Cuenca ja abstrakti taide: kaupunki, joka otti avantgarden omakseen
Miten kastilialaisesta maakuntapääkaupungista tuli espanjalaisen abstraktin taiteen keskus, ja mitkä museot kannattaa nähdä rotkon reunalla riippuvan lisäksi.
Se on yksi espanjalaisen 1900-luvun taiteen epätodennäköisimmistä tarinoista: kuusikymmentäluvulla joukko abstrakteja taidemaalareita – silloisen hallinnon karsastamia ja ilman markkinoita – alkoi asettua Cuencaan, pieneen maakuntakaupunkiin kolmen tunnin päähän Madridista. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin kaupungissa on enemmän nykytaiteen neliömetrejä asukasta kohden kuin lähes missään muualla Espanjassa.
Espanjalaisen abstraktin taiteen museon ripustus, jonka taiteilijat itse suunnittelivat vuonna 1966, muutti tavan, jolla Espanjassa rakennettiin näyttelyitä. Mittapuun asetti maakuntapääkaupunki.
Miten avantgarde päätyi maakuntakaupunkiin
Viisikymmentä- ja kuusikymmentäluvun Espanjassa abstrakti taide oli hankala asema: se ei sopinut viralliseen makuun, eikä sillä ollut tarpeeksi markkinoita, jotta siitä olisi voinut elää. El Paso -ryhmän maalarit ja heidän aikalaisensa tekivät työtä Madridissa vaikeissa oloissa ja etsivät halpoja paikkoja ateljeelle.
Cuenca tarjosi puoliksi hylättyjä vanhoja taloja autioituneessa historiallisessa keskustassa, hiljaisuutta, poikkeuksellisen maiseman ja maakuntahinnat. Cuencalainen Gustavo Torner oli yhdyslenkki; vähitellen muitakin saapui, ja kaupungista tuli kokonaisen sukupolven kohtaamispaikka.
Ratkaisevan askeleen otti Fernando Zóbel, Filippiineillä syntynyt taidemaalari, joka oli vuosia ostanut ystäviensä teoksia ja tarvitsi paikan, johon koota ne. Vuonna 1966 hän avasi Espanjalaisen abstraktin taiteen museon Riippuviin taloihin (Casas Colgadas), ja se muutti kaiken mittakaavan.
Chillida, Tàpies, Millares, Saura, Torner, Rueda, Sempere, Oteiza ja Zóbel itse, ripustettuina keskiaikaisiin taloihin, jotka riippuvat jyrkänteen yllä. Sisäänpääsy on ollut ilmainen siitä lähtien, kun Zóbel lahjoitti museon Fundación Juan March -säätiölle vuonna 1980.
Rakennus on puolet perustelusta. Abstraktin maalaustaiteen katsominen 1400-luvun taloissa, jotka kurkottavat neljänkymmenen metrin tyhjyyden ylle ja joiden ikkunat avautuvat rotkoon, on kokemus, jota yksikään suurkaupungin museo ei voi jäljitellä.
Museossa todella vaikutusvaltaista ei ollut kokoelma vaan se, miten se ripustettiin. Taiteilijat itse – ennen kaikkea Torner ja Gerardo Rueda yhdessä Zóbelin kanssa – suunnittelivat salit leikitellen luonnonvalolla, palkkien vanhalla puulla, seinien valkoisuudella ja rotkoon avautuvilla ikkunoilla.
Aikansa varastomaisen museon sijaan, jossa teokset oli asetettu riviin ja nimikyltit olivat ainoa periaate, täällä jokainen sali ajateltiin tilaksi, jolla on oma rytminsä: vähän teoksia, paljon ilmaa, ja rakennus osana ripustusta sen sijaan, että se vain sisältäisi sen.
Tulos oli vuoden 1966 Espanjassa niin uusi, että siitä tuli heti esikuva. Suuren osan seuraavien vuosikymmenten espanjalaisesta museosuunnittelusta selittää katse Cuencaan, mikä on varsin poikkeuksellista pienelle museolle maakuntapääkaupungissa.
Eikä kaupunki jäänyt siihen. Alkusysäys synnytti verkoston, joka toimii yhä, ja kokoelmia, säätiöitä ja näyttelytiloja on enemmän kuin kaupungin koolle kuuluisi.
Kaupungin toinen suuri kokoelma, luostarissa vanhankaupungin yläosassa: nykytaidetta, löytöesineitä ja hyvin merkittävä grafiikkakokoelma. Vähemmän tunnettu kuin Espanjalaisen abstraktin taiteen museo, ja jonotkin ovat paljon lyhyempiä.
Espanjalaisen abstraktin taiteen museon lisäksi kaupungissa on Fundación Antonio Pérez -säätiö, joka toimii entisessä luostarissa vanhankaupungin yläosassa ja jolla on hyvin vahva nykytaiteen, löytöesineiden ja grafiikan kokoelma. Siellä on yleensä paljon väljempää, ja se ansaitsee saman huomion.
Lisäksi on Espacio Torner -näyttelytila San Pablo -kirkossa Puente de San Pablo -sillan toisella puolella, omistettu Gustavo Tornerin työlle, sekä Museo de las Ciencias -tiedemuseo, joka ei ole taidetta mutta toimii hyvin ja on paras valinta, jos matkustat lasten kanssa.
Kontrasti vanhaan on osa viehätystä. Katedraalissa on 1900-luvun abstrakteja lasimaalauksia, jotka tilattiin kaupunkiin sidoksissa olleilta nykytaiteilijoilta, ja varhaisgotiikka ei-esittävien lasimaalausten valaisemana on kokemus, jota mikään muu Espanjan katedraali ei tarjoa.
Siinä on pohjimmiltaan Cuencan perustelu: se ei ole keskiaikainen kaupunki, jonka sisällä on moderni museo, vaan paikka, jossa vanha ja nykyaikainen ovat eläneet luontevasti rinnakkain kuusikymmentä vuotta.
Suuri osa sen lasimaalauksista on abstrakteja ja 1900-luvulta, kaupunkiin sidoksissa olleiden nykytaiteilijoiden töitä. Anglonormannivaikutteista varhaisgotiikkaa ei-esittävien lasimaalausten valaisemana: missään muussa Espanjan katedraalissa ei tapahdu mitään vastaavaa.
Koska viisikymmentä- ja kuusikymmentäluvulla joukko espanjalaisia abstrakteja maalareita, joilla ei ollut markkinoita eikä virallista tukea, etsi halpoja paikkoja ateljeelle ja löysi täältä puoliksi hylättyjä taloja autioituneessa historiallisessa keskustassa, hiljaisuutta ja poikkeuksellisen maiseman. Cuencalainen Gustavo Torner oli yhdyslenkki, ja siitä syntyi kaikki muu.
Kuka oli Fernando Zóbel?
Filippiineillä syntynyt espanjalaissukuinen taidemaalari, joka oli vuosia ostanut sukupolvensa espanjalaisten abstraktien maalareiden teoksia ja tarvitsi paikan, johon koota ne ja jossa asettaa ne yleisön nähtäville. Vuonna 1966 hän avasi Espanjalaisen abstraktin taiteen museon Riippuviin taloihin, ja vuonna 1980 hän lahjoitti sen Fundación Juan March -säätiölle turvatakseen sen jatkuvuuden.
Mikä museon ripustuksessa on erityistä?
Sen suunnittelivat taiteilijat itse, ja he leikittelivät luonnonvalolla, palkkien vanhalla puulla, seinien valkoisuudella ja rotkoon avautuvilla ikkunoilla. Aikansa varastomaisen museon sijaan täällä jokainen sali ajateltiin tilaksi, jolla on oma rytminsä: vähän teoksia ja paljon ilmaa. Siitä tuli heti esikuva koko espanjalaiselle museosuunnittelulle.
Mitä muita taidemuseoita Cuencassa on?
Fundación Antonio Pérez entisessä luostarissa vanhankaupungin yläosassa, ja siellä on nykytaidetta, löytöesineitä ja grafiikkaa; sekä Espacio Torner San Pablo -kirkossa, omistettu Gustavo Tornerille. Kummassakin on paljon vähemmän väkeä kuin Espanjalaisen abstraktin taiteen museossa, ja ne ansaitsevat saman huomion.
Onko Espanjalaisen abstraktin taiteen museoon vapaa pääsy?
On, sisäänpääsy on ollut ilmainen siitä lähtien, kun Zóbel lahjoitti museon Fundación Juan March -säätiölle vuonna 1980. Se on lisäksi ainoa tapa päästä Riippuvien talojen sisälle ja kurkistaa niiden ikkunoista jyrkänteen yli, joten se kannattaa kahdesti. Viikoittainen sulkemispäivä kannattaa tarkistaa ennen lähtöä.
Ovatko katedraalin lasimaalaukset vanhoja?
Suuri osa ei ole: ne ovat 1900-luvulta ja abstrakteja, ja ne tilattiin kaupunkiin sidoksissa olleilta nykytaiteilijoilta. Anglonormannivaikutteinen varhaisgoottilainen sisätila ei-esittävien lasimaalausten valaisemana on kokemus, jota mikään muu Espanjan katedraali ei tarjoa, ja se tiivistää hyvin Cuencan luonteen.
Käytännön tietoa
EhdotonEspanjalaisen abstraktin taiteen museo Riippuvissa taloissa. Vapaa pääsy.
ToinenFundación Antonio Pérez luostarissa vanhankaupungin yläosassa. Paljon vähemmän väkeä.
LisäksiEspacio Torner San Pablo -kirkossa ja Museo de las Ciencias -tiedemuseo, jos matkustat lasten kanssa.
BonusKatedraalin abstraktit lasimaalaukset, 1900-luvulta ja ei-esittäviä.
AikaReilu tunti abstraktin taiteen museoon; toinen tunti Fundación Antonio Pérez -säätiöön.
SulkemispäivätTarkista kunkin viikoittainen sulkemispäivä ennen kuin suunnittelet päiväsi.
Kartalla
🎧 Viavoyn kanssa
Kävele Cuenca ja kuuntele omaan tahtiin
Lataa Viavoy ja kävele Cuenca offline-tilassa, milloin haluat.
alk, 3,99 €· kertamaksu
City Pass · 9,99 €3 päivää, kaikki kierrokset: Cuenca