Real Casino de Murcia
Perustettu vuonna 1847, rakennuksen työt alkoivat vuonna 1853. Kansallinen muistomerkki vuodesta 1983 ja alueen vierailluin siviilirakennus. Neljäkymmentäviisi minuuttia.

Täällä ei koskaan pelattu rulettia. Jokainen jäsensukupolvi vuodesta 1847 lisäsi salin, joka oli edellistä näyttävämpi, ja tuloksena on matka 1800-luvun kaikkien muotien halki.
🎧 Reitillä Casino, Trapería ja Teatro RomeaSe on Murcian alueen vierailluin siviilirakennus ja yksi parhaista tavoista ymmärtää Espanjan 1800-lukua. Pylväiden, köynnöskoristeiden ja karyatidien koristaman julkisivun takana on puoli tusinaa salia, kukin eri tyyliin, ja ne rakensivat toisiaan seuranneet jäsensukupolvet kilpaillessaan koristeellisuudessa.
Seura perustettiin vuonna 1847, ja rakennuksen työt alkoivat vuonna 1853. Siitä lähtien jokainen jäsensukupolvi lisäsi siihen toinen toistaan näyttävämpiä saleja, ja juuri tämä kerryttävä prosessi selittää sen luonteen: siinä ei ole yhtä tyyliä vaan kokoelma peräkkäisiä kunnianhimoja.
Casinon malli porvarillisena klubina levisi 1800-luvulla kaikkialle Espanjaan: yksityinen tila, jossa ylempi keskiluokka luki sanomalehtiä, pelasi biljardia, teki kauppoja ja järjesti tanssiaisia. Harva on säilyttänyt kokonaisuuden yhtä täydellisenä ja yhtä hyvin hoidettuna kuin tämä.
Se julistettiin kansalliseksi historiallis-taiteelliseksi muistomerkiksi vuonna 1983, ja siitä lähtien siihen on voinut tutustua maksua vastaan, vaikka se on yhä toimiva seura jäsenineen.
Se on keskellä Trapería-katua, joka on ollut Murcian pääkatu vuoden 1266 valloituksesta lähtien, eikä sijainti ole sattumaa: seura halusi asettua kaupungin halutuimmalle kadulle.
Perustettu vuonna 1847, rakennuksen työt alkoivat vuonna 1853. Kansallinen muistomerkki vuodesta 1983 ja alueen vierailluin siviilirakennus. Neljäkymmentäviisi minuuttia.
Lataa sovellus ja löydä Murcia offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Casino, Trapería ja Teatro Romea paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Kuuluisin on Patio Árabe eli arabialainen patio, Alhambran innoittama, kipsikoristeineen, kaarineen ja lasikupoleineen, joka täyttää valolla tilan, joka on suunniteltu häikäisemään heti sisään astuessa. Se on 1800-luvun uusmudéjar-tyyliä kunnianhimoisimmillaan.
Biblioteca Inglesa eli englantilainen kirjasto on sen vastakohta: tummaa puuta, kattoon asti ulottuvia hyllyjä, noin kaksikymmentätuhatta nidettä ja lontoolaisen klubin tunnelma. Se on nurkka, jossa rakennus laskee äänensä.
Salón de Baile eli tanssisali kattokruunujensa alla on edustustila par excellence. Ja Tocador de Señoras eli naisten pukeutumishuone – maalattu katto, peilejä ja buduaarin tunnelma – tiivistää sen rakentaneen yhteiskunnan: naisille oma tila, hienostunut ja huolellisesti erotettu.
Kierroksen täydentävät Patio Pompeyano eli pompeijilainen patio, jossa on marmorisia joonialaisia pylväitä ja keskellä suihkulähde, sekä Salón de Billar eli biljardisali. Kun kuljet niiden läpi peräkkäin, teet alle tunnissa matkan 1800-luvun kaikkien sisustusmuotien halki.
Tuo viittausten sekoitus – arabialainen, englantilainen, pompeijilainen, versailles'lainen – ei ole epäjohdonmukaisuutta: se on juuri sitä, mitä 1800-lukulainen eklektismi tavoitteli, sillä se näki historialliset tyylit luettelona, josta valittiin kunkin salin käyttötarkoituksen mukaan.
Trapería on ollut vanhankaupungin selkäranka kaupungin kristillisestä perustamisesta vuonna 1266 lähtien. Nimi tulee sanasta traperos, joka tarkoitti kangas- ja tekstiilikauppiaita; he muodostivat yhdessä hopeaseppien kanssa ne kaksi basaaria, jotka periytyivät medinasta.
Murcia eli vuosisatoja silkistä: huertassa (kasteltu viljelytasanko) kasvatettiin silkkiäistoukkia, ja kaupunki oli yksi Espanjan suurista silkkikeskuksista. Siksi kangaskauppiaiden katu oli rikkain ja halutuin, ja siksi sen julkisivut ovat niin laadukkaita.
Vuosisatojen ajan se oli myös iltakävelyn näyttämö: täällä koko kaupunki kulki parhaimmissa vaatteissaan, liehitteli ja teki kauppoja. Nykyään se on kävelykatu ja säilyttää ylhäisen kadun ilmapiirin, kadun, joka tietää olevansa tärkeä.
Muutaman minuutin päässä on Teatro Romea -teatteri, joka avattiin vuonna 1862 kuningatar Isabella II:n istuessa aitiossa. Se rakennettiin dominikaaniluostarin puutarhaan, joka vapautui desamortizaciónissa eli kirkollisomaisuuden pakkolunastuksessa. Sen mukana kulkee tulilegenda: kerrotaan, että eräs munkki kirosi sen kolmella tulipalolla, ja se todella paloi useammin kuin kerran.
Murcian pääkatu vuodesta 1266, jolla kangaskauppiaat myivät tavaroitaan. Nosta katseesi näyteikkunoiden yläpuolelle.
Avattu vuonna 1862 kuningatar Isabella II:n läsnä ollessa. Vielä nykyäänkin jokaisesta esityksestä jätetään yksi lippu myymättä, jotta sali ei täyttyisi eikä munkin kirous toteutuisi.
Ei, eikä siellä koskaan pelattu rulettia. 1800-luvulla casino oli herrasmiesten yksityinen seura: klubi, jossa porvaristo luki lehtiä, teki kauppoja, pelasi biljardia ja järjesti tanssiaisia. Sanan käyttö on aivan toinen kuin nykyään, ja se kannattaa tietää ennen sisään menoa.
Seura perustettiin vuonna 1847, ja rakennuksen työt alkoivat vuonna 1853. Siitä lähtien jokainen jäsensukupolvi lisäsi toinen toistaan näyttävämpiä saleja, ja tämä kerryttävä prosessi selittää, miksi siinä ei ole yhtä tyyliä vaan kokoelma peräkkäisiä kunnianhimoja.
Kuuluisin on Alhambran innoittama, lasikupolinen Patio Árabe; Biblioteca Inglesa kahdellakymmenellätuhannella niteellään ja lontoolaisen klubin tunnelmallaan on sen täsmällinen vastakohta. Sen jälkeen Salón de Baile, Tocador de Señoras, Patio Pompeyano ja Salón de Billar.
Koska se on puhdasta 1800-lukulaista eklektismiä: 1800-luku näki historialliset tyylit luettelona, josta valittiin kunkin salin käyttötarkoituksen mukaan. Arabialaista häikäisemään sisäänkäynnissä, englantilaista kirjastoon, pompeijilaista patioon. Se ei ole epäjohdonmukaisuutta vaan menetelmä.
Sisäänpääsy on maksullinen mutta kohtuuhintainen, ja vierailu kestää noin neljäkymmentäviisi minuuttia. Seura toimii yhä, joten aukioloajat kannattaa tarkistaa, sillä joinakin päivinä pääsyä rajoitetaan jäsenten tilaisuuksien vuoksi.
Koska täällä oli traperosien eli kangas- ja tekstiilikauppiaiden puoteja. Yhdessä hopeaseppien Platería-kadun kanssa se muodosti ne kaksi basaaria, jotka periytyivät muslimien medinasta ja joista tuli kristityn kaupungin kaupallinen sydän vuoden 1266 valloituksen jälkeen.
Legendan mukaan dominikaaniluostarin munkki, jonka luostarin paikalla teatteri on, kirosi sen kolmella tulipalolla. Ja tulipaloja todella oli: Romea paloi 1800-luvulla useammin kuin kerran. Vielä nykyäänkin jokaisesta esityksestä jätetään yksi lippu myymättä, jotta teatteri ei koskaan täyttyisi eikä kirous toteutuisi.
Lataa Viavoy ja kävele Murcia offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



