Katsottavaa ei ole julkisivu vaan se, mikä sen kruunaa: veistetty puinen räystäs, joka ulottuu lähes kolme metriä kadun ylle ja jossa päät, lehdet ja ihmishahmot kurkistavat alas ylösalaisin. Se on yksi mallorcalaisen renessanssin suurista räystäistä, ja kun sataa, ymmärrät, miksi se tehtiin tällaiseksi.
Puinen sateenvarjo
Mallorcalainen räystäs ei ole koriste vaan rakenteellinen ratkaisu. Sateelle altis huokoisesta hiekkakivestä tehty julkisivu rapautuu nopeasti, ja kolmen metrin uloke pitää sen kuivana. Se, että räystääseen on lisäksi veistetty kokonainen bestiaario, on se osa, joka näkyy; koon selittää tehtävä.
Hahmot ovat 1600-luvulta, ja ne muodostavat kokonaisen gallerian päitä, lehtiä, ihmisiä ja kasviaiheita, jotka kurkottavat tyhjän ylle. Nähdäksesi ne kunnolla sinun on siirryttävä Plaza de Cort -aukion toiseen laitaan, sillä rakennuksen juurelta katsottuina ne näkyvät lyhentyneinä.
Kaiken tämän kantava barokkirakennus kohosi 1600-luvun puolivälistä alkaen vanhan keskiaikaisen sairaalan, Sant Andreun sairaalan, paikalle, ja siitä lähtien siinä on toiminut kaupungin hallinto keskeytyksettä.
Kello, jolla on oma nimi, ja eteisen jättiläiset
Tornin kello on nimeltään En Figuera. Sillä on oma nimi kuin kenellä tahansa naapurilla, ja sukupolvien ajan se rytmitti Palman elämää: sen kellonlyönnit kertoivat, milloin tori avataan, milloin rukoillaan ja milloin palataan kotiin. Kaupungissa, jossa kenelläkään ei ollut omaa kelloa, julkinen kello oli infrastruktuuri, joka järjesti päivän.
Eteisessä säilytetään gegants, pahvista ja puusta tehdyt jättiläishahmot, jotka lähtevät juhlissa tanssimaan, sekä S'Àliga, Corpus Christi -kulkuetta johtava kotka, hyvin rakastettu hahmo, jonka perinne ulottuu keskiajalle.
Tuo vastakohta on hyvin palmalainen: vallan istuin säilyttää sisuksissaan juhlan jättiläisleluja. Kaupungin vakavin rakennus on myös sen virallisen karnevaalin varasto.
Julkisivua kiertää yhtenäinen kivipenkki, jolla on oma lempinimensä: es banc de s'oli, öljypenkki. Palmassa sanottiin, että siinä istuivat ne, joilla ei ollut mitään tekemistä, ja siitä syntyi mallorcalainen sanonta estar al banc de s'oli, eli olla ilman ammattia ja tekemistä.
Älä ohita
Räystäällä on tehtävä
Se ulottuu kolme metriä suojatakseen huokoisesta hiekkakivestä tehtyä julkisivua sateelta. Veistokset ovat sivuseikka.
Kello on nimeltään En Figuera
Sillä on oma nimi. Sen kellonlyönnit kertoivat, milloin tori avataan, milloin rukoillaan ja milloin palataan kotiin.
Jättiläiset asuvat täällä
Eteisessä säilytetään gegants-hahmot ja S'Àliga, Corpus Christi -kulkueen kotka. Valta ja juhla samassa rakennuksessa.
Es banc de s'oli
Julkisivun penkki antoi nimensä mallorcalaiselle sanonnalle: olla ilman ammattia ja tekemistä.
Miten se sopii Palman-vierailuusi
Rakennus hallitsee Plaza de Cort -aukiota vanhankaupungin keskellä, ja sen ohi kuljet väistämättä. Täältä kadut lähtevät kohti Santa Eulàlia -kirkkoa, kohti sisäpihojen reittiä ja kohti Paseo del Born -bulevardia.
Sisätiloihin pääsee rajoitettuina aikoina, ja käynti kannattaa, jos se osuu kohdalle: jättiläisten eteisen lisäksi näet juhlaportaikon ja valtuustosalin. Tarkista etukäteen, sillä pääsy riippuu kaupungin hallinnon toiminnasta.
Ja pidä mielessä räystäs. Sitä täällä katsotaan, ja nähdäksesi sen kunnolla sinun on ylitettävä aukio ja nostettava katse vastakkaiselta puolelta.
Usein kysytyt kysymykset
Tiesitkö, että julkisivun kivipenkillä on lempinimi?
Sitä kutsutaan nimellä es banc de s'oli, öljypenkki. Palmassa sanottiin, että siinä istuivat ne, joilla ei ollut mitään tekemistä, ja siitä syntyi mallorcalainen sanonta estar al banc de s'oli: olla ilman ammattia ja tointa. Julkinen penkki, josta tuli hellä haukkumasana.
