Yksi koko Espanjan hämmästyttävimmistä julkisivuista: kivimuuri, joka näyttää kirjotulta, veistettyä pitsiä, jossa ei ole jäljellä ainuttakaan sileää kohtaa. Se on Colegio de San Gregorio -kollegion portaali, isabelliinisen gotiikan mestariteos, ja nykyään rakennuksessa toimii Museo Nacional de Escultura, Espanjan kansallinen veistosmuseo.
Kivipitsiä ilman varmaa tekijää
Sen rakennutti vuosien 1487 ja 1496 välillä veli Alonso de Burgos, Isabella Katolisen rippi-isä, perustaakseen dominikaaniteologien kollegion ja samalla jättääkseen muistomerkin katolisten hallitsijoiden kunniaksi.
Katso kadulta veistettyä puuta ja sitä reunustavia villi-ihmisiä: karvaisia miehiä nuijat käsissään, outoa ja kiehtovaa keskiaikaista kuvastoa, joka edusti villiä ja kesyttämätöntä aikakauden hovin mielikuvituksessa.
Ja tässä on arvoitus: emme tiedä varmasti, kuka sen suunnitteli. Allekirjoitettua paperia ei ole. Asiantuntijat kiistelevät asiasta: monet viittaavat Gil de Siloéhen, neroon, joka veisti Burgosin Cartuja de Miraflores -luostarin alabasterihaudat; toiset puhuvat Simón de Coloniasta.
Isabelliininen eli espanjalais-flaamilainen gotiikka on juuri tätä: äärimmäisen tiheää koristelua, heraldiikkaa kaikkialla ja veistotekniikkaa, joka hipoo mahdotonta. Se oli katolisten hallitsijoiden hallituskauden virallinen tyyli.
Museo Nacional de Escultura
Sisältä rakennus on yhtä häikäisevä kuin portaali: Patio de los Estudios -sisäpiha, suuri sisäpiha, kappeli ja portaikko kasettikattoineen. Ja sitten kokoelma.
Siellä ovat Alonso Berrugueten San Benito -alttaritaulu, Juan de Junin järkyttävä Kristuksen hautaanpano ja Gregorio Fernándezin makaava Kristus. Ne ovat maalatun puuveistoksen kolme huippua Espanjassa.
Sille, että kansallinen veistosmuseo on täällä eikä Madridissa, on selitys: kulta-aikana tämä kaupunki oli maalatun puuveistoksen pääkaupunki, ja suuret mestarit työskentelivät verstaissaan Valladolidissa.
Ja tässä rakennuksessa tapahtui jotain valtavaa: vuosien 1550 ja 1551 välillä täällä käytiin Valladolidin väittely. Toisella puolella veli Bartolomé de las Casas, joka puolusti sitä, että Amerikan alkuperäisasukkaat olivat vapaita ihmisiä, joilla oli oikeuksia; toisella Ginés de Sepúlveda. Se oli yksi historian ensimmäisistä ihmisoikeuksia koskevista väittelyistä.
Älä ohita
Muuri, joka näyttää kirjotulta
Isabelliinista gotiikkaa vuosilta 1487-1496, Isabella Katolisen rippi-isän rakennuttama.
Kukaan ei tiedä, kuka sen suunnitteli
Allekirjoitettua paperia ei ole. Ehdolla ovat Gil de Siloé ja Simón de Colonia.
Siellä on Museo Nacional de Escultura
Berruguete, Juan de Juni ja Gregorio Fernández: espanjalaisen puunveiston kolme huippua.
Täällä väiteltiin Amerikasta
Valladolidin väittely 1550-1551, Bartolomé de las Casasin ja Ginés de Sepúlvedan välillä.
Miten se sopii Valladolidin-vierailuusi
Se on palatsien korttelissa San Pablo -kirkon ja San Pablo -aukion vieressä, kymmenen minuutin päässä Plaza Mayorilta.
Vierailu kestää reilut kaksi tuntia. Pääsymaksu on kohtuullinen, ja on myös ilmaisia päiviä: tarkista aukioloajat.
Museo ulottuu lisäksi Villena-palatsiin, jossa on napolilainen seimiasetelma, ja Casa del Sol -taloon, jossa on kipsivalosten kokoelma.
Usein kysytyt kysymykset
Onko totta, että täällä väiteltiin Amerikan intiaaneista?
Totta, ja se oli yksi historian tärkeimmistä väittelyistä. Vuosina tuhatviisisataaviisikymmentä ja tuhatviisisataaviisikymmentäyksi täällä kokoontui niin sanottu Valladolidin väittely. Toisella puolella veli Bartolomé de las Casas, joka puolusti kynsin hampain sitä, että Amerikan alkuperäisasukkaat olivat vapaita ihmisiä, joilla oli sielu ja oikeudet; toisella Ginés de Sepúlveda, joka oikeutti valloituksen. Se oli ensimmäisiä kertoja, kun imperiumi pysähtyi keskustelemaan siitä, oliko sillä oikeus tekemäänsä.
Kuka suunnitteli tämän hullun julkisivun?
No, vaikka se yllättäisi sinut, emme tiedä sitä varmasti, ja se kuuluu sen mysteeriin. Ei ole allekirjoitettua paperia, joka selvittäisi asian. Asiantuntijat kiistelevät siitä: monet viittaavat Gil de Siloéhen, neroon, joka veisti Burgosin Cartuja de Miraflores -luostarin alabasterihaudat; toiset puhuvat Simón de Coloniasta tai Juan Guasista. Tällainen ihme, emmekä voi edes nimetä taiteilijaa varmasti. Jätän sen mielikuvituksesi varaan.
Miksi suuri veistosmuseo on täällä eikä Madridissa?
Koska Valladolid on ansainnut sen. Kulta-ajalla tämä kaupunki oli maalatun puuveistoksen pääkaupunki: täällä tuon taiteen suurilla mestareilla oli työpajansa, ja täällä he loivat järisyttävimmät teoksensa. Kansallisen veistoskokoelman kokoaminen juuri kaupunkiin, jossa tuo veistämisen tapa syntyi, oli täysin järkevää. Ja mikä olisikaan parempi rasia kuin tämä, eikö sinustakin?
