Koko tämä punaisten julkisivujen ja loputtomien pylväskäytävien harmonia syntyi tragediasta. Yöllä 21. syyskuuta 1561 tulipalo nielaisi Valladolidin keskustan: yli neljäsataaneljäkymmentä taloa paloi, ja kolmen päivän ajan kaupunki oli yhtä ainoaa kokkoa.
Puinen kaupunki
Sen ajan Valladolid oli suurelta osin puuta ja ristikkorakennetta: tiiviisti toisissaan kiinni olevia taloja, palkkeja ja ulokkeita, jotka melkein koskettivat toisiaan äärimmäisen kapeiden katujen yli. Se syttyi kuin soihtu, ja tuli hyppi katolta katolle kenenkään pystymättä pysäyttämään sitä.
Siksi jälleenrakennuksessa otettiin käyttöön uudet periaatteet: leveämmät kadut, säädellyt korkeudet ja vähemmän tulenarat materiaalit. Tulipalo oli katastrofi ja samalla sysäys Espanjan ensimmäiseen suureen nykyaikaiseen kaupunkisuunnitteluhankkeeseen.
Hovi oli asettunut Madridiin muutamaa kuukautta aiemmin, mutta Filip II – joka oli syntynyt tässä kaupungissa, Pimentel-palatsissa – ei tyytynyt rakentamaan uudelleen miten sattuu.
Hän antoi hankkeen Francisco de Salamancan käsiin ja pystytti vuodesta 1562 alkaen jotain, mitä Euroopassa ei ollut: suljetun, säännöllisen, kokonaan pylväskäytävien ympäröimän aukion, joka suunniteltiin yhtenä kaupunkisuunnittelun kokonaisuutena.
Ja kaksi vuotta aiemmin jotain pahempaa
Plaza Mayorin järjestelmällisen rauhan alla sykkii paljon kovempi muisto. Kaksi vuotta ennen tulipaloa, vuonna 1559, tällä aukiolla pidettiin Espanjan inkvisition kuuluisimmat autodafeet.
Ne kohdistuivat ryhmään valladolidilaisia protestantteja, joita johti tohtori Cazalla, entinen hovisaarnaaja. Heidät tuomittiin ja teloitettiin väkijoukon edessä kuninkaallisen perheen seuratessa parvekkeilta.
Nuo Valladolidin ja Sevillan autodafeet merkitsivät hetkeä, jolloin monarkia päätti kitkeä juuriaan myöten kaikki protestanttisuuden versot Espanjassa. Ne olivat yhtä lailla poliittinen kuin uskonnollinen viesti.
Tällä samalla maalla pidettiin toki markkinoita ja juhlia, mutta myös härkätaisteluja, kuninkaiden julistuksia ja julkisia teloituksia, ja väki tungeksi parvekkeilla kuin olisi seurannut näytöstä. Tämä kiveys on nähnyt melkein kaiken.
Älä ohita
Yö 21. syyskuuta 1561
Yli 440 taloa paloi, ja kaupunki oli kokkona kolmen päivän ajan.
Se paloi niin nopeasti puun takia
Tiiviisti rakennettuja taloja, palkkeja ja ulokkeita, jotka melkein koskettivat toisiaan kadun yli.
Filip II teki jotain uutta
Hän tilasi Francisco de Salamancalta suljetun ja säännöllisen aukion, jollaista Euroopassa ei siihen asti ollut.
Ja kaksi vuotta aiemmin autodafeet
Vuonna 1559 tohtori Cazallan protestantteja vastaan, kuninkaallinen perhe parvekkeilla.
Miten se sopii Valladolidin-vierailuusi
Näyttämönä on Plaza Mayor, aivan kaupungin keskipisteessä. Sen näkee jo pysähdyspaikalta, ja aukio kannattaa kiertää kokonaan, jotta näet kokonaisuuden säännöllisyyden.
Pysähdys on viidestätoista kahteenkymmeneen minuuttia, jonka aikana luet aukiota tämän avaimen avulla. Pääsy on vapaa mihin aikaan tahansa.
Täältä lähtee kaikki: katedraali, Val-kauppahalli ja tapasalue, ja toiseen suuntaan San Pablo -kirkko ja palatsien kortteli.
Usein kysytyt kysymykset
Tapahtuiko täällä jotain vielä pahempaa kuin tulipalo?
Huh, kyllä, ja se nostaa kananlihalle. Kaksi vuotta ennen tulipaloa, vuonna 1559, tällä aukiolla pidettiin Espanjan inkvisition kuuluisimmat autodafeet valladolidilaisten protestanttien ryhmää vastaan, jota johti tohtori Cazalla, entinen hovisaarnaaja. Heidät tuomittiin ja teloitettiin väkijoukon edessä. Ja toista, lokakuista, seurasi paikan päällä itse Filip II, joka oli juuri palannut Flanderista. Vaikea kuvitella hänet kävelemässä juuri näillä samoilla kivillä, eikö vain?
Miksi se paloi niin nopeasti?
Koska sen ajan Valladolid oli suurelta osin puuta ja ristikkorakennetta: tiiviisti toisissaan kiinni olevia taloja, palkkeja, ulokkeita, jotka melkein koskettivat toisiaan hyvin kapeiden katujen yli. Se syttyi kuin soihtu, ja tuli hyppi katolta katolle kenenkään pystymättä pysäyttämään sitä. Siksi jälleenrakennuksessa otettiin käyttöön toisenlainen tapa tehdä asiat, enemmän kiveä ja tiiltä. Kaupunki oppi läksynsä menettämällä melkein kaiken.
