Mallorcan suuri oopperatalo, jonka historiassa sekoittuvat ooppera, tuli ja taikausko: se avattiin vuonna 1857 ja paloi kokonaan seitsemän kuukautta myöhemmin, 11. ja 12. kesäkuuta 1858 välisenä yönä, Verdin Macbethin viidennen esityksen jälkeen. Teos, jota teatterissa pidetään epäonnea tuovana ja jota näyttelijät eivät edes mainitse nimeltä.
Tulipalo käsikirjoituksen mukaan
Se avattiin nimellä Teatre de la Princesa Isabella II:n kunniaksi. Valaistuksena olivat öljylamput, jotka olivat aikansa standardi ja samalla sen suurin riski: teatteripalot olivat koko Euroopan vitsaus 1800-luvulla juuri tuon avotulen, puun ja esirippujen yhdistelmän vuoksi.
Kipinä riitti. Rakennuksesta jäi jäljelle vain kivikuori, ja siihen asti tarina on arkinen. Mieleenpainuvan siitä tekee sattuma: teatteri paloi, kun siellä esitettiin Macbethia, oopperaa ja näytelmää, jota teatterimaailmassa pidetään kirottuna ja jota monet näyttelijät välttävät mainitsemasta salin sisällä.
Se rakennettiin uudelleen samoilla piirustuksilla ja saman koristelijan voimin, ja se avattiin vuonna 1860 täsmälleen samanlaisena. Vuonna 1868, Isabella II:n syrjäyttäneen La Gloriosa -vallankumouksen jälkeen, sen nimeksi tuli Teatro Principal, jota se kantaa yhä: espanjalaiset teatterit vaihtoivat nimeään samaan aikaan kuin hallinto vaihtui.
Sali ja teatteri, joka maksoi sairaalan kulut
Sali on italialaistyylinen: hevosenkengän muotoinen pohja ja useita kerroksia kullattuja aitioita, kaava, joka on hallinnut Euroopan oopperataloja 1700-luvulta lähtien, koska se optimoi samanaikaisesti sekä akustiikan että sosiaalisen näkyvyyden. Tänne tultiin myös katsomaan ja tulemaan nähdyksi.
Se on yhä saaren suuri esityspalatsi, ja joka kausi se on Mallorcan oopperan näyttämö, minkä lisäksi siellä nähdään teatteria, tanssia ja konsertteja. Se on niitä rakennuksia, joista ei ole tullut monumenttia, koska ne eivät koskaan lakanneet toimimasta.
On yksi tieto, joka kertoo paljon siitä, miten esityksiin suhtauduttiin 1800-luvun Espanjassa: Principal peri Palman vanhan Casa de les Comèdies -teatterin siteen, ja tuo teatteri kuului yleissairaalalle. Lipputulot menivät sairaiden hoitoon.
Toisin sanoen oopperaan meneminen oli kirjaimellisesti hyväntekeväisyyttä. Tuo malli – julkinen esitys hyväntekeväisyyden rahoittajana – oli yleinen useissa Espanjan kaupungeissa ja selittää, miksi monet historialliset teatterit olivat sairaaloiden tai veljeskuntien alaisia.
Älä ohita
Se paloi Macbethin aikana
Seitsemän kuukautta avajaisten jälkeen, vuonna 1858. Ooppera, jota teatterimaailma pitää kirottuna eikä mainitse nimeltä.
Rakennettiin uudelleen samanlaisena
Samat piirustukset, sama koristelija, uudelleen avattu vuonna 1860. Pystyyn jäi vain kivikuori.
Nimi vaihtui hallinnon mukana
Se oli Teatre de la Princesa Isabella II:n kunniaksi. Vuoden 1868 vallankumouksen jälkeen siitä tuli Teatro Principal.
Lipputulot maksoivat sairaalan
Se peri Casa de les Comèdies -teatterin siteen: tulot menivät yleissairaalalle.
Miten se sopii Palman-vierailuusi
Teatteri on Plaça Weyler -aukiolla: Gran Hotel on aivan vieressä ja Plaza del Mercado -aukio askeleen päässä. Sen vakavampi, pylväin koristeltu julkisivu on tietoisessa ristiriidassa naapurien juhlavan modernismin kanssa.
Sisätiloihin tutustutaan opastetuilla kierroksilla tiettyinä aikoina, ja se on ainoa tapa nähdä sali, jos et mene esitykseen. Tarkista ohjelmisto: esitykseen osuminen on aina parempi vaihtoehto.
Täältä noustaan La Rambla -katua pitkin kohti Plaza Mayor -aukiota tai laskeudutaan Bornille. Se on kätevä solmukohta modernistisen alueen ja vanhankaupungin välillä.
Usein kysytyt kysymykset
Tiesitkö, että tämä teatteri rahoitti sairaalaa?
Principal peri Palman vanhan Casa de les Comèdies -teatterin siteen, ja tuo teatteri kuului yleissairaalalle: lipputulot menivät sairaiden hoitoon. Oopperaan meneminen oli kirjaimellisesti hyväntekeväisyyttä.
