan parhaista pysähdyksistä.
Älä ohita
Rakennettu sulkemaan sisäänsä
Hanke hyväksyttiin vuonna 1861 ja valmistui vuonna 1880, suunnittelijana José María Ortiz y Sánchez.
Vankila ja tuomioistuin yhtä aikaa
Oikeussaleja, sellejä ja jopa vartiotupa vartijoille.
Museo vuodesta 2002
Perusteellisesti kunnostettu ja avattu uudelleen yhtenä Galician johtavista kulttuurikohteista.
Vain vaihtuvia näyttelyitä
Pysyvää kokoelmaa ei ole: ohjelma vaihtuu joka kausi. Katso ennen kuin menet.
Miten se sopii Vigon-vierailuusi
Se on keskellä Rúa do Príncipe -katua, keskustan ostoskävelykatua, joten kuljet sen ohi kiertäessäsi keskustaa. Sitä on mahdoton ohittaa huomaamatta.
Vierailu kestää tunnista puoleentoista tuntiin sen mukaan, mitä on esillä. Tarkista ohjelma ja aukioloajat ennen kuin menet, sillä pysyvää kokoelmaa ei ole ja kaikki riippuu vaihtuvasta näyttelystä.
Täältä alamäkeen pääset Porta do Sol -aukiolle ja vanhaankaupunkiin; ylämäkeen Praza de España -aukiolle ja porvarilliselle ruutukaava-alueelle. Ja viiden minuutin päässä on rantabulevardi ja Alameda.
Usein kysytyt kysymykset
Millaista taidetta näen sisällä?
Tämän hetken taidetta, sellaista joka saa ajattelemaan ja joskus jopa vähän hämmentää. MARCOlla ei ole seinillään pysyvää kokoelmaa: sen juttu ovat vaihtuvat näyttelyt, jotka uusiutuvat joka kausi. Se tarkoittaa, että tuskin koskaan näet samaa kahdesti ja että joka kerta palatessasi sinua odottaa jotain uutta. Valokuvaa, installaatioita, videota, kuvanveistoa... kaikki, mitä nykytaiteessa on tekeillä, kulkee vuorollaan täältä. Hyvin vakava rakennus mitä rohkeimmille ideoille.
Entä mikä tämä vilkas katu on?
Olet keskellä Rúa do Príncipe -katua, kaikkein vigolaisinta katua: ostosten, kävelyn ja näyttäytymisen katua jo yli vuosisadan ajan. Se on keskustan kaupallinen valtasuoni, aina tupaten täynnä ihmisiä. Ja katso kontrastia: kaupungin iloisimman ja vilkkaimman kadun keskellä seisoo tämä historiaa tulviva kivinen suurtalo. Ulkona elämä täysillä ja sisällä toisten aikojen kaiku. Hyvin vigolaista sekoittaa kaikki keskenään ilman draamaa.
