Näkemäsi on palanen jättiläisestä, jota ei koskaan ollut. 1500-luvun lopulla Valladolid, joka oli ollut hovin tavanomainen olinpaikka, halusi kristikunnan suurimman katedraalin. Sen suunnitteli Juan de Herrera, El Escorialin arkkitehti. Ja nykyään siitä on rakennettu tuskin neljäkymmentä prosenttia.
Kesken jäänyt katedraali
Noin vuonna 1582 Herrera piirsi valtavan, linjoiltaan pelkistetyn kirkon siinä riisutussa tyylissä, jota kutsutaan herreriaaniseksi ja joka määritti Espanjan virallista arkkitehtuuria vuosikymmenten ajan. Filip II korotti sen katedraaliksi vuonna 1595.
Mutta vuonna 1606 hovi lähti lopullisesti Madridiin, rahat haihtuivat ja työ pysähtyi. Se, mitä on olemassa, on murto-osa suunnitelmasta, ja siksi Valladolidin katedraali antaa aina vaikutelman keskeytetystä rakennuksesta.
Filip II paneutui tähän kaupunkiin yksinkertaisesta syystä: hän syntyi täällä vuonna 1527, Pimentel-palatsissa. Vaikka hän myöhemmin vei pääkaupungin Madridiin ja vietti puolet elämästään El Escorialissa, hän halusi jättää synnyinkaupunkiinsa arvoisensa jäljen.
Ylempänä näkyvän koristeellisemman julkisivun lisäsi 1700-luvulla Alberto Churriguera, joka kuului niin vaikutusvaltaiseen arkkitehtisukuun, että sen nimi annettiin kokonaiselle tyylille: churrigueresco-tyyli, Espanjan barokin koristeellisin muoto.
Torni, joka romahti
Tarinassa on toinenkin onnettomuus: Herreran suunnittelema alkuperäinen torni romahti rytisten vuonna 1841. Nykyinen on myöhempi jälleenrakennus 1800-luvun lopulta eteenpäin, ja siksi se riitelee muun rakennuksen kanssa.
Sisällä odottavat Herreran kolme laivaa suuren holvinsa alla, pääalttaritaulu, jonka teki Juan de Juni – yksi Espanjan renessanssin suurista kuvanveistäjistä –, sekä kuori kuorituoleineen ja urkuineen.
Kokonaisuuteen liittyvässä vanhassa goottilaisessa kollegiaattikirkossa on katedraalin museo, jossa on hautakappeleita ja, hyvin paljastavasti, pienoismalli unelmoidusta katedraalista: ainoa tapa saada käsitys siitä, millainen mittakaava sillä olisi ollut.
Ja voit kiivetä torniin ja astua näköalatasanteelle, koko kaupunki jalkojesi juuressa. Se on yksi Valladolidin parhaista näkymistä.
Älä ohita
Sen suunnitteli Juan de Herrera
El Escorialin arkkitehti, noin vuonna 1582, kristikunnan suurimmaksi kirkoksi.
Valmiina on neljäkymmentä prosenttia
Vuonna 1606 hovi lähti lopullisesti Madridiin, rahat haihtuivat ja työ pysähtyi.
Torni romahti vuonna 1841
Herreran alkuperäinen. Nykyinen on myöhempi jälleenrakennus, ja se riitelee muun kanssa.
Filip II syntyi tässä kaupungissa
Vuonna 1527, ja siksi hän halusi jättää sille arvoisensa jäljen. Myöhemmin hän vei pääkaupungin Madridiin.
Miten se sopii Valladolidin-vierailuusi
Se on viiden minuutin päässä Plaza Mayorilta, yliopiston ja Santa María la Antigua -kirkon vieressä.
Vierailu kestää museon ja tornin kanssa reilun tunnin. Pääsymaksu on kohtuullinen; tarkista aukioloajat, jotka mukautuvat jumalanpalveluksiin.
Se kannattaa nähdä yhdessä San Pablo -kirkon kanssa, joka tekee suuremman vaikutuksen kuin katedraali juuri siksi, että se saatiin valmiiksi, ja komeasti.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä tornille tapahtui?
Tragedia, sellainen joka jättää jälkensä kaupunkiin. Alkuperäinen torni, jonka Herrera oli suunnitellut, romahti rytinällä vuonna 1841, ja sortuminen jätti Valladolidin syvästi järkyttyneeksi. Se, jonka näet nykyään, on myöhempi jälleenrakennus, 1800-luvun lopulta eteenpäin, ja siksi se riitelee hieman muun rakennuksen kanssa. Sen huipulla on suuri Jeesuksen pyhän sydämen kuva, joka asetettiin paikalleen viime vuosisadan kaksikymmentäluvulla ja joka vartioi kaupunkia kaikkein korkeimmalta.
Keitä olivat nuo julkisivun Churriguerat?
Arkkitehtien ja alttaritaulujen tekijöiden suku, joka oli niin vaikutusvaltainen, että sen nimi annettiin kokonaiselle tyylille: churrigueresco-tyyli, se viimeistä nurkkaa myöten koristeltu espanjalaisen barokin muoto kierteisine pylväineen ja kivisine lehvästöineen. Alberto, joka työskenteli täällä, oli suvun hillityimpiä; hänen käsialaansa on myös Salamancan kaunis Plaza Mayor. Herreran ankaran paljauden päälle eräs Churriguera tuli lisäämään pienen ripauksen juhlaa. Kaksi maailmaa yhdessä julkisivussa.
Miksi Filip II paneutui tähän kaupunkiin niin paljon?
Koska se oli hänen kehtonsa, ei enempää eikä vähempää. Filip II syntyi täällä Valladolidissa vuonna 1527, keskustan palatsissa, joka on yhä säilynyt. Vaikka hän myöhemmin vei pääkaupungin Madridiin ja vietti puolet elämästään El Escorialissa, tämä oli kaupunki, jossa hän syntyi, ja hän halusi jättää sille arvoisensa jäljen: suurimman kuviteltavissa olevan katedraalin. Kohtalo teki hänelle kepposen ja unelma jäi puolitiehen, mutta ele kertoo paljon kuninkaan kiintymyksestä paikkaan, jossa hän avasi silmänsä.
