Barcelona · Nähtävää

La Pedrera

Kivijulkisivu aaltoilee ylhäältä alas ilman ainuttakaan suoraa kulmaa, ja sen kierretyt rautaparvekkeet ovat kuin merenpohjasta revittyjä leviä. Virallisesti se on Casa Milà, Antoni Gaudín viimeinen siviilirakennus, rakennettu vuosien 1906 ja 1912 välillä. Kukaan ei kuitenkaan kutsu sitä niin: kaikille se on La Pedrera, ”louhos”, pilkkanimi, jonka sen ajan barcelonalaiset sille antoivat. Heistä se oli ruma kivenjärkäle keskellä kaupungin hienointa bulevardia. Nykyään he jonottavat päästäkseen sisään.

Rakennus ilman kantavia seiniä

Uutuus ei ole julkisivussa vaan sen takana. La Pedrerassa ei ole kantavia seiniä: koko rakennus lepää pilarien ja palkkien rungon varassa, ja kivijulkisivu riippuu siitä kuin iho kantamatta mitään. Siksi sisäseiniä voitiin siirtää mielen mukaan.

Kyse on avoimesta pohjaratkaisusta, periaatteesta, joka määrittelisi 1900-luvun arkkitehtuurin, ja sitä sovelsi vuonna 1906 arkkitehti, jota pidetään yhä koristelun eksentrikkona. Gaudí ei päätynyt siihen muodin vuoksi: hän päätyi siihen, koska hän laski rakenteita kuin ei kukaan muu ja koska hän halusi kaarevia julkisivuja, joita kantavilla seinillä oli mahdoton toteuttaa.

Lisäksi hän rakensi rampin, jota pitkin autot pääsivät yhteen kaupungin ensimmäisistä maanalaisista pysäköintihalleista, aikana jolloin autoja tuskin oli. Hän suunnitteli myös kruunaavansa rakennuksen veistosryhmällä ja Ruusukon Neitsyen kuvalla, mutta omistaja perui ne vuoden 1909 Traagisen viikon jälkeen, kun kirkot paloivat ympäri Barcelonaa. Gaudí oli vähällä jättää työmaan kesken.

Sotureiden kattoterassi

Kattoterassi on syy, jonka vuoksi pääsylipusta maksetaan. Savupiiput ja ilmanvaihtoaukot on käsitelty veistoksina: kypäräpäisiä torsoja, kiertyneitä muotoja, pintoja, jotka on peitetty trencadís-mosaiikilla ja cavapullojen sirpaleilla. Niitä kutsutaan sotureiksi, ja sanotaan, että George Lucas sai niistä mallin keisarillisten sotilaiden kypäriin, vaikka tämä kuuluu enemmän kaupunkilegendoihin kuin dokumentoituun historiaan.

Kierros kulkee myös katon alla olevan ullakon kautta: kaksisataaseitsemänkymmentä tiilistä ketjukäyräkaarta muodostavat tilan, joka muistuttaa valaan kylkiluita. Siellä on Espai Gaudí, jossa on pienoismalleja ja selityksiä hänen rakennemenetelmästään, myös naruista ja painoista tehty riippumalli.

Pis de la Pedrera puolestaan on aikakauden huonekaluilla entisöity asunto, joka näyttää, miten porvarisperhe eli vuonna 1910 näiden aaltoilevien seinien sisällä. Kaikki kolme tasoa – asunto, ullakko ja kattoterassi – sisältyvät samaan pääsylippuun.

Älä ohita

Sotureiden kattoterassi

Savupiippuja, joista on tehty kypäräpäisiä veistoksia, päällystetty trencadís-mosaiikilla ja cavapullojen lasilla.

Ei ainuttakaan kantavaa seinää

Avoin pohjaratkaisu vuonna 1906. Julkisivu riippuu rungosta kuin iho: sisäseinät olivat siirrettäviä.

Ullakon 270 kaarta

Valaan kylkiluut tiilestä, nykyään Espai Gaudín ja sen pienoismallien koti.

Vuoden 1906 autotalli

Ramppi, jota pitkin autot pääsivät kellariin, kun autoa ei ollut juuri kenelläkään.

Miten se sopii Barcelonan-matkaasi

Se on Passeig de Gràcia -bulevardilla, viiden minuutin kävelymatkan päässä Illa de la Discòrdia -korttelista – jossa ovat Casa Batlló, Casa Amatller ja Casa Lleó Morera – ja kymmenen minuutin päässä Palau Baró de Quadras -palatsista, kun kuljet ylöspäin kohti Diagonalia.

Kannattaa tietää, että tarjolla on myös iltakierros, jolloin kattoterassi on valaistu ja savupiippuihin heijastetaan kuvia. Se maksaa enemmän kuin päiväkierros ja myydään loppuun nopeammin, mutta kattoterassi illalla, ympärillä valaistu Eixample, on aivan toinen kokemus.

Jos aiot käydä vain yhdessä Gaudín talossa Passeig de Gràcia -bulevardilla ja epäröit tämän ja Casa Batlló -talon välillä: Batlló tekee suuremman vaikutuksen sisältä ja värikkäällä julkisivullaan, La Pedrera vie voiton rakenteella, ullakolla ja kattoterassilla. Jos sinua kiinnostaa, miten asiat pysyvät pystyssä, valitse tämä. Jos sinua kiinnostaa väri, valitse toinen.

Usein kysytyt kysymykset

Mille he tarkalleen nauroivat?

Kaikelle, ja armotta. Aikakauden pilalehdistö kävi sen kimppuun: se piirrettiin ilmalaivahalliksi, puolivalmiiksi kakuksi, jättiläiskäärmeen piilopaikaksi. Siitä väännettiin vitsejä vuosikausia. Liikkeelle lähti jopa pila, ettei rouvien ikkunoihin löytyisi suoria verhoja, kun ikkunat olivat niin aaltoilevia. Se, että juuri nuo pilkat ovat muuttuneet ihailuksi, on minusta Gaudín paras kosto.

Pitääkö paikkansa, että huipulle piti tulla Neitsyt?

Pitää, ja tarina on katkera. Syvästi uskonnollinen Gaudí oli suunnitellut kruunaavansa rakennuksen suurella veistosryhmällä ja Ruusukon Neitsyen kuvalla. Mutta vuonna 1909 puhkesi Traaginen viikko, kapina, jossa kirkkoja ja luostareita paloi kaikkialla kaupungissa, ja pelästynyt omistaja kieltäytyi jyrkästi asettamasta niin näkyvää uskonnollista symbolia. Gaudí pahoitti mielensä niin, että oli vähällä jättää työn kesken. Siitä unelmasta jäi vain kultainen kirjoitus räystäslistaan.

Pitääkö paikkansa, että autot pääsivät tänne sisään?

Pitää, vaikka silloin tuskin kenelläkään oli autoa. Gaudí ajatteli Casa Milàn vallankumoukselliseksi myös sisältä: hän suunnitteli rampin, jota pitkin autot pääsivät sisään ja alas yhteen kaupungin ensimmäisistä maanalaisista pysäköintihalleista. Kuvittele, autotallin suunnittelua aikana, jolloin kadulla hallitsivat vielä hevosvaunut. Autotalli, joka oli ajateltu tulevaisuudelle, joka ei ollut vielä edes kurkistanut kadulle.

Löydä Barcelona ja kuuntele omaan tahtiin

Koe se paikallisoppaiden kanssa, omaan tahtiin ja offline.

Viavoy-sovellus

Muita paikkoja: Barcelona

MACBA ja Plaça dels Àngels

Mercat de la Barceloneta

Mercat de Santa Caterina

Kolumbuksen muistomerkki

Picasso-museo

Palau Baró de Quadras