Seville · Nähtävää

Macarenan basilika

Basílica de la Macarena

Valkoinen, puhdaslinjainen julkisivu muurin vieressä, ja sisällä, kullatussa alttaritaulussa, Sevillan rakastetuin pyhäinkuva: Virgen de la Esperanza Macarena, barokkiveistos noin vuodelta 1680, jonka kasvoilla valuu viisi lasikyyneltä. Basilika on nuori – se valmistui vuonna 1949 –, mutta hartaus on kolme ja puoli vuosisataa vanhaa, eikä se ole mitä tahansa hartautta: puolelle kaupungista nämä kasvot ovat koko vuoden tunne-elämän keskipiste.

Nimetön veistos, joka on kaikki kaikessa

Pyhäinkuva on peräisin noin vuodelta 1680, ja virallisesti se on nimetön: mitään sopimusta tai asiakirjaa, joka nimeäisi tekijän, ei ole säilynyt. Moni asiantuntija viittaa Luisa Roldániin eli La Roldanaan, kuvanveistäjä Pedro Roldánin tyttäreen, joka oli yksi harvoista espanjalaisen barokin naiskuvanveistäjistä ja josta tuli hovin kamarikuvanveistäjä.

Se on puettava pyhäinkuva: vain kasvot ja kädet on veistetty, ja loput on runko, jonka päälle asut puetaan. Se ei suinkaan vähennä sen ansioita, vaan keskittää kaiken työn kasvoihin, ja siinä on avain: Macarenan ilme on tuskan ja suloisuuden välillä, ja se muuttuu sen mukaan, mistä katsot.

Nykyinen basilika, Aurelio Gómez Millánin työ, rakennettiin vuonna 1949, koska edellinen koti – viereinen San Gil -kirkko – oli käynyt liian pieneksi ja kärsinyt vuoden 1936 hyökkäyksestä ja tulipalosta. Se on moderni uusbarokkinen rakennus, joka pystytettiin yhtä tarkoitusta varten: majoittamaan veistos ja ihmiset, jotka tulevat sitä katsomaan.

Vuoden 1920 suru ja museo

Macarena on puettu mustaan vain kerran koko historiansa aikana. Se tapahtui toukokuussa 1920, kun härkätaistelija José Gómez Ortega, Joselito el Gallo, Neitsyen palvoja ja aikansa suurimpia hahmoja, kuoli Talaveran härkätaisteluareenalla. Veljeskunta puki Neitsyen suruasuun, ja kaupunki pysähtyi. Se oli ennennäkemätön yhteinen suru.

Joselito oli lahjoittanut hänelle viiden smaragdin sarjan, jota Neitsyt kantaa yhä: ne ovat hänen nimeään kantavat smaragdit. Tarina härkätaistelijan ja pyhäinkuvan suhteesta kertoo varsin hyvin, miten kiintymys täällä toimii, ja selittää, miksi basilikan museossa käydään yhtä paljon kuin itse kirkossa.

Museossa ovat kirjaillut viitat, kruunut, paso (kuvaelmalava) varusteineen ja vuosisatojen aikana kertyneet asut. Tärkein esine on vuoden 1964 kanonisen kruunauksen kruunu; kanoninen kruunaus on suurin kunnia, jonka kirkko voi pyhäinkuvalle antaa, ja seremoniaan saapui koko kaupunki.

Älä ohita

Viisi kyyneltä

Lasia, valumassa kasvoilla. Ilme muuttuu sen mukaan, mistä kulmasta katsot.

La Roldana tekijänä

Sevillan rakastetuin pyhäinkuva on virallisesti nimetön. Moni pitää sitä 1600-luvun naiskuvanveistäjän työnä.

Joseliton smaragdit

Härkätaistelijan lahja. Kun hän kuoli vuonna 1920, Neitsyt puettiin suruasuun ainoan kerran historiassaan.

Viittojen museo

Kirjontaa, kruunuja ja pason varusteita, mukana vuoden 1964 kanonisen kruunauksen kruunu.

Miten se sopii Sevillan-vierailuusi

Se on kiinni Arco de la Macarena -kaaressa ja vastapäätä Hospital de las Cinco Llagas -hospitaalia. Basilikaan pääsee ilmaiseksi; museoon on erillinen lippu, se on halpa ja käymisen arvoinen, jos kirjonta kiinnostaa sinua tai haluat ymmärtää veljeskuntailmiötä.

Luonteva kävely jatkuu sisäänpäin calle San Luis -katua pitkin: San Luis de los Franceses -kirkolle on kymmenen minuuttia, Plaza del Pumarejo -aukiolle viisitoista ja Alameda de Hércules -puistokadulle kaksikymmentä.

Ja varoitus päivämääristä: pitkäperjantain aamuyönä Macarena lähtee kulkueeseen, ja kaupunginosa muuttuu aivan toiseksi. Jos matkustat noina päivinä, älä edes ajattele suunnittelevasi mitään muuta sille yölle; ja jos matkustat mihin tahansa muuhun aikaan, muista, että basilika on suljettu jumalanpalvelusten aikana.

Usein kysytyt kysymykset

Kuka veisti Macarenan?

No tässä se hämmästyttävä asia: sitä ei tiedetä varmasti. Sevillan rakastetuin pyhäinkuva on virallisesti tekijätön. Monet asiantuntijat pitävät sitä Luisa Roldánin eli La Roldanan työnä; hän oli suuren Pedro Roldánin tytär ja yksi Espanjan barokin harvoista naiskuvanveistäjistä, ja hänestä tuli lopulta kuninkaan hovikuvanveistäjä. Se, että kasvot, jotka saavat puoli kaupunkia itkemään, ovat ehkä lähtöisin naisen käsistä keskellä 1600-lukua, liikuttaa minua joka kerta, kun kerron sen.

Onko totta, että sillä on kilpailija?

Hellä kilpailija, kyllä. Joen toisella puolella, Trianassa, on toinen Esperanzan Neitsyt, Esperanza de Triana, omine veljeskuntineen ja omistautuneine uskovineen. Kaksi Esperanzaa ovat kilpailleet Sevillan sydämestä vuosisatoja, ja kumpikin kaupunginosa vannoo, että sen oma on kaunein. Se on täkäläistä pientä nokittelua, enemmän leikkiä kuin riitaa, mutta jos sanot macarenalaiselle, että Trianan Esperanza on parempi... varaudu.

Onko se koskaan kruunattu?

On, ja se oli suuri päivä. Kanoninen kruunaus on suurin kunnia, jonka kirkko voi antaa pyhäinkuvalle, ja Macarena kruunattiin vuonna 1964 valtavassa seremoniassa, johon tuli koko Sevilla. Siitä lähtien sillä on ollut kultainen kruunu, joka sopii kuningattarelle. Kaupunginosalle se ei ole pelkkä veistos: se on sen kuningatar, isolla K:lla, ja sinä päivänä se tehtiin selväksi koko maailmalle.

Löydä Seville ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Seville

Calle Betis

Calle Pureza

Calle Sierpes

Calle Susona ja Susonan legenda

Callejón del Agua ja Calle Judería

Carmenin kappeli