Fontanilla-ranta
Yli kilometri hiekkaa ja rivissä chiringuitoja kymmenen minuutin kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Täällä useimmat marbellalaiset syövät espetonsa sen kummemmin miettimättä.

Ruokovartaaseen pujotettuja sardiineja, jotka paahdetaan hiekalla täytetyn veneen sisällä, ajoblancoa viinirypäleiden kanssa ja kalastajien gazpachueloa. Tämän rannikon keittiö on paljon turismia vanhempi.
🎧 Reitillä Avenida del Mar, Alameda ja rantakatuMarbella tunnetaan kalliina, ja tietyillä kaduilla se sitä onkin. Mutta Puerto Banúsin pöytäliinojen alla on málagalainen kalastajien keittiö, jolla on omat sääntönsä ja hyvin selvä kausi ja joka maistuu yhtä hyvältä hiekalla seisovassa chiringuitossa (rantabaarissa) kuin näköalaravintolassa. Tämä opas kertoo siitä: mitä tilata, milloin ja missä.
Se on tämän rannikon lippulaivaruoka, eikä sen tekniikka ole muuttunut puoleentoista vuosisataan. Kuusi sardiinia pujotetaan ruokovartaaseen – espetoon – ja paahdetaan kyljellään puutulella vanhan, hiekalla täytetyn veneen sisällä, jotta hiillos ei polta runkoa.
Ruoka syntyi Málagan kalastajakortteleissa 1800-luvulla, ja paikallisen legendan mukaan se tuli suosituksi, kun Alfonso XII maistoi sardiineja El Palossa. Oli se totta tai ei, varmaa on, että tekniikka on kalastajien ja rannan: se tehtiin sillä, mitä oli käsillä.
Kausisääntö yllättää vierailijan eniten. Sardiinia syödään toukokuusta elokuuhun, kuukausina, joiden espanjankielisessä nimessä ei ole r-kirjainta, koska silloin siihen on kertynyt eniten rasvaa ja tulos on verrattomasti parempi. Muina kuukausina sitä tarjoillaan samalla tavalla, mutta kuka tahansa marbellalainen sanoo sinulle, ettei se ole sama asia.
Ja se syödään käsin, ilman aterimia: sardiinista otetaan kiinni päästä ja pyrstöstä, selkä haukataan ja ruoto jätetään. Jos yrität haarukalla, paljastut sekunnissa.
Yli kilometri hiekkaa ja rivissä chiringuitoja kymmenen minuutin kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Täällä useimmat marbellalaiset syövät espetonsa sen kummemmin miettimättä.
Lataa sovellus ja löydä Marbella offline-tilassa, milloin haluat. Kävele reitti Avenida del Mar, Alameda ja rantakatu paikallinen opas korvassasi.
Lue lisää Viavoysta →Pescaíto frito eli friteerattu kala on toinen tukipilari: boquerones eli sardellit, mullot, chanquetes-pikkukalat silloin kun niitä on, kalmarit ja puntillitas-minimustekalat, jotka käännetään kikhernejauhoissa ja paistetaan erittäin kuumassa ja erittäin puhtaassa öljyssä. Tärkeintä on, että kala on ulkoa kuiva ja sisältä mehevä, ja siihen pystyy vain se, joka friteeraa koko päivän.
Etikkaan marinoidut sardellit ovat paikallinen alkupala par excellence, ja ne kannattaa erottaa friteeratuista: sama kala, kaksi täysin eri ruokaa. Málagassa etikassa valkoiset ja friteeratut victorianos ovat melkein kaksi eri kulttuuria.
Ajoblanco on kylmä keitto, jota tuskin kukaan tilaa ja joka tiivistää koko maakunnan: mantelia, leipää, valkosipulia, öljyä ja etikkaa, ja päällä muskatelliviinirypäleitä. Se on gazpachoa vanhempi – siinä ei ole tomaattia, koska tomaatti tuli Amerikasta –, ja kesällä se on luultavasti parasta, mitä täällä voi syödä.
Gazpachuelo taas on talven ja kalastajien ruoka: liemi, johon on emulgoitu majoneesia, sekä perunaa ja kalaa. Se syntyi tähteistä tehtynä ruokana siitä vähästä, mitä oli, ja nykyään sitä on vakavasti otettavien ravintoloiden listoilla.
Juotavaksi Málagan viinit: muskatelli ja Pedro Ximénez, makeita ja pitkän historian viinejä, jotka tarjoillaan pienestä lasista. Ja sangria ei ole täältä: jos haluat tehdä kuin paikalliset, pyydä makeaa viiniä tai oikein kylmää olutta.
Vanhassakaupungissa Plaza de los Naranjos -aukion ympärillä hinta-laatusuhde huononee juuri aukiolla ja paranee heti, kun menet kaksi katua sisemmäs. Se on lähes kaikkien Espanjan monumentaalisten aukioiden sääntö, ja täällä se pitää tarkalleen paikkansa.
Rannalla Fontanilla-rannan ja rantabulevardin chiringuitot ovat espeton ja friteeratun kalan valtakuntaa, ja hinnat ovat kohtuulliset, jos vältät turistisimman ensimmäisen rivin. Syöminen jalat melkein hiekassa on osa ruokaa.
Puerto Banúsissa hinnat pelaavat eri sarjassa, ja maksat pitkälti paikasta. Siellä kannattaa ottaa jotain juotavaa, jotta näet Muelle de Honor -laiturin terassilta, mutta jos budjetilla on väliä, syö ennen tai jälkeen jossain muualla.
Marbellan yleinen nikseli on siirtyä pois veden ääreltä. Sata metriä sisämaahan päin, keskustan kaduilla, joilla täällä työskentelevät syövät, ruokalista on sama ja lasku pienenee huomattavasti.
Terasseja pomeranssipuiden alla vuoden 1485 renessanssiaukiolla. Ihana paikka juoda jotain iltapäivän päätteeksi; jos haluat syödä hyvin ja edullisesti, mene mieluummin kaksi katua sisemmäs.
Terasseja huvijahtien edessä, hinnat sen mukaiset. Maksat paikasta, et keittiöstä, ja kertakokemuksena se on ihan hyvä; jokapäiväiseen syömiseen ei.
Kuusi sardiinia, jotka pujotetaan bambuvartaaseen ja paahdetaan kyljellään puutulella vanhan, hiekalla täytetyn veneen sisällä, jotta hiillos ei polta runkoa. Ruoka syntyi Málagan kalastajakortteleissa 1800-luvulla, ja sitä tehdään yhä täsmälleen samalla tavalla chiringuitoissa koko Costa del Solilla.
Toukokuusta elokuuhun, kuukausina, joiden espanjankielisessä nimessä ei ole r-kirjainta. Se on paikallinen sääntö, ja sillä on todellinen perusta: noina kuukausina sardiiniin on kertynyt enemmän rasvaa ja tulos on paljon parempi. Kauden ulkopuolellakin sitä tarjoillaan, mutta kuka tahansa marbellalainen sanoo sinulle, ettei se ole sama asia.
Ei. Sardiinista otetaan kiinni päästä ja pyrstöstä, selkä haukataan ja ruoto jätetään. Veitsen ja haarukan käyttö on ele, joka paljastaa muualta tulleen nopeimmin tämän rannikon chiringuitossa.
Málagalainen kylmä keitto, jossa on mantelia, leipää, valkosipulia, oliiviöljyä ja etikkaa ja jonka päällä tarjoillaan muskatelliviinirypäleitä. Se on gazpachoa vanhempi, koska siinä ei ole tomaattia: tomaatti tuli Amerikasta paljon myöhemmin. Kesällä se on luultavasti parasta, mitä maakunnassa voi syödä.
Riippuu paljon paikasta. Puerto Banús ja rannan ensimmäinen rivi pelaavat eri hintasarjassa, mutta sata metriä sisämaahan päin, keskustan kaduilla, joilla täällä työskentelevät syövät, ruokalista on käytännössä sama ja lasku pienenee selvästi. Yleinen nikseli on siirtyä pois veden ääreltä.
Málagan makeita viinejä – muskatellia ja Pedro Ximéneziä –, jotka tarjoillaan pienestä lasista ja joiden takana on vuosisatojen kauppahistoria. Ja oikein kylmää olutta friteeratun kalan kanssa. Sangria ei ole paikallinen juoma: se on turisteille suunniteltu tuote.
Lataa Viavoy ja kävele Marbella offline-tilassa, milloin haluat.

Jatka lukemista



